Mulla on ollut vauvakuume jo pitkään, mutta viime aikoina se on alkanut konkretisoitua. Sopiva ajankohtakin on todella lähellä, jos sellaista siis edes on olemassa.
Miten miehen kanssa kannattaisi aloittaa vauva-asioista puhuminen? "Mulla on hirveä vauvakuume" saattaa olla aika tyrmäävä aloitus? Toisaalta miehet ei taida mitään vihjailua välttämättä tajuta.
Ollaan alustavasti puhuttu että lapsia hankitaan, mutta miehelle ajatukset eivät varmaankaan vielä ole konkreettiset, vaan haluaisi vielä odottaa.. mutta minun kannalta (työtilanne yms) tilanne olisi nyt todella hyvä, eikä sen puoleen kannattaisi odottaa kauaa.
Olemme molemmat 28v ja vakituisissa työsuhteissa.
Miten miehen kanssa kannattaisi aloittaa vauva-asioista puhuminen? "Mulla on hirveä vauvakuume" saattaa olla aika tyrmäävä aloitus? Toisaalta miehet ei taida mitään vihjailua välttämättä tajuta.
Ollaan alustavasti puhuttu että lapsia hankitaan, mutta miehelle ajatukset eivät varmaankaan vielä ole konkreettiset, vaan haluaisi vielä odottaa.. mutta minun kannalta (työtilanne yms) tilanne olisi nyt todella hyvä, eikä sen puoleen kannattaisi odottaa kauaa.
Olemme molemmat 28v ja vakituisissa työsuhteissa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Itse olen 25v jätkä ja tuli taas toistamiseen vauvakuume. Oli vaimolla silloin ekan kerran ihmettelemistä kun sanoin että sun koulus saa jäädä, mä haluaan vauvan. Kyllähän se taivuttelu vähän aikaan kesti, mutta onnistui =)
mies sanoi mulle, kun oltiin muutettu omakotitaloon, niin hän sanoi yhtenä päivänä ylimääräisen makuuhuoneen ovella, että eikös tästä tehdäkin sitten lastenhuone? Ja siitä se ajatus sitten lähti :) Hän jatkoi vielä, että jos mulle vaan käy, niin jätettäisiin ehkäisy pois ja annettaisiin vauvan tulla sitten kun tahtoo...
Näin teimme, ja raskaaksi tulin ekasta kierrosta.
Ehkä ite lähtisin tilanteessasi kysymään, että koska miehesi haluaisi että jättäisitte ehkäisyn pois, ja että kuinka vanhana hän haluaisin olla isä, yms...
Toivon että hän olisi valmis, ja saisitte pian perheenlisäystä.
Me olemme 29-vuotiaita, ja meillä kävi sitten niin, että esikoisemme menehtyi, ja nyt ollaan toista lasta "yritetty" jo melko pitkän aikaa... Eihän tästä kukaan nuorene, niinpä olis ihana saada vauva kotiin asti kun itse on vielä suht nuori. Vanhemmiten raskaudetkin ovat varmasti vaikeampia...
Meitä ainakin tuo esikoisemme tapaus kolautti niin, että varmasti muistamme ettei elämä mene aina niinkuin suunnittelee...
Kaikkea hyvää teille!
Tarinanne kuulostaa surulliselta, lapsen menettäminen on varmaan pahinta mitä voi tapahtua.. kaikkea hyvää teillekin, toivottavasti saatte pian toisen lapsen kotiinne.
Ja tosiaan musta tuntuu että varsinkin miehet usein ajattelee että nainen tulee raskaaksi heti seuraavalla kerralla kun vaan ehkäisy jätetään pois, vaikka se usein vie kuukausia ellei jopa vuosia.
Olen jo kysynyt mieheltä tarkempaa ajankohtaa, mutta hän ei osannut sanoa muuta kuin "katsotaan sitten parin vuoden päästä tarkemmin" tms. Tästä on noin puoli vuotta aikaa. Voinkohan pyytää määrittämään tarkempaa ajankohtaa? En halua myöskään asettaa paineita tai mitään. Ehkä hän ei oikeasti osaa sanoa.
sanoisit miehellesi, ette halua odottaa paria vuotta, että miltä hänestä tuntuisi jos jättäisitte ehkäisyn pois jo aiemmin?
