Olemme viisihenkinen uusperhe, johon kuuluu minun 14- ja 15-vuotiaat pojat, sekä miehen 21-vuotias poika. Mieheni poika on äskettäin saanut vakituisen työpaikan ja mielestäni hänen kuuluisi nyt jo viimeinkin alkaa tuoda oman kortensa kekoon osallistumalla pienellä summmalla maksuihin. Tähän mennessä ei ole osallstunut yhtään mihinkään, on katto päänpäällä, ruokaa ja puhtaat vaatteet ym. Mieheni joskus mainitsi, ettei pojan tarvitse maksaa tai tehdä yhtään mitään niin kauan kuin kotona asuu, mikä mielestäni on väärin.Tämäntakia en vaadi omiltakaan pojilta mitään, koska ei olisi oikeudenmukaista. En ole vielä uskaltanut ottaa asiaa maksusta puheeksi, koska pelkään miehen reaktiota asiaan. Entä jos sanoo ettei tarvitse maksaa mitään?! En hyväksy asiaa. Pitääkö viedä asia eteenpäin vai lähteä omille teille.. Olen yrittänyt selittää, että sama koskee omiakin poikia, kun samaan tilanteeseen tulevat; ovat töissä ja aikuisia.Ja miten ihmeessä nuori aikuinen muuten oppii ottamaan vastuuta ja itsenäistymään. Mitä ihmettä oikein teen..?!
aikuinen lapsi
uusperheessä
291630
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ja te elätätte häntä? Haloo!!!!!! Mitäs jos potkisitte pojan pois kotoa omaan elämäänsä!
mitään. Ei hän ole osaansa valinnut. Isä on ottanut lapsensa vastuulleen, ja he keskenään sopivat äidin kanssa hänen asiat.
Vai että oikein sulle pitäs lapsen maksaa???? Huh huh, jo on aikoihin eletty!
Mene töihin, äläkä kerjaa toisten lapsilta rahaa elämiseesi ja kapakkakierroksiin!
sinä se et vain osaa muuta hokea, minua jo naurattaa. Sinulla on aika surkea elämä reppana-rukka
"Miehen lapsen ei kuulu
maksaa sinulle yhtään 11.10.2007 klo 12.22
mitään. Ei hän ole osaansa valinnut. Isä on ottanut lapsensa vastuulleen, ja he keskenään sopivat äidin kanssa hänen asiat.
Vai että oikein sulle pitäs lapsen maksaa???? Huh huh, jo on aikoihin eletty!
Mene töihin, äläkä kerjaa toisten lapsilta rahaa elämiseesi ja kapakkakierroksiin!""
Pikku-rassua, tule tänne niin paijataan pahamieli pois
kommentti! Niinpä.
Oletko tosiaan sitä mieltä, että isin ja äidin kuuluu yhdessä sopia ja päättää 21- vuotiaan pojan KASVATUKSESTA ja ELATUKSESTA???
Kyseessähän on aikuinen MIES! =D
Alkuperäinen kirjoittaja tuskin kaipasi itselleen miehensä aikuisen ja työssäkäyvän pojan rahoja. Minun kotona asuessani veljeni kyllä maksoivat kotiin "ruokarahaa".
Itse en ehtinyt lapsuudenkotiini "ruokarahaa" maksaa, kun muutin jo opiskeluvaiheessa lapsuudenkodista omaan yksiöön. Oli se uskomatonta silloin, että pyykkipojistakin piti itse maksaa!
21- vuotiaan "pojan" äidille asia sentään tuskin enää kuuluu. Eihän hän osallistu ylläpitoon millään lailla. Elatusvelvollisuus on loppunut virallisesti jo muutama vuosi sitten.
Olin nauraessani tipahtaa penkiltä, kun odotan aina suurella mielenkiinnolla mihin tämä ystävä iskee xD
En tainnut kirjoittaa tarpeeksi selvästi. Ensinnäkin, en tarkoittanut että "lapsen" pitäisi maksaa minulle vaan MEILLE, vanhemmille, jotka kustannamme kaiken. Toisekseen, totta kai pojan asiat kuuluu myös minulle, asuuhan hän isänsä ja minun luonamme, meidän yhteisessä kodissamme. Ja kolmanneksi, kuka niin sanoi, etten käy töissä?! Eikä kapakat kuulu minun arkeeni, minulla on paljon muuta järkevämpää tekemistä!!
