Useille ihmisille syksy on raskas kausi henkisesti. Sää muuttuu ja luonto kadottaa kauneutensa. Luopumisen aikaa, sanovat viisaammat.
Itselleni on syksy ollut suuren muutoksen aikaa ja olen kokenut että tämän muutoksen aika olisi ollut vuosia sitten. Kuitenkin voimavarat ovat vähissä. Henkinenkö lama, vai kehoko ilmoittaa että on aika hellittää ennenkuin kaikki menettää merkityksensä. Olen kokenut omat mustat toivottomuuden vuoteni ja kokemuksesta voin sanoa ettei loppuunpalaminen ole aihe jota käsitellään kevyesti kahvipöydässä kuin krapulaa.
Koskaan en ole kokenut krapulaa, koska alkoholi ei kuulu elämääni, mutta sivusta seuranneena, ei vaikuta kivalta vaivalta.
Kuinka koette syksyn omassa elämässänne kun sato on laarissa?
Itselleni on syksy ollut suuren muutoksen aikaa ja olen kokenut että tämän muutoksen aika olisi ollut vuosia sitten. Kuitenkin voimavarat ovat vähissä. Henkinenkö lama, vai kehoko ilmoittaa että on aika hellittää ennenkuin kaikki menettää merkityksensä. Olen kokenut omat mustat toivottomuuden vuoteni ja kokemuksesta voin sanoa ettei loppuunpalaminen ole aihe jota käsitellään kevyesti kahvipöydässä kuin krapulaa.
Koskaan en ole kokenut krapulaa, koska alkoholi ei kuulu elämääni, mutta sivusta seuranneena, ei vaikuta kivalta vaivalta.
Kuinka koette syksyn omassa elämässänne kun sato on laarissa?
Vastaukset 29
Vanhimmat
sanottavan, että kevät on, erityisesti vanhemmille ihmisille, raskain vuodenaika.
Syksy on värikylläinen ja kaunis. Eikä luonto kuole, vetäytyy vain lepäämään talven yli herätäkseen taas keväällä. Olen aina pitänyt syksystä. Itse asiassa pidän kaikista vuodenajoista.
Loppuunpalamisesta en tiedä mitään, krapulasta kyllä, mutta siitä on niin pitkä aika, etten enää muista. Nuoruuden hullut vuodet.
Ensi vuonna korjataan taas uusi sato laariin.
kuin masennus.
En jaksa selitellä enempää, mutta sanon vain, että oma masennukseni voi nyt paremmin, kuin keväällä,
eli olen toipunut ja syksy ei näköjään tilaani pahenna, vaan olen selvästi piristynyt ja yritän pitääkin mielialastani paremmin huolta.
Kyllä Suomalainen menttaliteetti kestää syksyn, se kuuluu elämäämme ja perimäämme.
En pidä myöhäissyksyn pimeydestä, sateesta ja viimasta, joten jonkinasteista syksymasennuksen kyllä tunnen. Sitä voi lieventää mukavilla harrastuksilla ja yksinkertaisesti keksimällä sellaista tekemistä, ettei ehdi miettiä pimeyttä. Ja kun on pidempi talvimatka varattuna, sen odotuskin auttaa - ja tietenkin joulunalus on jo antoisaa aikaa.
Kevät ja kesä ovat itselleni parhaat vuodenajat.
Syksyssä on värien loistoa, luonto alkaa varautua talviuneensa ja sitä kautta seuraavaan kevääsen ja edelleen kesään. Syksy tuo meille luonnon hedelmät. Eikö tuo ole suurenmoista?
Muuten, ihastuttava galleriasivusi ei mitenkään antaisi olettaa masennuksen valtaavan noin valoisaa ihmistä.
minä ainakin pyrin pitämään vatukkani puhtaana ettei tuoksahda. Ukkoa täytyy aina patistella sen laariin laiton kanssa. Kah vanhoja kun jo ollaan.
Eilen tuntui väsymys, uupumus ja erään viestin vuoksi jotenkin turhautunut olo.
Huomaan nyt että viatonkin leikinlasku asiallisen asian ohella on joskus kuin punainen vaate hyökkääjälle. Enää en uskalla alkaa juttelemaan miesten kanssa. En ole tehnyt mitään pahaa, mutta joku on käsittänyt sanani väärin, olettanut, tai.... en tiedä, enkä jaksa pohtia asiaa.
Tänäänkin ihmeellinen kyllästyminen kaikkeen heti aamusta alkaen. Ei tämä ole masennusta, tämä on henkisten voimavarojen vähyyttä.