Sillä jos hän luulee että olet samaa mieltä hänen kanssaaa, että vielä pari vuotta odottelette. Sitten kun sanoisit ettet ihan niin kauaa jaksa odottaa, niin ehkä miehesi "herää" tilanteeseen paremmin :)
Monet miehet vaan ajattelevat vauvoja joskus tulevaisuuteen, mutta sitten kun he saavat vähän "potkua persuuksiin" niin he hoksaavat että elämä on elämistä varten, ja että mikseipä sen vauvan voisi antaa tulla kun on tullakseen. Näin kävi ystäväpariskunnallamme...
Olemme molemmat vähän päälle 35-vuotiaita emmekä ole kärsineet ihmeemmin vauvakuumeesta. Gynekologini sanoi, että asiaa ei kannata lykätä yhtään pidempään kuin on välttämätöntä, ja mainitsin siitä miehelleni. Hän itse ehdotti illalla sängyssä jo viikon päästä, että entä jos. Oltiin kyllä aiemmin puhuttu, että yritetään hankkia yksi lapsi, mutta etenkään miehellä ei tuntunut olevan hoppua. Minulle oli tärkeää, että aloite tuli miehen puolelta - tai tahto - koska haluan, että me molemmat otamme vastuun mahdollisesta vauvasta. Eikä mies voi vedota, että sinähän tätä halusit...
En olisi naimisissa jos olisin odottanut mieheni kosivan, eikä vauvaakaan ehkä olisi yritetty ellen olisi ottanut asiakseni. Tottakai pitää molempien haluta, mutta miehillä biologia ei samalla tavalla sanele niitä ehtoja kuin meille naisille. Olen 29v ja takana 6kk yritystä tulla raskaaksi. Olen jo alkanut hermostua, kun aika kuluu eikä mitään tapahdu. Olen kuitenkin kaikinpuolin terve, eikä silti tärppää kun haluaisi. Suosittelen aloittamaan harjoitukset pikapuoliin. Tässä kun ei kukaan enää nuorene ja yrittämisessä voi kestää vielä tovi.
Itse en ole koskaan ollut lapsi-ihminen ja minua on enemmänkin ärsyttänyt nuoret naiset, jotka potevat vauvakuumetta. Alle kolmekymppisenä en olisi voinut kuvitellakaan ryhtyväni äidiksi. Mieheni (ja suhteemmekin on vielä aika tuore) on samanlainen siinä suhteessa, mutta jo alkaessamme seurustella sovimme, että yhden lapsen ehkä teemme. Sitä en epäile, etteikö meistä tulisi hyviä vanhempia, mutta ajatukseen on täytynyt kypsyä - kummankin. Jos käy niin, ettei enää tärppää, se ei olisi maailmanloppu. Näin ainakin uskon tällä hetkellä. Mutta aiemmin en olisi ollut valmis äidiksi, joten sitä on turha jossitella. Eikä minulla toisekseen ollut vielä kolmekymppisenä sellaista parisuhdettakaan, jossa vanhemmuus olisi ollut ajateltavissa. Ainahan ei johdu naisesta, että vauvan hankinta jää myöhäiselle iälle, vaan myös siitä, että sopivaa isää ei löydy. Mutta joo, yrittämässä siis ollaan... :)
selviksi, ettei enää myöhemmällä tarvitse "anoa"
Ennen naimisiin menoa jo selvitin että sitten kun olen raskaana, en enää naimisiin mene, eikä minua tarvitse lapsen takia sitten naida.
Mies osasi sitten ihan kosia vanhan kaavan mukaan, ja lapsia on tänäpäivänä kolme.
vauvan mutta en uskalla koska tulot pienenesivät ja millä saisin lainani sitten maksetuksi? Mies on ja hän haluaisi myös lapsen auttakaa
Ja meidän pitäs auttaa ? Keräämällä kolehtia että pärjäätte vai ?
että mitäs ensi kuussa, kun vika pillerilaatta voimassa olevasta reseptistä alkamassa ;) Eikä tarvinnut enää reseptiä uusia.. Viides kierto alkamassa ja yritystä kovasti pelissä :D
jo aikasessa vaiheessa?
Meillä ei ole lapsia eikä ole vielä yrityksessäkään, mutta leikittelen ajatuksella.
Me ollaan puhuttu jo yli 5 vuotta lapsista, siis ihan alusta lähtien puhuttiin että halutaan niitä sitten joskus, meidän "lapsella" on nimi ja aina puhutaan, että sitten kun meidän lapsi sitä ja tätä, ja lapsi on tosi paljon läsnä meidän keskusteluissa ollut jo pitkään, vaikka selvää on, että opiskelen ensin.