Kiitokset asiallisita kommenteista!! =)
ja omatunto.;)
naisesta, joka halusi rahastaa miehen, ei siis oman lapsen rahoja. Tämän aikuisen pojan ei kuulu maksaa tälle vieraalle naiselle yhtikäs mitään.
Eihän tälle naiselle kuulu vieraankaan lapen elättäminen. Siitähän syntyy hirmu haloo jos joutuu maksaa vieraan lapselle.
Mutta mutta, asia kääntyykin nyt toisinpäin, kun lapsi on aikuinen ja töissä, niin jo kelpaa naiselle vieraan lapsen rahat! ;) Uskomatonta.
tää on parempi kuin jopet-shown bepanthenia... ;P
juuri istunut tämän naisen kustantamassa ruokapöydässä? Vai meinaatko, että perheissä menee niin, että isä ostaa pojalleen eri ruokaa, jota tämä istuu syömässä eri pöydässä eri aikaan ja nainen ostaa vain itselleen, miehelle ja omille lapsilleen ja he istuvat sitten omassa pöydässä syömässä omaa ruokaa?!
lähtikin paremman naisen mukaan ja elää mukavasti onnellisena nykyään, niin ei sinun tarvitse tänne tulla huutelemaan katkeruuttasi meille muille:D
Sun paikka on tuolla "tunteet ja suhteet" palstalla!
Teille katkerille ihmisille pitäis muuten perustaa ihan oma "katkerat äidit" palsta, jossa saisitte haukkua exiä ja nyxiä niin paljon kun sielu sietää:D
Sitä on epätoivoisten uusien naisien tai heidän kannustusjoukkojen hyvin vaikea sanoa. Katkerana ja epätoivoisena on hyvä puhua, mutta se paikkansapitävyys on vähän niin ja näin.
Onnellinen ex mies ei ole, mieli reistailee ja työpaikka vaarassa. Niin koville otti kun valitsi väärin.
Minä olin kuitenkin eka vaimo ja meillä oli ekat lapset joten olemme aina ne ykköset.
Toiset ovat, jos tulee niitä koskaan olemaan, ovat kakkoset.
Meillä mies maksaa ulosoton kautta lapsistaan, ja maksa vielä kaikkien lasten puhelinkulut. Myös minun (puhun puheluni lasten puhelimista), joten niin paljon hän meistä välittää, ettei ole pistänyt vastaan.
Miksi pistäisi, velvollisuus on hänelläkin, koska minä kuitenkin olen aina tehnyt sen suurimman työn.
Juu, katkera olin aikanani, en enää. Onneks päästiin luuserista eroon.
Että olet eka ja tulet aina olemaan,no ei kait siinä jos tykkää... Näinhän on siis myös exäsi kohdalla,että olet hänen eka ja tulet aina olemaan.
Elikkäs hänkin voi käyttää sinua hyväksi (rahastaa) parhaalla katsomallan tavalla.
Haiskahtaa siltä,että mies on kyllä onnellinen,mutta taustalla kummittelee katkera exä,joka ei ole vielä löytänyt omaa elämää.
Olen itsekkin eronnut ja ulosoton kautta saan mieheltä elatusmaksut,mutta sepä onkin hänen häpeänsä. Minua ei exät eikä nyxät tarvi elättää.
Minusta 21-vuotiaan isä on hölmö ja tekee lapselleen karhunpalveluksen antamalla elää kaikki töistä saadut rahat. Eihän nuorimies opi ikinä, että elämä maksaa. Kukas hänelle ne ruuat pöytään kantaa, maksaa vastikkeet ja sähkölaskut, kun joskus muuttaa omilleen? Tuskin edes muuttaa, jos kotona on ilmainen täysihoitola.
