Nuorena en uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin.
Pelkäsin heidän ivaansa ja halveksuntaansa.
Kannoin selässäni kilpikonnan kuorta,
suurta ja painavaa.
Sitten valpastuin, pidin ihmisistä
ja katselin heitä liikaakin,
kiintiö piti saada täyteen,
kilpeni vein, turhana, takapihalle.
Kun ikää tuli lisää, huomasin ymmärtäväni
ihmisiä, isoja sekä pieniä.
Mutta aloin itsekin ivata ja halveksia,
enkä muistanut kilpeäni ollenkaan.
Nyt, vaikken vielä vanha olekaan,
en pidä enää ihmisistä, pelkään
heidän katsomistaan, ivaansa ja
halveksuntaansa ja hain kilpeni pois takapihalta.
Pelkäsin heidän ivaansa ja halveksuntaansa.
Kannoin selässäni kilpikonnan kuorta,
suurta ja painavaa.
Sitten valpastuin, pidin ihmisistä
ja katselin heitä liikaakin,
kiintiö piti saada täyteen,
kilpeni vein, turhana, takapihalle.
Kun ikää tuli lisää, huomasin ymmärtäväni
ihmisiä, isoja sekä pieniä.
Mutta aloin itsekin ivata ja halveksia,
enkä muistanut kilpeäni ollenkaan.
Nyt, vaikken vielä vanha olekaan,
en pidä enää ihmisistä, pelkään
heidän katsomistaan, ivaansa ja
halveksuntaansa ja hain kilpeni pois takapihalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhutteleva...mykistävä.
Kilpi on hyvä suoja.
Kiitos runostasi. Aurinkoista syyspäivää.
Thank you.
Täällä valitettavasti sataa, mutta ehkä siellä paistaa.
Mukava päivä silti :) toivon sitä myös Sinulle.
laitoin kiitokset runoistasi,
mutta nyt huomasin että meni useamman sivun taakse, kun nimittäin selasin näitä
hopeakampa
nimimerkillä kirjoitettuja runojasi.
Kiitos lukuelämyksistä!
Kävin kurkkimassa mitä olit kirjoittanut aiemmin ja jos, sopii vastaan tähän.
Ei ole runokirjoja yhtään, mutta hassua, että olet tänään jo toinen, (yksi suullinen kehoitus hätyyttää kustantajaa) joka asiaa tiedustelee.
Saas nährä...
jaksanko, vai jatkanko harjoittelemista,
mutta olen kyllä nyt nokka pystyssä kehuistasi
Danke schön!
(en näe kunnolla näppiksiäkään)