Olen oudossa tilanteessa ja tunnen oloni turvattomaksi vaikka olen pian naimisiin menossa.
Taustaa: anoppini rakennuttaa talon pojalleen ja pojanpojalleen, jotka asuvat yhdessä. Tuleva mieheni ei voi ottaa taloa perinnökseen, jos anoppini kuolee, koska hänellä kävi hassusti 90-luvulla ja siitä muistona ulosotot. Mieheni on ilmoittanut kieltäytyvänsä anopin kuollessa perinnöstä ja siirtävänsä kaiken pojalleen. Anoppini ei missään tapauksessa halua, että mitään siirtyy nimiini ja vaatii ehdotonta avioehtoa. Tuleva mieheni on samaa mieltä; äitinsä koko elämäntyö on kiinni talossa ja siitä ei ulkopuolinen suku hyödy.
Minä olen seurustellut miehen kanssa 6 vuotta ja minulla on yhteishuollossa kolme lastani, jotka asuvat pääsääntöisesti isällään. Minulla ei ole yhtään varallisuutta, joten en ole voinut neuvotella lainaa talosta. Vapaaehtoisesti olen ollut rakennuksella useita kuukausia mieheni kanssa. Yhdessä asuessamme huolehdin ja kasvatatan tietenkin mieheni lasta (ala-asteella), ilman huoltajuutta, joka siis ei tule kysymykseen.
Nyt muuton hetket uuteen kotiin lähestyvät... Olemme mieheni kanssa turvaamassa vakuutuksella toisemme kuoleman sattuessa, muuta turvaa minulla ei ole. En voi jäädä siis "kotiimme" mikäli mieheni menehtyy. Toisaalta myös mieheni on alaikäisen poikansa "armoilla", kun tämä saavuttaa täysi-ikäisyyden (jos anoppini kuolee ennen kuin poika on 18 vuotta). Mieheni ja anoppini sanovat minulle, että tilanne ei ole mitenkään erilainen kuin jos asuisin vuokralla jossain, avioliitosta ei kuulu hyötyä.
Jos sekä anoppini että mieheni menehtyvät ennen kuin poika täyttää 18, siirtyykö talo pojan äidin huoltoon? - Vaikka luulen, että anoppini ei anna niinkään tapahtua.
Kertokaa ihmiset minkälaisessa "suossa" tällä hetkellä olemme. Tämä asia vaivaa minua todella ja on suurimpana vaarana sille, että sanoudun irti koko suhteesta vaikka rakastamme mieheni kanssa hyvin paljon toisiamme ja olemme menossa naimisiin.
Näissä tunnetiloissa ja rakentamisstressin pauloissa suhteellisuudentajuni on heikentynyt ja siksi turvaan teihin viisaampiin. Voitteko antaa minulle asiallisia neuvoja, miten menettelen näissä olosuhteissa ja turvaan itseni?
Taustaa: anoppini rakennuttaa talon pojalleen ja pojanpojalleen, jotka asuvat yhdessä. Tuleva mieheni ei voi ottaa taloa perinnökseen, jos anoppini kuolee, koska hänellä kävi hassusti 90-luvulla ja siitä muistona ulosotot. Mieheni on ilmoittanut kieltäytyvänsä anopin kuollessa perinnöstä ja siirtävänsä kaiken pojalleen. Anoppini ei missään tapauksessa halua, että mitään siirtyy nimiini ja vaatii ehdotonta avioehtoa. Tuleva mieheni on samaa mieltä; äitinsä koko elämäntyö on kiinni talossa ja siitä ei ulkopuolinen suku hyödy.
Minä olen seurustellut miehen kanssa 6 vuotta ja minulla on yhteishuollossa kolme lastani, jotka asuvat pääsääntöisesti isällään. Minulla ei ole yhtään varallisuutta, joten en ole voinut neuvotella lainaa talosta. Vapaaehtoisesti olen ollut rakennuksella useita kuukausia mieheni kanssa. Yhdessä asuessamme huolehdin ja kasvatatan tietenkin mieheni lasta (ala-asteella), ilman huoltajuutta, joka siis ei tule kysymykseen.
