Syksyn sade
Pisarat isot rummuttaa
maankamaraa syksyistä.
Ääni rauhoittaa tuo
tauoton
levotonta ihmistä.
Kesä hiipunut jo lie
kouristelee viileydessä.
Kellastuneet
kaikki vehreys poissa.
Kosteuden, syksyn tuoksu
ympäröi kulkijaa iloisaa.
Viilenee kohta.
Talvi sieltä hiipii
vielä ei, tovin se oottaa.
Kostean viileä tuuli
hivelee vienosti kasvojani.
Kävelen honkain keskellä
vain minä.
Suuressa ihmemaassa
Ihmetellen.
Pisarat isot rummuttaa
maankamaraa syksyistä.
Ääni rauhoittaa tuo
tauoton
levotonta ihmistä.
Kesä hiipunut jo lie
kouristelee viileydessä.
Kellastuneet
kaikki vehreys poissa.
Kosteuden, syksyn tuoksu
ympäröi kulkijaa iloisaa.
Viilenee kohta.
Talvi sieltä hiipii
vielä ei, tovin se oottaa.
Kostean viileä tuuli
hivelee vienosti kasvojani.
Kävelen honkain keskellä
vain minä.
Suuressa ihmemaassa
Ihmetellen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuten aimmenkin olen sanonut, Sinun runojesi
luontokuvaukset on nautinnollista luettavaa.
Tässäkin ihmemaassa sateen, lehtien kuvaukset ja
talven hiipiminen miellyttää.
Ja runosi päätös, kuin sadusta.
Kiitos.
Kiitos kaunis ..viestisi lämmittää ,aina.
On tulossa erinlaisia pohdintoja runomuodossa.
Voin jopa yllättää.Sanoillani.