Minusta sinulla on oikea periaate, maksakoon edes pientä summaa. Voisit ehdottaa miehelle, että hän pyytäisi pojalta muutamaa sataa kk:ssa ja sen summan tallettaisitte tilille, jonka hän sitten saisi myöhemmin ehkä omaa asuntoa tms. ostaessaan käyttöönsä. Näin hän huomaisi, että elämä ei ole ilmaista, ja tavallaan joutuisi säästämään. Tätä säästöä tuskin kannattaa pojalle kertoa, vaan antaa se sitten hyvän tilanteen tullen hänelle lahjana ja yllätyksenä. Luulisitko, että miehesi suostuisi tähän? Samaan tapaan voisitte pyytää rahaa sinun pojiltasi, kun menevät töihin.
Itse asuin opiskeluaikoinani kotona ja jouduin maksamaan ruoka- ja asumisrahaa, siihen maailmanaikaan 200mk/kk:ssa. Sain rahan takaisin, kun ostin ensimmäisen oman asunnon. Jälkeenpäin ei ottanut yhtään päähän vaikka maksuvaiheessa se tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta.
äidilleen maksamat vuokrat.Mielestäni mainio ajatus tämän nuorukaisen äidiltä,vaikka ei sitä maksuaikana pojalleen kertonut.
maksaa ruokarahaa, ainakin minulla 20-vuotias ja työttömänä kotona asuva poika antaa joka kuukausi ruokaan 200 euroa.
Mitä jos lakkaisit pesemästä pojan pyykkejä ja siivoamasta jälkiä. Onhan ihmisen otettava vastuu itsestään ja elämästään
sitten katsota ettei ap:nkaan tarvitse osallistua täysikäisen vaatehuoltoon,ruokapuoleen ja asunnonmaksuun!!
kyllä tuo provoilija jaksaa, täytyy tosiaan olla huono olla!!!
mutta ei hänellä ole mitään velvollisuutta osallistua isänsä uuden naisen elättämiseen. Se tuntuu jo rahastamiselta.
Ensin haukutaan pienenä lapsen äiti, sukulaiset ym, eikä lapsikaan haukuilta ja vihalta säästy, mutta nyt kelpaa sitten aikuisena lapsen rahat näille isän uusille seuralaisille. Siitä tässä on kyse.
täysi-ikäinen ihminen jo osallistuu jonkinlaisella summalla omiin kustannuksiinsa.
Hänhän saattaa jäädä asumaan luoksenne, elätiksi vaikka 30-vuotiaaksi jos siihen luvan antaa.
Asiasta voisi aloittaa keskustelun vaikka pojan kanssa, kysyä miltä hänestä tuntuisi jos pikkusummalla osallistuisi ruokakuluihin ja muuhun ylläpitoon
...ethän kuitenkan aloita keskustelua omin nokkinesi pojan kanssa.
Sinun pitää ensin miehesi kanssa päästä ymmärrykseen ja kompromissiin asiassa. Yritä keskustella, perustella kantasi ja kysyä miten hän kantansa perustelee, asuiko esim. hän ilmaiseksi lapsuutensa. Ettekö pääsisi tässä asiassa edes jonkinlaiseen kompromissiin?
Sooloilun missä tahansa erimielisyydessä puolison kanssa lasten asioissa, jos kerran pariskuntana kasvatatte ja arkea elätte, näen huonona vaihtoehtona. Ethän sinäkään haluaisi että miehesi menisi sinun selkäsi takana järjestelemään asioita biologisten lastesi sihteen/ kanssa?
ihan hirveä äitipuoli, miehen kanssa juteltiin hänen pojan ikää 22v, asumisesta luonamme ja osallistumisesta maksuihin. Mies ei ottanut mitään kantaa asiaan.
Ja koskapa ruoan hankinta ja kodinhoito on yksin minun vastuulla ja minun kukkarosta pois. Kysyin suoraan aikuiselta ihmiseltä haluaisiko hän osallistua ruokakuluihin, pojasta se oli ihan okei. Ja on maksanut joka kuukausi 70€ ruokarahaa.
Sanoin sitten miehelle että sovittiin pojan kanssa näin, mies kohautti olkapäitä sanoi aha. Joten meillä ei ainakaan aiheutunut mitään hirmudraamaa asiasta.
