Olen 23-vuotias kahden alle 5-vuotiaan lapsen äitipuoli. Vaikkakin vihaan sanaa äitipuoli,sillä eihän lapset käsitä sen tarkoitusta eikä heille tarvitsekaan isän uutta naisystävää määritellä sen erityisemmin. Meillä on niin että lapset kutsuu minua nimellä ja aina kun tulevat meille, sanovat tulevansa isän ja minun luo. Lapset ovat ottaneet minut alusta asti todella hienosti vastaan, mihin varmasti vaikuttaa tietysti oma käytökseni ja asenteeni heitä kohtaan. Lapset oli tosi pieniä kun olen isänsä tavannut, mutta haluan korostaa etten millään tavoin vaikuttanut mieheni ja hänen exänsä eroon, tapasimme siis sattumalta niin pian eron jälkeen. Varsin pian mieheni halusi minun tapaavan lapsensa ja olin aivan innoissani! Aluksi lapset olivat meillä satunnaisia kertoja kun niin sovittiin mutta pian alkoivat ongelmat äidin puolelta. Alkoi kiristys rahasta, tavaroista, tapaamisista. Käteen maksetut elatusmaksut haettiin ulosotosta, isän ostamia lasten tavaroita ei annettu meille edes lainaan, tapaamiset ei ikinä sopinut. Hankittiin siis kaikki tavarat ja lelut ja huonekalut joita lapset tarvii ollessaan meillä ja koitettiin selvitä rahapulasta. Jossain vaiheessa tapasin tämän exän joka vaikutti ihan mukavalta mutta alkoikin käyttää minua välikätenä mieheni mustamaalaamiseen. Jossain vaiheessa kyllästyttiin molemmat vihaisiin viesteihin ja puheluihin jatkuvasti lasten olessa meillä ja muulloinkin. Mitään ongelmaa ei ollut, mutta tämä exä minun nähdäkseni halusi niitä nähdä joka paikassa. Lapset viihtyi meillä ja tuli minunkin kanssa loistavasti toimeen, heillä oli ruokaa, vaatteita, vietiin heitä tapaamaan kavereita ja milloin mihinkin, rajoja ja rakkautta saivat runsaasti meiltä molemmilta. Mutta tapaamiset muuttui aina vain vaikeemmiksi järjestää tän exän puolelta. Lopulta saatiin tapaamiset tarkkaan paperille, kellonajat ja päivämäärät. Nyt ei tarvitsisi enää tapella. Mutta eipä auttanut. Puhelinhäirintä ja haukkuminen jatkuu yhä. Aluksi yritin miehelleni sanoa että yrittäisivät lasten takia olla väleissä ja yrittäisi ainakin itse tarkistaa omaa käytöstään. Mutta nyt en minäkään jaksa enää miehelle tuommoisia jauhaa kun ei toinen osapuoli halua kun riidellä ja vaikeuttaa asioita.
Kertokaa nyt sitten mitä minä ´nyksä´teen tässä väärin? En ole yrittänyt ottaa äidin paikkaa, en mustamaalata lapsille äitiään. En ole riidellyt mieheni exän kanssa, pitänyt kaiken kiltisti sisälläni etten ainakaan vaikeuttaisi tilannetta.
Kertokaa nyt sitten mitä minä ´nyksä´teen tässä väärin? En ole yrittänyt ottaa äidin paikkaa, en mustamaalata lapsille äitiään. En ole riidellyt mieheni exän kanssa, pitänyt kaiken kiltisti sisälläni etten ainakaan vaikeuttaisi tilannetta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Elän itsekin uusperheessä, joten ymmärrän sinua hyvin. Minäkin ajauduin aikanani eronneen "lapsellisen" miehen matkaan, enkä siis ollut itse syy heidän eroonsa.
Jossain vaiheessa mieheni exä alkoi kaivata vanhaa elämäänsä (siis vanhaa miestään) takaisin ja alkoi soitella ilmoittaakseen milloin oli itse "sinkku" taas. Mieheni ilmoitti exälle, ettei hän sillä tiedolla mitään tee...
Katsos kun sen exän on ihan mahdoton hyväksyä se tosiasia, että lapsilla voi olla ihan mukavaa isin ja "sen uuden" kanssa. Meilläkin tullaan hyvin juttuun lasten kanssa, mutta on se ex minutkin haukkunut puhelimeen lastensa kuunnellessa vieressä. Tosi reilua varsinkin ilman syytä...
Ihminen se olen minäkin ja pahoitan tuollaisesta mieleni pitkäksi aikaa. Ikinä en lapsille äitiään hauku, vaikka syitä minulla olisikin.
Exä kiristää kyllä rahaa ja hankintoja. Vaatii mm. lisää vapaa-aikaa itselleen, vaikka lapset meillä 3/4:stä viikonlopusta. Elatusmaksu iso. Lapset eivät kuitenkaan saa muuttaa meille...
