viimeisellä nuotiolla
ei tarvitse enää salata mitään
edes itseltään
kukaan ei näe
huomista ei enää tule
sadan vuoden päästä
kukaan ei muista
menikö kaikki oikein
saanko olla tyytyväinen
tämän yhden kerran
tämän viimeisen hetken
veinkö sinulta osan elämää
haaskasinko sen
annoinko omastani tilalle
jäinkö velkaa
enää en voi korvata mitään
eräpäivä on ohi
elämän konkurssissa
ei tehdä velkajärjestelyitä
ei tarvitse enää salata mitään
edes itseltään
kukaan ei näe
huomista ei enää tule
sadan vuoden päästä
kukaan ei muista
menikö kaikki oikein
saanko olla tyytyväinen
tämän yhden kerran
tämän viimeisen hetken
veinkö sinulta osan elämää
haaskasinko sen
annoinko omastani tilalle
jäinkö velkaa
enää en voi korvata mitään
eräpäivä on ohi
elämän konkurssissa
ei tehdä velkajärjestelyitä
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oli jo menossa kone kiinni, mutta päätin vilkaista mitä tänne kuuluu ja...
Siinä se nyt on *sadan vuoden päästä, kukaan ei muista*, voi kolaus, nyt meni viimeisetkin yöunet.
Runo minun mieleeni, jokainen 58 sanaa (laskinko kenties väärin?)
Hyvää yötä, jos sinua nukuttaa;))
...yötä, nukuttaa kyllä minuakin.
Ja kiitos taas sinulle kommentistasi!
Miten koskettava runo, huh !
Toivon, ettei nyt kuitenkaan ole elämän konkurssi
oikeasti edessä. Mutta ensimmäinen säkeistö jo
riipaisee ja miten mahtavaa sanailua nuo kaikki
muutkin säkeistöt.
Kyllä Sinuakin pitää mestariksi kutsua.
Linda,
Ehken sentään mestari ole. Tämä runo kirjoitti itsensä. Minä vain kannattelin sormia. Loppu on minusta huono ja "velkajärjestely" romuttaa viimeisenkin tunnelman :o). Mutta siihen se vain itsensä tunki.
Kiitos kommentistasi!!
Anna minulle yksi kesäinen yö
muuta en pyydä
jos sen vain annat
annat maidonvalkoisen hämärän
kulmilleni kannettavaksi
Anna minulle syksyinen kuulaus
enempää en toivoisi
jos sen minulle soisit
silmieni väriksi
annat ruskan loiston
Vielä talvesta toivoisin
uumilleni emännän avaimet
linnunradan vyöllä
ja sormeeni sinetiksi
saturnuksen renkaat
Kun kevät toistaa naurusi
helisevät virrat
sielusi koskikaran soitimessa
sydämeni löytää paikan
nuotiosi hiilloksella
Runosi oli kauneinta mitä olen lukenut vuosiin. Se kosketti kovasti ja ellen olisi se raavas mies (kuten tietänet..), olisin joutunut salaa pyyhkäisemään poskilleni vierivät kyyneleet...
Kiitos!