Nyt muuton hetket uuteen kotiin lähestyvät... Olemme mieheni kanssa turvaamassa vakuutuksella toisemme kuoleman sattuessa, muuta turvaa minulla ei ole. En voi jäädä siis "kotiimme" mikäli mieheni menehtyy. Toisaalta myös mieheni on alaikäisen poikansa "armoilla", kun tämä saavuttaa täysi-ikäisyyden (jos anoppini kuolee ennen kuin poika on 18 vuotta). Mieheni ja anoppini sanovat minulle, että tilanne ei ole mitenkään erilainen kuin jos asuisin vuokralla jossain, avioliitosta ei kuulu hyötyä.
Jos sekä anoppini että mieheni menehtyvät ennen kuin poika täyttää 18, siirtyykö talo pojan äidin huoltoon? - Vaikka luulen, että anoppini ei anna niinkään tapahtua.
Kertokaa ihmiset minkälaisessa "suossa" tällä hetkellä olemme. Tämä asia vaivaa minua todella ja on suurimpana vaarana sille, että sanoudun irti koko suhteesta vaikka rakastamme mieheni kanssa hyvin paljon toisiamme ja olemme menossa naimisiin.
Näissä tunnetiloissa ja rakentamisstressin pauloissa suhteellisuudentajuni on heikentynyt ja siksi turvaan teihin viisaampiin. Voitteko antaa minulle asiallisia neuvoja, miten menettelen näissä olosuhteissa ja turvaan itseni?
Vastaukset 13
Vanhimmat
>
Onnea uuteen kotiin.
Kyllä voit jäädä kotiinne jos miehesi kuolee, ja voit asua siinä tahtoessasi vaikka siihen asti kun itse kuolet (saat täyden hallintaoikeuden). Edellyttäen että olette olleet avioliitossa kun kuolema korjannut satoaan.
Tämä ei liity henkivakuutukseen, vaan Suomen lakiin.
Kiitos paljon vastauksista!
Voinko todella jäädä rakkaaseen kotiimme vaikka mieheni ei ota perintöä vastaan M36? (Anoppi ehdotti kirjallista sopimusta, jotta "saan asua" talossa vuoden, mikäli tuleva mieheni kuolee ennen äitiään mutta näin ollen minun "ei kannata" allekirjoittaa moista paperia.)
Ja mikä pojan äidin osuus on tässä kaikessa?
-Ja kyllä, toistaiseksi en ole maksanut itse mitään kiinteää tulevan asunnon kulua, maksan sitten asumiskuluja, kuten ehdotettiin.
Luin huolimattomasti kirjoitetuksesi.
Ellei miehesi ole omistanut asuntoa (kieltäytyy perinnstä, ja jatkossa siis asutte miehesi poijan omsitamassa talossa), ei tuo lesken asumisoikeus päde.
Mutta JOS ukkosi omistaisi ko. torpan, ja vaikka teillä olisi avioehto... hänen poikansa perisi talon kyllä isänsä kuollessa, mutta sinulle jäisi siihen hallintaoikeus.
Olen saanut viestejä, joissa minua kehotetaan säästämään "pahan päivän varalle" asuessani anopin omistamassa talossa. JOS minulle ja tulevalle aviomiehelle tulisi ero tai kuolisin ja miehelläni on paljon velkoja, eikö osa säästämistäni varoista menisi miehelle? (Tilanne toisinpäin: Mieheni ei voi omistaa mitään, joten häneltä ei jää omaisuutta. Poikapuoleni perii anoppinsa) Minkälaisella avioehdolla turvaan omien lasteni osuuden tuleviin säästöihin? Henkivakuutuksen teemme toistemme hyväksi...
Tällaisella:
"Me allekirjoittaneet kihlakumppanit sovimme keskenämme, että avioliiton solmittuamme meillä kumpaisellakaan ei ole avio-oikeutta mihinkään toistemme nyt omistamaan tai myöhemmin saamaan omaisuuteen."
Hikiällä 12. lokakuuta 2007
MM . . . . . . . . . . . . . . NN
(hetu) . . . . . . . . . . . .(hetu)
ammattimies, Hikiä . . ammattinainen, Hikiä
Todistavat:
XX . . . . . . . . . . . . . .YY"
Todistajien tulee olla esteettömiä eli ei kummankaan asianosaisen lähisukulaisia.