Mutta ihmisethän on yksilöitä ja sinä tunnet miehesi
Sehän meni sitten hyvin, koska miehelläsi ei ollut mielipidettä asiasta. Sinä sait päättää ja meni ihan ok näin, mutta tekin puhuitte asiasta ensin keskenänne.
saavat tietenkin pestä pyykkinsä itse. osaavat hyvin kun alussa hieman avustetaan.
vuoropäivinä tiskit ja yhdessä tai vuorotellen siivoukset jne. kotihan on kaikkien yhteinen.
rahapuoli on vaikeampi. mutta periaatteessa näin: vuokra,sähköt ja muut kodin kulut (myös ruokakulut) laitetaan viiteen osaan. sinä maksat kolmeosaa ja miehesi kaksi. jos hän tahtoo että pojan ei tarvitse maksaa niin hän maksaa itse hänen osan.
kun ei nyt tiedä kuinka kauan olette eläneet uusioperheenä ja kuinka olette aiemmin jakanut rahajutut niin vaikea sanoa.
mutta eipä olla miehen kanssa mitään pyydetty:) eikä häiritsekkään joskus lapsi itse tekee ruuan esim itse ostamillaan aineksilla ja hän ostaa myöskin omat vaatteet. samaa ruokaa kyllä kaikki syödään jne.
eikä ole mieleenkään tullut mitään pyytää..
Tuon ikäisen kasvamisen kannalta on tärkeää että osaa ottaa vastuuta omasta elämästään edes jollakin tasolla.
Puhu miehesi kanssa asiasta, sillä tuo on ihan totta että ei ole oikeuden mukaista edes lapsia kohtaan jos kasvatat vain omat lapsesi oikein!!! ;) no hehhe....
Toivottavasti saat miehesi näkemään tilanteen tosiaan siltä kannalta että se on oikeasti vain ja ainoastaan hyvä asia opastaa nuorta-aikuista elämään omillaan juurikin vaikka tuolla tavalla:)
Tsemppiä teille rahankeruuseen!!
Toki tuon ikäinen töissä käyvä nuori aikuinen osallistuu elämisensä kustannuksiin, jos kotona asuu. Minä maksoin jo nuorempana vanhemmilleni summan asumisesta ruuasta, silloin kun olin töissä. Se oli hyvä juttu ja opetti elämän realiteetteja.
Ei sillä ole väliä onko uusio vai tavallinen perhe. Pointti tässä on se, että opettaa nuoren ymmärtämään rahan arvon. Mikään ei ole ilmaista. Kummallinen isä jos hänen mielestä aikuiselta pojalta ei voi vaatia mitään. Toki samoja kasvatusoppeja kannattaa soveltaa kaikkiin kotona myöhemminkin asuviin nuoriin aikuisiin.
Puhu ja perustele miehellesi asia ja sopikaa. Jos miestä ei kiinnosta niin voithan sopia, että miehesi maksaa enemmän pojan puolesta tms.
antaa pojalleen kotonaan ilmaisen asunnon ja täysylöspidon, se tuskin on lainvastaista.
Kuka asuntonne omistaa? Kenen rahoilla ruoat ostetaan?
Meilläkin on sovittu, että aikuinen lapsi saa asua kotona korvauksetta. Tarkoituksena on, että hän säästää palkkansa oman asunnon hankkimista varten. Olisi hirveää, jos meille vanhemmille tulisi ero tai jos kuolisin, ja tänne tulisi uusi ihminen, joka alkaisi vaatia lapselta rahaa.
Jos isä ja poika ovat sopineet, että poika saa täysylöspidon, on heistä jommankumman asia tehdä aloite sopimuksen purkamisesta.
Oli lapsi oma tai toisen,ihan sama.Kyllä tuon ikäisen on aika rakentaa oma koti. Ainakin osallistuttava kohtuullisella summalla talousmenoihin. Kyllä me saimme siskon kanssa maksaa äidille talousrahaa heti lukion jälkeen kun pidimme välivuoden ja tutustuimme työelämään. Se oli vanhemmilleni periaatekysymys.
Pidin sitä jo silloin oikeana ratkaisuna. Miten muuten nuori oppii turvallisesti siihen, että tilistä pitää riittä moneen asiaan ja huvi tulee viimeisenä jos vielä on siihen valuuttaa??
Tuollaiset lapset ovat kotoa lähdettyä kokoajan vanhempien oven takana kinuamassa rahaa ja ruokaa kun eivät ymmärrä mitään rahan käytöstä ja elämän realiteeteista.