Ystävättären lapsi sairastaa parantumatonta sairautta, potilaalla on kolme pientä lasta.... kuuntelijana ja olkapäänä olen yrittänyt tukea... Yrityksen pyörittäminen vei voimia tytöltäni, hänkin kaipaa tukea ja lomaa.... ystävä on masentunut, kuuntelen.... osakkeeni on myynnissä koska rahaa tässä elämäntilanteessa ei koskaan ole tarpeeksi. Kaiken miettiminen ja ajatuksissa pyörittäminen on vienyt voimia koska muutto on ollut sekin raskasta. Tavaroiden pakkaamista ja purkamista... järjestämistä, miettimistä mitä mukaan, mitä pois, mitä talteen... ei tämä ole ihan helppo syksy ollut.
On hyvä, että minullakin on ystäviä jotka kuuntelevat ja tukevat kun omat askeleet ovat raskaita.
Piti mennä lomalle.... piti, mutta täällä kotona olen ja mietin mitä ensiksi ja jaksanko vai menenkö nukkumaan ja keräämään voimia. Eikä uni tule.
Joku oletti että minä vain miehen perässä... sekin turhaa luuloa, yksin eläen elo on kuin kärpäsen lento, saa istahtaa sen tuolin selkänojalle josta paisti näyttää herkullisimmalle eikä enää ole kuumaa.
Ajatukset hukassa, niskat jumissa ja voimat hikoilun asteella.... ajatuskin työstä tuo hien pintaan.
Nyt otan aikalisän ja lepään.... ystävilleni annan sen ilon että kuuntelen heitä.
Hyvä Tuoksuvattu
Miten vahva oletkaan.
Haluaisin myötätunnollani vahvistaa sinua
jos vain sanoilla siihen kykenisi.
Moni ihminen on sydämelläsi ja
olet kuuntelija monille suruille
niin moni asia ajatuksissa vaivaa mieltäsi
Voimia ja kestämistä
lämpimin ajatuksin - Sinulle
Ota todella se aikalisä ja lepää.
Toivottavasti ystäväsi, joiden kuuntelija olet, jaksavat kuunnella myös sinua. :)
viskauvu vaa ikkään kylelles. Piästä ilmat poikkeen ja huiloo.
Syksypimeä ei minua paljon piristä niin kauan kuin lumi puuttuu maasta.
Aamulla tuntuu vaikeammalta saada itsensä oikeaan olotilaan.
Päivä on vähän sellasta puntaroimista pakollisten puuhien kanssa.
Sitten kun viimein saadaan maa valkoiseksi ja varsinkin kun
pääsee vielä hiihtimille,silloin alkaa kello raksuttamaan reippaampaa tahtia.
mutta sitten kun iltapäivällä kello kolmen aikaan on pimeetä, sitten tympäsee.
Rakastuminen olisi hyvä keino pitää mieli "terveempänä", kohde puuttuu!
...muuta.
Niin minultakin - puuttuu.
Olisi se ihanaa olla sillai terveempi, vai mitä.
masentaa tää syksy. On iänkaiken masentanut!Pimeys ja kylmyys ja sade on semmonen yhdistelmä,että tekis mieli käydä karhun lailla talviunille.
No ei sentään,kunhan lumi tulee maahan ja pakkasilma nipistelee poskipäissä niin ompa raikas olo.Sitä en vaihtais pois:)
syksyä ei tulisi talvea eikä seuraavaa kevättä. Kun hämärä laskeutuu jo iltapäivällä, voi aina sytyttää kynttilän tai kaksi. Kummasti piristää. Sitäpaitsi hämäränpito voi olla hauskaa. Varjot pitenevät ja sisällä on lämmin, vaikka ulkona vihmoo. Kyllä siitäkin voi nauttia.
Olen myös samoin tunteva. Sitä mukaa kun päivä pitenee niin minunkin mieli kirkastuu. Meitä on vaan niin moneksi ja hyvä niin.
Tämä masennusasia taitaa olla osaltaan näitä elintasotuntemuksia. Tähän ikään päässeenä jokainen voi kuitata sen, että elämässä on nousuja ja laskuja, joskus tuntuu luistavan ja sitten taas ei. Missä määrin antaa vuodenaikojen johdattaa itsensä masennukseen ja synkistelyyn - se on valintakysymys.
Tänä aikana on muodikasta olla masentunut jos vaikka mistä. Näen usein masennusvalittamisen kyvyttömyytenä ottaa vastuuta elämästä. Sehän on ikävä sana tuo vastuu, koska se tarkoittaa että tarttis tehrä jotain itse, on helpompaa valittaa...