Voi, että minä olen paha ihminen. Pitäisikö mieheni ensimmäisten lasten äidin saada kaikki oikkunsa ja syrjähyppynsä anteeksi (kun se niin kovasti tahtoo)? Olenhan minäkin äiti eikä maailma kuitenkaan pyöri minun napani ympärillä! Höh!
ja tuon mieheni exän mustasukkaisuuden kokenut.
Vähimmällä pääsee tuollaisessa pitkittyneessä tilanteessa, että miehesi ei ole ollenkaan yhteydessä exään etkä toki sinäkään, sehän selvä.
Sitten kun tapaaminen ei toteudu paperin mukaisesti, tekee toimeenpanovaatimuksen tai jonkun muun sinnepäin nimisen paperin käräjäoikeuteen, se ei maksa mitään, se asia käsitellään, niin ja pitä vaatia uhkasakkoa kun ei ole noudattanut sopimusta.. Aikaa kyllä kuluu, mutta joka kerta sama valitus vaan päälle kun niin käy.
Jos aina vaan takkuaa, ja jos isä haluaa lapset ja sinä luoksenne asumaan on siitä sitten perusteltua jatkaa sen hakemista.
Lapset kasvaa, ja niitä vieroitetaan koko ajan isästä tuolla tavoin. Itse olen katsonut vierestä, kuinka kipeää tekee isän menettää toinen lapsistaan, joka jäi äitinsä kanssa asumaan, kun minä ilmestyin kuvioon, isä sai koston että se lapsi vieroitettiin totaalisesti. En toivo teille samaa.
Puhelinhäirinnästä lähestymiskielto.
Exälle riittää oikein hyvin se, että saa olla vaikka riitelemällä yhteydessä kunhan yhteys säilyy. Miten muuten katkaista se, kuin lain keinoin? Voiko tilanne enää mennä pahemmaksikaan?
Otan syvästi osaa. Olen omakohtaisesti kokenut aivan samaa. Jos miehelläsi ja sinulla on syvä rakkaussuhde, selviätte kyllä. Älkää korvianne lotkauttako miehen ex-vaimon puheille, älkää vastatko tekstiviesteihin tai muihin loukkauksiin. Jos pystytte, olkaa kuin hän olisi vain ilmaa. Ainoastaan keskustelu lasten asioista on OK. Ja muista, sinä et ole tehnyt yhtään mitään väärää. Pidä se päässäsi!
Harmittaa, kun lukee jatkuvasti näiltä palstoilta omaa kohtaloaan. Kyllä ne exät jossain vaiheessa luovuttaa, pidä sinä pintasi!
Jaa-a, niin kauan on ongelmia ihmisillä kun on tunteitakin....?
Meillä ihan toisinpäin. Kaiken piti olla ok, itsekin puhuin face to face "äitipuolen"kanssa ja kaikki sovittu. Kunnes pojan piti mennä isälle kylään. Olimme sopineet että vähintään viikkoa ennen sovitaan edes alsutavasti koska poika heille. Meni meinaan vaikeaksi.
Vaimo kehtitti kivat valtataistelut miehelle, ei vastannut suoraan, kun mies puhui saako tulla jne sopiiko hänelle. Siinä jo ystäväkin yritti auttaa ja saada vaimolta vastauksia, mutta EI. Vaimokin tiesi että vähintään viikkoa aikaisemmin olisi mukava ilmoitella tapaamisista. No tapaamiset jäi kun vasta torstaina saatiin asioihin selvyys.
Asioidenhan piti olla varsinkin vaimolle selvät ja oookoooo....Olihan tuo vaimo sitten kotosalla ihmetellyt mikseis lapsi sitten tullutkaan ?? Noinhan se jälkikäteen on hyvä huudella.
Emme yritä enää kokeilla lapsen kustannuksella toimiiko koska se jo nähty ettei toiminut. Hassusti sitä aikuisetkin kiukuttelevat lapsen kustannuksella...jotta näin. Elämää.Se. Vain.
Voisin kirjoittaa paljonkin..ehkä myöhemmin.Tässä alkua:
Minun exäni ei suostu vuoroviikkoon mutta lähes sellaiseen kyllä. Asumme kilometrin päässä ja päiväkoti välissä. Lapsi haluaisi olla vuoroviikoin, näin ainakin toistaiseksi puhunut..kauanko vielä sitä ei tiedä kun äiti (ex) vieraannuttaa meidän kodista ja "kotiuttaa" omaansa vaan. Exällä kaikenhuipuksi vuoroviikkolapsi hänen kotonaan joka on tullut hänen uudesta suhteestaan....Mutta meidän yhteiselle lapselle EI hänen mielestään sovi vuoroviikko.
Lisäksi kaikenlaista vaatehuoltokommenttia tullut kun joskus jäänyt pari vaatekappaletta. Voi hirveää! Me sentään "äitipuolen" kanssa ostetaan minun lapselleni vaatetta vähän väliä, vaikka minä maksan elatusmaksut ja exä saa yh-korotetun lapsilisän..ja hänelläkin siis kulujen jakaja (ei tosin "virallisesti" asu hänen luonaan, ainoastaan käytännössä)..
