Ongelma; olen ihastunut väärään ihmiseen, siis sellaiseen johon minun ei pitäisi olla ihastunut.. hyvään ystävääni, joka on kaiken lisäksi naimisissa miehen kanssa.. ja lapsikin tulossa :// Eli aikamoinen ongelma siis, minulle. En voi kertoa ystävälleni, sillä hän ei suhtaudu homoihin / lesboihin kovin hyvin.. minun lesboudestani hän kyllä tietää, sillä kerroin hänelle n. 2 vuotta sitten, kun en voinut olla kertomattakaan niin merkittävää asiaa. Ja tuohon aikaan tapailin erästä tyttöä, mutta meidän suhteemme kuitenkin kaatui omaan mahdottomuuteensa.. mutta ei siitä nyt sen enempää.
Joka tapauksessa, miten saan tunteen menemään ohi?? Vai meneekö se omalla painollaan ohi ajan myötä? Se on tullut pikku hiljaa, ikään kuin varkain, jostain kulman takaa, niin etten aluksi itsekään tajunnut mistä oikein oli kysymys. Olen siis sinkku, ollut jo toista vuotta, mutta tuntuu mahdottomalta tapailla ketään muita, kun ystäväni pyörii mielessäni koko ajan. Hänen ystävyytensä merkistee minulle todella paljon, ja olemmekin tunteneet toisemme jo useiden vuosien ajan. Mutta kielletyt tunteet painavat minua.. kun en voi niille mitään.. :((
Onko kohtalotovereita, ja miten olette päässeet "kielletyn" ihastuksenne yli??
Joka tapauksessa, miten saan tunteen menemään ohi?? Vai meneekö se omalla painollaan ohi ajan myötä? Se on tullut pikku hiljaa, ikään kuin varkain, jostain kulman takaa, niin etten aluksi itsekään tajunnut mistä oikein oli kysymys. Olen siis sinkku, ollut jo toista vuotta, mutta tuntuu mahdottomalta tapailla ketään muita, kun ystäväni pyörii mielessäni koko ajan. Hänen ystävyytensä merkistee minulle todella paljon, ja olemmekin tunteneet toisemme jo useiden vuosien ajan. Mutta kielletyt tunteet painavat minua.. kun en voi niille mitään.. :((
Onko kohtalotovereita, ja miten olette päässeet "kielletyn" ihastuksenne yli??
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei ole mitään kiellettyjä tunteita. Kerro miltä susta tuntuu ja sitten tiedät miltä huominen näyttää. Eikö vain?
...jos oli "tyypillinen tylsän päivän vuodatus"... sattuu vaan painamaan mieltä tällä hetkellä ja aika paljon ://
Ihastuminen ja rakastuminen on hienoja asioita ja niistäkin voi nauttia täysin siemauksin, mutta eri asia on saako niille vastakaikua...
Mieti miksi olet häneen ihastunut, senkö takia, koska hän on niin ihana, suloinen tms. vaiko sen takia että et saa häneltä vastakaikua, jolloin sinulla on ikään kuin turvallista kaukorakastua tällä tavoin ( se on ihan turvallista, mutta aika yksipuolista..)Suojeletko sillä itseäsi kenties todelliselta parisuhteelta tai jotain muuta...?
Jos ja kun hän on varattu ja jos häntä ei kiinnosta naiset, sinä saat tyytyä ihailemaan vain kaukaa. Voithan toki elää yksinkin näin koko loppuelämäsi, ihaillen häntä, mutta kuitenkin toisaalta yksin ja ilman mitään parisuhdetta, kosketusta...Tunteita ei tarvitse kieltää, mutta kyse on myös sinun elämästäsi, etkö sinäkin haluaisi jotain konkreettista elämääsi, vastarakkautta ja todellista parisuhdetta...?Jos haluat, niin kannattaisi ehkä katsella myös ympärille, sielläkin saattaa sinua odotta joku ihminen;) Joku, joka kenties haluaa kanssasi elää loppuelämän, joku joka myös tykkää naisista.
Jos välttämättä haluat kertoa kuitenkin hänelle tunteesi, niin varaudu myös siihen, että ehkä kenties hän ei ajattele samaalla tavoin. Saatat myös vaarantaa tärkeän ystävyyssuhteen.
Jos asiaa painaakamalasti, käänny muiden ystäviesi tai ammattiauttajan pariin, ehkä he voivat auttaa sinua paremmin:)
ihmiseen on ihastunut. Ainoa väärä, mikä tässä on - ajankohta! Helpoimminhan sitä ihastuu sellaisiin ihmisiin, joita tapaa usein ja tuntee enemmältikin. Sellaisia ovat ystävät ja työkaverit.
Minun ensimmäinen naisrakkauteni oli heteroystäväni, ja kesti puolitoista vuotta päästä hänestä yli. Ajan kanssa ja tilanteen toivottomuuden tietäen tunteeni pikkuhiljaa haalenivat. Ei yksipuolinen rakkaus voi kestää ikuisesti ja hyvä niin.
Älä tukahduta tunteitasi, koska siitä ei seuraa mitään hyvää. Olen oppinut, että kaikenlaiset tunteet täytyy elää läpi, niin kauan kuin niitä kestää. Mutta pidä samalla silmäsi ja sydämesi avoinna muullekin, jos tulee joku toinen ihana nainen vastaan, anna itsellesi mahdollisuus kohdata hänet.
Jos olette kovin tiiviisti yhteyksissä, voi olla hyväksi myös hieman harventaa yhteydenpitoa, mikäli se on teidän tilanteessanne mahdollista.
Mutta älä heitä ystävyyttänne hukkaan, koska hyviä ystäviä ei kasva puissa. Minun naisensirakkauteni on kaikkien tunnemyrskyjeni jälkeen tänä päivänä yksi parhaita ystäviäni. Olimmehan me ystäviä silloinkin, kun olin häneen rakastunut, mutta nykyään ystävytemme on vielä parempaa, kun se on tasaveroisempaa, laittaahan se aina ystävyyden tietynlaiseen epätasapainoon, jos toinen onkin rakastunut ja toinen ei. Nyt minun on helpompi olla hänen kanssaan ystävänä, kun tunnen vain lämmintä ja rauhallista ystävyyttä, ei mitään suurta tunteenpaloa.
Olen useimmiten ihastunut pelkästään vääriin ihmisiin. Voin vakuttaa sulle, että ihastuminen (vaikkei siis saisikaan vastakaikua) on maailman ihanin tunne ja suuri voimavara. Milloin muuten näkisit maailman kauniimpana, päivän aurinkoisena, ihastuksesi universumin upeimpana naisena ja ennen kaikkea itsesi voimakkaana ja vahvana?
Kun vain hyväksyy sen että toista ei ehkä voi saada, niin kannattaa repiä irti koko ilo siitä ihastumisen riemusta. Se ei yksipuolisena tule kestämään kumminkaan vuosikymmeniä (kuten ei muuten mikään rakkauskaan...) joten anna palaa vain.
Osoita ihastumisesi hienovaraisesti, anna hänen ymmärtää sen olevan syvää ystävyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Miestä kohtaanhan et voisi tunnettasi näin naamioida. Tällä tavoin et saata itseäsi ja toista kiusalliseen tilanteeseen. Hän saattaa vaistota sisimpäsi tai sitten ei.