Ehkä me emme osaa olla jouten eli nukkua, kun väsyttää, olla tekemättä mitään, jos ei kerran huvita... Tehdä itsenäisiä ratkaisuja olematta silti kaikkitietävän itsekäs. Olen huvittuneena seurannut eräidenkin eläkeläisten puuhia ohjelmiensa kanssa. Väsyneenä riennetään tukka putkella, ei malteta luovuttaa, vaikka kiire on itse aiheutettua ja meneminen monasti pakkopullaa ilon sijaan.
Omakohtaisest kerään iloja eli mieluisia puuhia ja päivän ilonaiheita. Kun kirjaa päivittäin kolme asiaa, jotka ovat tuottaneet iloa, huomaa varsin pian, että kolme on naurettava pieni luku mielihyvien määrälle. Pikku hiljaa oppii kirjaamattakin tiedostamaan päivien kultareunukset. Eikä silloin heilauta syksyn sateet tai tammikuun tuiskut.
Henkilökohtaiseti olen syksyn tosin kokenut aina luovana aikana, olen virkeä ja jaksan. Piemeydessä on puolensa ja omat valonsa.
toisilla toisin. Ei kannata vähätellä toisten masennuksia omien olettamusten mukaan.
Syksyt ovat olleet minullekin uuden alkua opiskelun ja käsitöiden kiehtoessa heti kun illat pimenivät.
Sitä tässä nytkin suunnitelmissa ja aikeena, mutta ehkä muuttoon liittyvät asiat vain vaikuttavat vieläkin ja ensiksi koti kuntoon, sitten uusia haasteita päin.
Jo nimimerkkisi paljastaa halveksivan, kylmän ja ulkokohtaisen asenteesi.Masennus on nimenomaan herkkien, luovien ja älykkäiden ihmisten sairaus. Se on sairaus,aivokemiasta johtuva, eikä mikään itseaiheutettu saamattomuuden tila tai muodikas tapa vetäytyä vastuusta.Jos olet onnellinen lenkillä höyrytessäsi, pysy siellä, halpa on huvisi.
Häpeä, et ole tältä vuosisadalta!
Rakas ystävä, mitäpä jos menisit sisäistymään edelleen, sillä kirjoituksessasi ei ole armoa minulle enempää kuin itsellesi. Masennus on sairaus, siitä ei ymmärtääkseni tässä ollut kyse lainkaan vaan vuodenajan ja/tai tapahtumien tuomasta hetkellisestä matalapaineesta. Niitä on kaikilla ja kaikkialla. Masennus sairautena on eri asia, vaikka usein puhutaan kaikesta matalapaineesta masennuksena.
Kun nyt olet noin kovin sisäistynyt, että haukut minut jopa luonteeni puolesta julkisesti, herää kysymys, mistä sisäistymisestä kohdallasi on kyse? Oletko sisäistynyt enimmäkseen haukuskelemaan muita, sekö poistaa matalapaineet? Jos todella olisit sisäistynyt, olisit nauranut huvittuneesti ja todennut, että eipä tyttö ole elämässään pitkälle ehtinyt kiukkuisten luonneanalyysien sijaan.
Mikä sinä olet muita tuomitsemaan? Miksi masennus on sinulle sellainen ongelma, että siedät vain omat mielipiteesi, eikö se ole jotakin aivan muuta kuin todellinen sisäistyminen? Kirjoituksesi - jos kohta minunkin -ovat osaltaan juuri niitä, joiden perusteella voi sanoa, että ikä ei ole tuonut sinulle enempää kuin minullekaan ainakaan viisautta ja näyttää siltä,että sisäistyminenkin on vain termin varassa.
Syksy ei koskaan ole masentanut päinvastoin, olen aina kokenut syksyn uuden alkuna. Johtunee siitä, että minusta oli aina ihana mennä kouluun ja aloittaa uusi lukuvuosi. Kaikki harrastukset alkavat syksyllä, sekin on uuden alkua. Olen aina rakastanut kynttilöiden tuoksua ja valoa, sekin on osaa syksyä. Samoin kun joulun odotusta, no se kyllä oli enemmän mieheni juttu.
Kevät sitä vastoin on minulle se masennuksen aika, en ole koskaan pitänyt keväästä. Ehkä ne pahat muutokset ihmisen elämässä sattuvat siihen vuodenaikaan jonka on kokenut masentavaksi. Vai onko päinvastoin. Kumpi on muna ja kumpi kana, en tiedä. Omat elämäni pahat asiat ja suuret muutokset ovat aina alkaneet kevään kynnyksellä. Viimeksi mieheni äkillinen sairaskohtaus ja siitä hiipuminen kohti kuolemaa. Itkin sitä vielä viime kevään ja alkukesän.
Syksy on auttanut saamaan taas elämästä kiinni, ja tietysti ennen kaikkea oma päätös, että tämä loppuu nyt.
