Vinkkejä 8kk koiruuteni opettamiseen?
Tyttö on bordercollien ja karhukoiran sekoitus ja ilmeisesti borderin puolelta on sellainen melko ärsyttävä tapa näykkiä. Ei ota kunnolla kiinni, mutta jatkuva "nyppiminen" sormista, hihasta jne(varsinkin jos on innoissaan) ottaa toisinaan hermoille. Miten voisi parhaiten päästä tästä tavasta eroon? Käsitykseni mukaan tapa on aika yleinen juuri bordercollieiden parissa joten onko mahdollistakaan saada näykkimistä täysin loppumaan?
Vinkkejä kaipaisin myös koiran keskittymistä parantamaan. Se osaa peruskäskyt mutta toisinaan on liian koiskeissaan kuuntelemaan ja "koulutussessiomme" menee täydeksi häslingiksi ;)
Tyttö on ulkokoira maaseudulla ja käy sen lisäksi lenkillä muutaman kerran viikossa lähimetsissä. Eli ulkoilun puutetta ei pitäisi olla, onko siis luonnostaan todella villi (B-colliethan ainakin ovat todella energisiä) ja mahtaakohan iän myötä hiukan asettua?
Kokeneemmat koiraihmiset, vinkkejä..
Tyttö on bordercollien ja karhukoiran sekoitus ja ilmeisesti borderin puolelta on sellainen melko ärsyttävä tapa näykkiä. Ei ota kunnolla kiinni, mutta jatkuva "nyppiminen" sormista, hihasta jne(varsinkin jos on innoissaan) ottaa toisinaan hermoille. Miten voisi parhaiten päästä tästä tavasta eroon? Käsitykseni mukaan tapa on aika yleinen juuri bordercollieiden parissa joten onko mahdollistakaan saada näykkimistä täysin loppumaan?
Vinkkejä kaipaisin myös koiran keskittymistä parantamaan. Se osaa peruskäskyt mutta toisinaan on liian koiskeissaan kuuntelemaan ja "koulutussessiomme" menee täydeksi häslingiksi ;)
Tyttö on ulkokoira maaseudulla ja käy sen lisäksi lenkillä muutaman kerran viikossa lähimetsissä. Eli ulkoilun puutetta ei pitäisi olla, onko siis luonnostaan todella villi (B-colliethan ainakin ovat todella energisiä) ja mahtaakohan iän myötä hiukan asettua?
Kokeneemmat koiraihmiset, vinkkejä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi! Tässä pari vinkkiä jotta saat borderisi lopettamaan näykkimisen: Heti kun se tarttuu hihaasi tai muuhun paikkaan kiinni, ota kuonosta kiinni, katso silmiin, toru ja näpäytä hauvaa kuonoon...Jos se ei auta ota lääkeruisku täytä vedellä ja ruiskaise kuonolla, samalla toru koiraa! Niin, eiköhän koirasi näykkimiset jo siihen lopu!! T: tuntematon PS. Meillä auttoi paljon;)
Vuh
Minussa on hirvikoiraa ja ehkä myös karhukoiraa. Olin pentuna kova näykkimään. Emäntä ja isäntä vaativat sitkeästi näykkimisen lopettamista. Minua moitittiin kovasti näykkimisestä. Kuonostakin voitiin ottaa kiinni ja toruttiin. Torut ja aika on tehnyt tehtävänsä. Nyt olen 12-vuotias säyseä koira. En ole näykkinyt enää aikoihin. Se oli sellaista pentupuuhaa, mutta toki koulutuksenikin oli tärkeää.Ja tärkeää on myös että pääsen päivittäin purkamaan energiaani kunnon lenkillä. Ilman kunnon lenkkeilyä olen aina ollut melko levoton ja silloin näykinkin enemmän.
Onko sinulla jokin yleisrangaistus koissullesi, jos se tekee jotain pahaa? Tarkoitan siis lähinnä esimerkiksi suihkausta suihkepullosta suoraan nenänpäähän tai ruuvien helistelyä metallipurkissa, en niinkään pennun ravistelua tai muuta fyysistä. Omaan koiraani tehosi suihkepullo, teki se sitten mitä pahojaan tahansa. Sillä oli kanssa pentuna tapana näykiskellä sormista tai nilkoista, mutta lopetti kyllä saatuaan tarpeeksi monta kertaa suihkepullosta nenilleen.
Sitten tuosta keskittymisestä. (Tätä en ole vielä kokeillut omalla koirallani, vaikka välillä tarvetta olisikin...) Olen kuullut useilta ihmisiltä, että itse asiassa aktiivista ja vilkasta koiraa ei pitäisikään juoksuttaa vapaana pitkin maita ja mantuja, vaan sillä pitäisi olla koko ajan jotain tehtäviä suoritettavana. Esimerkiksi metsässä lenkkeillessä ei pelkkää juoksentelua ja haistelua, vaan vaikkapa jäljestämistä, hakua tai etsimistä. Samoin pallon heittely saattaa olla pahasta, jos kyseessä on kovin vilkas koira. Kuulemma koira ikään kuin ylivirittyy, jolloin sen huomion saaminen on todella vaikeata. Huomaahan sen ns. pallohulluista koirista, niille kun näyttää palloa, ne eivät tajua enää mistään muusta mitään. Oma koiranikin on kyllä aika täpinässä kun heittelen sille palloa tai keppiä, mutta ei sentään ihan mistääntajuamaton :)
Ja iän myötä tietysti tapahtuu jonkinlaista rauhoittumista, minäkin sitä vartoilen (oma vilivilperini on 1,5 vuotias) :D