Avioehtosopimus rekisteröidään mihin tahansa maistraattiin. Rekisteröiminen voi tapahtua jo ennen vihkimistä, jolloin se tulee voimaan avioliiton solmimisesta lukien. Muussa tapauksessa se astuu voimaan rekisteröimisestä lukien.
Yksinkertaisesti totaalisella avioehdolla, eli avioehto on voimassa myös kuoleman ja avioeron varalta. Oikeastaan tuo on avioehdon "perusoletus", ja jos tahdotaan sen olevan voimassa vain avieron varalta, on se mainittava ehdossa. Kun on avioehto, erossa tai kuoleman tapauksessa sinun ollessa varakkaampi puoliso, miehesi ei saisi tasinkoa sinulta tai kuolinpesältäsi.
Ymmärräthän, ettet voi yksin tehdä avioehtoa vaan sinä ja puolisosi sovitte sen. Tarvitaan myös kaksi esteetöntä todistajaa, ja sopimuksen rekisteröinti maistraattiin. Kannatta teettä juristilla ennen häitä, maksaa satasen tai pari.
Niin, ja sitten varot takaamasta miehesi lainoja, koskaan.
Minusta sinun ei kuulu osallistua talon kiinteisiin kustannuksiin tai myöskään rakentamiseen, jos kerran sinä et siitä tule taloudellisesti hyötymään. Pidä huoli että maksat vain osasi sähkö ja vesi ym. asumiseen kuuluvista juoksevista maksuista. Maksat esimerkiksi jonkin sopimanne kuukausittaisen maksun käyttämistäsi juoksevista kuluista. Korjaus-ja muut lainanhoito ym. kustannukset hoitaa talon omistaja.
Ymmärrän tavallaan miehen ja anopin näkökannan. Voi olla että itse heidän asemassaan ajattelisit samoin. Ero voi tulla tai olla tulematta. On ihan ymmärrettävää, että yhden eron jälkeen huolehtii omaisuudestaan esim. avioehdolla. Ethän sinä mene rahasta miehesi kanssa naimisiin. Avioehto ei ole epäluottamuslause vaan erotilanteessa se suojaa.
Pääset kuitenkin tn. halvemmalla kuin vuokralla asumalla. Sinä voit pistää vuokralla asumisen ja korvauksen välisen erotuksen sukanvarteen tai jos rahkeet riittää niin ostat vaikka pienen asunnon, jonka vuokraat ja laitat sen tavallaan itse maksamaan itseään vuokratuloilla. Näin saat hankittua omaa omaisuutta ja et ole miehesi armoilla.
Jos sinulla ei ole rahaa lainaan, niin varmaan kykenet kuitenkin säästämään ja ehkäpä sijoittamaan rahastoon tms. Kuoleman varalta kannattaa hankkia henkivakuutus, jolloin siinä tilanteessa ei jää puille paljaille. Jokainen voi turvata selustansa ja minusta ei ole viisasta elää toisen armoilla. Tsemppiä ja ennekaikkea suhteellisuudentajua. Jos miestäsi rakastat niin älä anna avioehdon vaatimisen tuhota hyvää suhdetta.
Anopille ei saa kertoa vitsejä, koska nauru pidentää ikää !
Vittumainen anoppi ja tuleva aviomies ylivelkainen luuseri ja mammanpoika.
Lähde vielä kun kerkeät !
Niin mitähän turvaa sinä kaipaat elämääsi?
Et omista mitään. Tuleva miehesikään ei omista mitään eikä tule omistamaankaan mitään. Et saa eron tai kuoleman sattuessa tasinkona omaisuutta mieheltäsi, joten sinun pitänee hankkia se itse.
Kuten M36 korjasi, lesken asumisoikeus ei koske sinua. Leskellä on asumisoikeus ainoastaan pesään kuuluvaan puolisoiden yhteiseen kotiin. Teidän kotinne omistaa nyt anoppi ja hänen jälkeensä miehesi poika, joten asunto ei kuulu tulevan miehesi tulevaan kuolinpesään. Ikävää mutta totta. Anoppisi voinee testamentissaan luovuttaa sinulle ja miehellesi jonkinlaisen hallintaoikeuden asuntoon, veikkaisin ettei se vaikuta miehesi tilanteeseen.
Jos poika on alaikäinen, kun hän perii isoäidiltään asunnon, niin hänen puolestaan päätösvaltaa käyttää pojan holhooja, joka on luonnollisesti hänen äitinsä, kukas muu.