Burnoutia en ole kokenut koskaan. Olen kyllä ollut niin rajalla ja uupunut, että en tajunnut sitä itsekään. En myöskään ole sairastanut varsinaista masennusta. Nämähän ovat vaikeita sairauksia, mitä aika ei hoida niin kuin surun aiheuttaman masennuksen aikanaan.
Oletko käynyt lääkärissä? Masennuslääkkeitä löytyy aikamoinen kirjo, tunnen monta ihmistä jotka ovat saaneet apua niistä. Entäs ne ystävät joita kuuntelet, olisiko nyt heidän vuoro olla se kuunteleva osapuoli.
Sytytä kynttilä ja etsi iloa syksystä, kyllä se siitä. Lämmöllä
tulee hiukan haikea mieli syksyllä sen jälkeen kun kesän sato on korjattu, puut varistaneet lehtensä ja sataa sekä myrskyää. Tulee toimettomuuden tunne kesän puuhailun jälkeen.
Onneksi minulla on kookas lämmin halli puuntyöstökoneineen pihapiirissäni, jonne siirryn näpertelemään puusta kaikenlaista käyttötavaraa toimettomuuden vastapainoksi. Siellä aika kuluu siivillä ja hetkessä on Joulu ja kevätauringon ensisäteet kutsuvat hiihtelemään hangille ja moottorikelkkaretkille luontoon.
Toisille kevät on kevätväsymyksen aikaa. Minulle se on uuden heräämisen ja kesän malttamatonta odotuksen aikaa....
aikaa normaalisti mutta tällä hetkellä muut asiat
vaikuttavat negatiivisesti.
Yleensä on syksyisin parhaimmillani.
Viime vuosina on kesä ja syksy olleet minulle tasavertaisia vuodenaikoja.
Syksyllä kiehtoo värien loisto ja lupa viihtyä sisällä kodin lämmössä.
Voi palata "arkeen" kesän rientojen jälkeen.
Kiva kun kerroitte kokemuksianne. Kevät on kuitenkin se heräämisen aika luonnossa ja minulla, kesän lapsena. Syksyllä piristyy kuin lapsena koulutielle.
Kaikissa vuodenajoissa on oma viehätyksensä ja koemme vuodenaikojen vaihtelut mieltymyksien ja harrastusten mukaan.
Kiitos kannustuksista ja toivotuksista. Kuuntelen ystäviäni, tartun ojenneituihin käsiin ja tohtorii määrää makkoomaan.... senkin teen.
Verenpuna vaahterassa
keltainen kulta koivussa
kesän vihreä ravintona
värikylläisyys muistona.
Taustalla tumma vesi
viilentyvänä
lainehtii kuin jäähyväisviestiä
pudonneita lehtiä harteillaan.
on mielestäni parhain vuodenaika. Ruskaiset lehdet ovat aivan valloittavia ja pidän syksyn haikeudesta, kun luonto valmistautuu lepoon ja talveen. On hyvä lompsia kumisaappaissa pudonneiden lehtien peittämällä nurmella. Miten hienoja värejä siinä onkaan. Syksyä en suinkaan pakene muille maille, vaikka kohta lennänkin puolison kanssa toista kertaa Kapkaupunkiin. Hän tarvitsee töistä rauhoittumista ja molemmat olemme tykästyneet tuohon kaupunkiin.
Suunnittelen minäkin matkaa tuonne kaukomaille, mutta minäkin mieluummin joskus Joulun jälkeen.
Nyt nautin maisemasta, veden liikkeistä ja raikkaasta säästä. Sauvakävely on oiva tapa ottaa syksystä kaikki irti. Maisema elää syksyllä ja keväällä koko ajan, se on luonnon lahja meille pohjolan ihmisille.
Nauttikaa lomastanne.
turvallisuus on tärkeä asia ja toivon tosiaan, ettei esim. lentokentillä satu mitään terroritekoja. Määränpäämme vaikutti viime kerralla turvallisemmalta kuin Helsingin kadut ilta-aikaan. Lentäminen sinänsä ei ole kovin terveellistä, koska silloin matkustaja saa melkoisen annoksen avaruussäteilyä. Siksipä lentohenkilökunnalle järjestetäänkin lomia, jotteivät saisi sitä liikaa. Mutta onneksi tällainen tavallinen pulliainen lentää vain muutaman kerran vuodessa.
Oli kanssa muutto ja syksy ei ole parhaimpia aikoja,viime syksyn pärjäsin kun lähdin etelään.Lähden vasta talvella eli pimein aika täällä,jestas sentään,yritetään pärjätä.
mutta linnut lentävät aina kohti valoa. Olen katsellut viime päivät hanhien muuttoa.