Tuntuu että exän katkeruus ja kostonhalu kohdistuu minun ja uuden puolisoni lisäksi pahasti lapseen. Polkupyörää kun olen pyytänyt lapselle mukaan, on selitys että "siinä ei ole lukkoa"..johon minä että "ok, ostan sen"..se ei käy!..pyörä jäänyt exän kodin varastoon joka kerta.. Lapsi ei siis ajele meidän luona pyörällä jossen osta sitäkin..Naurettavaa tai jotain aivan muuta!
ja ilkeät exät toimii, ja sitten haukkuvat uusia puolisoita.
Mene lastenvalvojalle ja pyydä muuttamaan tapaamisaikoja tuohon vuoroviikko-systeemiin.
Meillä mennyt siihen malliin, että lapsilla on kaksin kappalein kaikkea, jopa ne pyörätkin, ei kuljetella vanhemmalta toiselle...Säästyy turhalta kinaamiselta.
olen minäkin. mene lastenvalvojalle
Lastenvalvoja on vain kumileimasin.Ja naisina usein naisten puolella..ikävää mutta totta..vaikkeivat saisi olla "mitään mieltä"?? Siellä ei auta enää riidellä ja kun exä pitää vaan jääräpäisesti kiinni että vuoroviikkoon ei lähde, niin minkäs teet?
Oikeuteen? Rankka prosessi, mutta selvittelen mahdollisuudet. Sillä. Lapsi on vain kerran lapsi.
Mutta me kun ei saada talouteemme lapsilisiä tai elatusmaksuja :(
Ei saada mekään. Ja meillä on vielä "kasvattilapsena" ex:n lapsi joka ei ole puolisoni biologinen lapsi (puolisoni avo-ex:lla lapsia kolmelle).
Tämä saa elatusmaksut ja lapsilisät tililleen, mutta silti pitää kaikki tänne meille (-kin) hankkia, jopa silla yhdelle joka periaattessa "ei olisi meidän velvollisuus".
Äiti ei maksa mitään vaan nostaa hirveän äläkän, kiristää sillä biologisella lapsella ja puolisolla "pelko persiissä" joten maksellaan....
Mutta tämä on meidän elämää nyt.
Lastenvalvojalla ei ole oikeuksia muuttaa tapaamisia, jos toinen vanhempi ei halua. Hän voi tehdä vain sopimuksen, jos molemmat vanhemmat suostuvat. Vastoin vanhemman tahtoa ainoastaan käräjäoikeus voi tehdä muutoksen.
kohtaan. miehelläsi taasen ei tuo tappeleminen on sitä just et on jotakin jäänyt hampaan koloon "tunteellisesti" ja nyt kun hänel sinut ompi niin ei toivoakaan et mies takas hänet ottas et noin..
..taitaa löytyä paljonkin.
Eli myös meillä tuo ex-puoliso aiheuttaa ihania ongelmia. Ollaan nähty parhaaksi ostaa myös kaikki lasten tavarat meillekin. Eli lapsilla on kahdet polkupyörät, talvikamppeet ym.. Tyhmäähän se on, mutta helpottaa meidän elämää, kun ei tarvitse takuta niistäkin.
Ruoka-aineallergiaan ei valitettavasti ole ratkaisua löytynyt, sairaala ei papereita ilman äidin pyyntöä meille lähetä. Ja itse ei viitsisi joka viikko soitella sairaalaan, että olisivatkohan lapset tällä viikolla käyneet ravintoterapeutilla/lääkärillä.
Viimeisin veto on eiliseltä, eli äiti vaihtaa puhelinnumeroa ja on hoitanut yhteyshenkilön, jonka kautta viestit menevät. Syynä moninainen kiusanteko. Ainoat viestit äidille ovat kuitenkin liittyneet vain lapsiin, eli on kysytty sopiiko se ja se tuote edelleen, vai onko tullut muutoksia ruokavalioon. Eksän elämä ei siis meitä voisi vähempää kiinnostaa. Ei vaan enää jaksaisi, kun juuri kesällä saatiin puolentoista vuoden mittainen taistelu tapaamissopimuksesta lakimiesten kanssa väännettyä..
tää on kyl yks katkerien nyksien säälin hakemis palsta. sairasta, menkää terapiaan vollottamasta täältä.
..olen ajatellut että poikisin tässä ipanan jotta voisin alkaa sillä kiristämään miestäni, jos ero tulee. Vihdoinkin minä olisin maailman napa! Mikäs sen ihanampaa, pistäisin kaikki kärsimään kun oikein kiristäisin ja olisin katkera. Käyttäisin vain lastani ihmiskilpenä... Tämmöinen tapa se tuntuu olevan monella naisella käytäntönä. Valitettavasti! vollotivolloti tosiaan.