Tai se oli ainakin, että olen käynyt opiskelijavaihtoni ja olemme naimisissa, ja nyt ne kriteerit on täynnä, mutta lapsentekoa kannattanee silti lykätä siihen saakka, että on valmistumassa.
Mutta meillä on ihan konkreettisesti ollut kokoajan, että milloin, ja en todellakaan usko että mun tarvii miestä alkaa mitenkään maanittelemaan lapsipuuhaan sitten reilun vuoden päästä. Me haaveillaan lapsesta molemmat.
me joskus seurustelun alkuvaiheessa jo puhuttu lapsista yleisellä tasolla, eli että lapsia "sitten joskus" (eli lasten hankinta on kyllä ollut ihan itsestäänselvyys kummallekin). Mitään nimiä tms. ei kyllä olla "päätetty", vaikka on mulla kyllä listaa kerättynä kaikista ihanista nimistä kun niitä tulee vastaan :D
Ei kuitenkaan olla puhuttu asiasta jatkuvasti (välillä viestejä lukiessa tuntuu, että jotkut parit eivät muusta puhukaan kuin vauvoista ja lapsista), vaan se on pulpahtanut esiin aina silloin tällöin puolin ja toisin. Ja nyt sitten viime aikoina useammin niin päätettiin sitten koittaa, että josko se pikkuinen meillekin tulisi :)
Nyt "ehdottajana" olin minä varmaankin siksi kun juuri minä olen siirtänyt opintojen yms. takia tätä "vauvaprojektia" aiemmin (mies olisi ollut valmis jo aiemminkin). Nyt työelämääkin on itselläni jo usean vuoden ajalta takana ja muutenkin aika tuntuisi aivan oikealta ja sopivalta. Saas nähdä, miten tässä kuussa käy.
Mitä siihen tulee kun kijoitit että "eikö tällaiset asiat keskustella jo ihan suhteen alussa", entäpä jos nainen tulee raskaaksi muutaman kuukauden kuluttua suhteen alkamisesta. Harva kai vielä siinä vaiheessa on kovin vakavasti keskustellut suhteen tulevaisuudesta..
Toisaalta joillekin lapsen tulo heti on ihan ok ja jopa suotavaa, jokainen tehköön tavallaan. Itse en voisi kuvitellakaan hankkivani (etenkään tietoisesti) lapsia jonkun muutaman viikon/kuukauden tuttavuuden kanssa vaan haluan oppia tuntemaan toisen etukäteen ja tietää, että tätä lasta "tehdään" ja halutaan yhdessä.
Mulla pukkasi vauvakuume tosi pahana nyt 28 vuotiaana kun lähimmät ystävätkin ovat raskaana. Vauvoista on puhuttu, että sitten kun aika on oikea. Mies on 26v ja odottelisi vielä muutaman vuoden,mutta kuitenkin nyt päädyttiin että jätetään ehkäisy pois ja katotaan suoko luoja vauvelia meille.
En halua ootella pidempään koska mulla on endometrioosi ja lääkäri on sanonut ettei kannatais odotella pitkään.Mahollisuudet on siis jo nyt pienemmät ja ikääkin alkaa olla. Miehen ystävillä ei ole vielä vauvat ajankohtaisia,ja häntä myös jännittää onko valmis isäksi.
Puhuimme kuitenkin että asumis/työ jne tilanteemme on sama vaikka muutama vuosi ooteltaisiin,mutta silloin mahollisuudet raskaaksi tuloon jo pienemmät.Meillä on jo talo, työpaikat jne. Hän ymmärtää nyt keskustelujen jälkeen miten tuskallista odottaminen "oikealle ajalle" on kun oikea aika hedelmällisyydelle karkaa kokoajan.Ja meillä on "suotuisat olosuhteet" verrattuna moneen muuhun vaikkapa yllättäen raskaakksi tulleeseen.
Vähän on paha mieli kun on ite paljon innokkaampi kun toinen, joka joutuu nyt ajoituksen kanssa taipumaan kompromissiin olosuhteiden pakottamana. Mainittakoon että olen jo muutaman vuoden odottanut painostamatta.Ja hyvin on mennytkin, mutta nyt kun ystävätkin raskaana niin kertakaikkiaan tämä kuume ei mene ohi.
Ehkäisy siis jää pian pois ja katsotaan miten käy. Ehken edes tule raskaaksi mutta ainakin sitten on yritetty ja katsottu. Tiedän kyllä että mieheni on onnellinen jos vauva tulisi, sitten kun sellainen oikeasti olisi tuolla masussa!