Jo satoi lumi Pohjoiseen,
niin kuin silloin ennen,
kun Pirkon kanssa painittiin
lumi siepakkaan mennen
Mut niinpä suli lumikin,
kun Etelämpään muutin,
vaihtui lumileikit märempiin,
kun vesisänkyyn Kertun köytin
On siitä aikaa jo tovinen
kai montakin vuotta siitä,
kun Kerttu mulle tokaisi:
"Eiköhän tuo jo riitä!"
Kyllästyi kai sängyssä lojumaan,
kun jäkistreeneihin lähdin
Unohdinko Kertun tahallaan?
Sitä tuskin kertoa tohdin!
niin kuin silloin ennen,
kun Pirkon kanssa painittiin
lumi siepakkaan mennen
Mut niinpä suli lumikin,
kun Etelämpään muutin,
vaihtui lumileikit märempiin,
kun vesisänkyyn Kertun köytin
On siitä aikaa jo tovinen
kai montakin vuotta siitä,
kun Kerttu mulle tokaisi:
"Eiköhän tuo jo riitä!"
Kyllästyi kai sängyssä lojumaan,
kun jäkistreeneihin lähdin
Unohdinko Kertun tahallaan?
Sitä tuskin kertoa tohdin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nämä Sinun runosi ovat aamunavauksena ainakin hy-
vin toimivia, hymyn näistä saa aina irti.
Ja tuo pohdiskelu, muistelu - osaat Sinä, kiitos
jälleen.
Ja hyvää huomenta.
Tuossa oli kyllä niin fiktiota kaikki - että!
Ei ollu Pirkkoa ei Sirpaa, ei ees lumileikkejä!
Ja se Kerttu on kyllä saattanu olla köysissä... kaikkea niin muista... ;)
vaan sullekin yks mies.
sattumaa runossa kaikki,
sekin että eilen kuulemma satoin Lappiin ensilumi?!
:)