Anopin kannattaisi tehdä testamentti, jossa hän testamenttaa talon suoraan pojanpojalleen ja samalla lausuu tahtonsa siitä, kuka hoitaa pojanpojan omaisuutta siinä tapauksessa, jos poika saa sen perinnön alaikäisenä. Anoppi voi samalla bannata pojanpojan tulevalta puolisolta avio-oikeuden taloon.
Vaikka teillä ei ole omaisuutta, sinun ja miehesi kannattanee kuitenkin tehdä avioehto.
Ja sitten pidät huolen siitä, että jotain pesämunaa kertyy myös sinun omistukseesi.
Et varsinaisesti ole anoppisi armoilla, oletpahan muuten vittumaisessa tilanteessa, mutta ei se anopin vika ole.
Miten niin olet anoppisi armoilla täysin? Onko teidän aivan pakko muuttaa anopin rakentamaan taloon? Miehesi ei tule koskaan omistamaan tuota taloa, sinä et saa koskaan leskenä asua siinä talossa, ja jos tuo pojanpoika tekee jotain, mistä anoppisi ei pidä, tämä voi jättää hänet perinnöttä, joten kysyn, mitä hyötyä on muuttaa tuohon taloon, maksaa talon ylläpitokustannuksia? Keksin vain negatiivisia asioita tuosta ratkaisustanne. Keksitkö itse positiivisia?
Ilman taloa ei teillä olisi ainakaan tuota anoppiongelmaa. Miksi väkisin yritätte mutkistaa elämäänne, anoppi voi aina vedota, ja uskon, että tulee aina vetoamaan tuohon taloon, ja kuinka halvalla saatte asua siinä. Minä en edes harkitsisi muuttoa anoppini omistamaan taloon, jota mieheni ei perisi, en haravoisi pihaa, jota en omistaisi, ja että vielä maksaisin siitä?
Hyvin on anoppi hoitanut asiansa, jos menette hänen peliin mukaan, ja ilmeisesti menette. Aviomiehen tehtäviin kuuluu turvata perheensä elanto, ja se, että vaimolla on kaikki hyvin. Sama vastuu, samat velvollisuudet kuuluvat myös vaimolle. Tällä ratkaisulla ette turvaa mitään. Asiallisin ratkaisu, jota voisin ehdottaa, on, että juttelette velkajärjestelyistä, ja ette muuta. Pitköön anoppi perintönsä, koska ei pysty jättämään sitä normaaliperijöille, ilman paperisotkua.
Kiitos ihan kaikille, jotka olette vastanneet viestiini! Yritän miettiä tätä asiaa monelta eri näkökannalta ja siksi kaikki mielipiteet ovat tärkeitä, jo saadut ja mahdolliset tulevat kommentit.
Eniten taidan pelätä juuri tuota anopin määräysvaltaa elämäämme ja sitä kautta omaan elämääni. Henkisen yliotteen jo tiedänkin ja sen lisäksi tulevat nämä taloudelliset asiat, jotka myös täytyy huomioida. Lakiviidakko on sellainen, etten ilman vastauksianne tietäisi edes mitä etsiä.
No NIIN!!
Oletpahan pattitilanteessa.Jos 100 % parisuhteenne on kunnossa, ja ehdottomasti rakastatte toisianne ja anoppisi on loistava ihminen, siitä vaan, juosten kirkkoon..äläkä murehdi turhia..Jos kuitenkin olet epävarma, et ehkä rakasta häntä niin kuin kuuluu(sukat pyörii jaloissa ja kun häntä silmiin katsot pulssi kiihtyy..), älä ikinä muuta yhteen, mieti itseäsi, ehkäpä tämä mies ei ole juuri Sinulle se oikea, ehkä se OIKEA on jopa jossain muualla, odottamassa, kentietää..Ehkä tästä talosta ei koskaan tule sitä "oikeaa" pullantuoksuista kotia jossa anoppi kuitenkin välillä käy määräilemässä..Onhan siinä riskinsä, enemmän hävittävää kuin voitettavaa, mieti tarkkaan, jottei talvipakksella tartte taas pakata omia tavaroita uudestaan muuttolaatikoihin..
Asioilla on aina puolensa..