Lapsia opiskelujen

muutaman sanan voin sanoa. Opiskelen luokanopettajaksi ja vuosikrussilla on muutamia opiskelijoita, joilla on lapsia. Eivät ne opintoja estä, mutta tietysti hidastavat. Tulorajat ovat samat kuin opiskelijoilla, joilla ei ole lapsia, joten se voi olla ongelma. Rahatilalle on helpompi, jos toinen puolisoista käy täysipäiväisesti töissä, mutta silti raha on kortilla. Sekä lapsenvahdin löytäminen voi olla hankalaa.

Mutta kaikesta huolimatta lapset ovat aivan ihania, enkä usko, että vanhempana tällaisia pikkurahajuttuja harmittelee vaan keskittyy omaan ihanaan vauvaan. Näin luulisin asioiden olevan, mutta minulla ei ole omakohtista kokemusta.

luuleva kirjoitti:

muutaman sanan voin sanoa. Opiskelen luokanopettajaksi ja vuosikrussilla on muutamia opiskelijoita, joilla on lapsia. Eivät ne opintoja estä, mutta tietysti hidastavat. Tulorajat ovat samat kuin opiskelijoilla, joilla ei ole lapsia, joten se voi olla ongelma. Rahatilalle on helpompi, jos toinen puolisoista käy täysipäiväisesti töissä, mutta silti raha on kortilla. Sekä lapsenvahdin löytäminen voi olla hankalaa.

Mutta kaikesta huolimatta lapset ovat aivan ihania, enkä usko, että vanhempana tällaisia pikkurahajuttuja harmittelee vaan keskittyy omaan ihanaan vauvaan. Näin luulisin asioiden olevan, mutta minulla ei ole omakohtista kokemusta.

Ihania ovat, sekä pieninä että isoina. Omani on tehty ehdottomasti opiskeluajan jälkeen. Kun seurailin aikoinaan kavereita, jotka teki tenavia opiskellessaan, niin olivat kyllä aika naatteja ja opinnot venyi ja paukkui. Hyviä opettajia heistä tuli ja hyviä lapsia kasvattivat, eipä siinä mitä, mutta kovan koulun kävivät, kun piti venyä niin moneen.

Toisaalta lapsensaaminen vaikeutuu, kun ikää tulee lisää ja lastenkin riskit vammaisuuteen kasvavat. Tiesittekö, että vanhoilla isillä on enemmän autistilapsia? Äitien iän vaikutus downin syndroomaan on toki kaikkien tiedossa.

Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee lapset silloin kun tekee. Minulle sopi vapaampi opiskeluaika ja lapset sitten heti viran saatuani. Vauvakuume oli toki jatkuva riesa opiskeluaikana ;-) , mutta eihän sitä kaikkea tarvitse tehdä tunteella.

tietävä - kirjoitti:

Ihania ovat, sekä pieninä että isoina. Omani on tehty ehdottomasti opiskeluajan jälkeen. Kun seurailin aikoinaan kavereita, jotka teki tenavia opiskellessaan, niin olivat kyllä aika naatteja ja opinnot venyi ja paukkui. Hyviä opettajia heistä tuli ja hyviä lapsia kasvattivat, eipä siinä mitä, mutta kovan koulun kävivät, kun piti venyä niin moneen.

Toisaalta lapsensaaminen vaikeutuu, kun ikää tulee lisää ja lastenkin riskit vammaisuuteen kasvavat. Tiesittekö, että vanhoilla isillä on enemmän autistilapsia? Äitien iän vaikutus downin syndroomaan on toki kaikkien tiedossa.

Jokainen taaplaa tyylillään ja tekee lapset silloin kun tekee. Minulle sopi vapaampi opiskeluaika ja lapset sitten heti viran saatuani. Vauvakuume oli toki jatkuva riesa opiskeluaikana ;-) , mutta eihän sitä kaikkea tarvitse tehdä tunteella.

kun sait viran niin nopeasti, että pääsit lastenteko puuhiin!

Mullaon jotenkin nyt sellanen asenne, että virka tulee joskus 30-v (oon just täyttäny 25 sit ku valmistun 1,5 vuoden päästä) jos tulee silloinkaan, ja virkaa ei kannata jäädä odottelemaan.
Osaksi johtuu kai tästä palstasta, kun täällä on niin paljon työttömiä, pätkäläisiä ja katkeria opettajia, että mun tulevaisuuden urahaaveet on jo nyt lasitettu..

Mutta joo, lapsia voisin alkaa yrittämään esimerkiksi vuoden päästä, sitten ehtisin saada paperit vielä ulos ennen lapsen syntymää, ja eihän sitä tosiaan tiedä, että onnistuuko siinä edes.

Toisaalta moni opiskeleva kyllä lisääntyy, ja ovat vuoden-pari opiskeluissa jäljessä, mikä sinällään on kyllä tosi lyhyt aika.
Pitää kuunnella itseä ja kumppania.

Mutta taidan itsekin kallistua tälle rationaalisemmalle kannalle. Mutta jos vahinko käy, niin tervetuloa :)

alakuperäinen kirjoitti:

kun sait viran niin nopeasti, että pääsit lastenteko puuhiin!

Mullaon jotenkin nyt sellanen asenne, että virka tulee joskus 30-v (oon just täyttäny 25 sit ku valmistun 1,5 vuoden päästä) jos tulee silloinkaan, ja virkaa ei kannata jäädä odottelemaan.
Osaksi johtuu kai tästä palstasta, kun täällä on niin paljon työttömiä, pätkäläisiä ja katkeria opettajia, että mun tulevaisuuden urahaaveet on jo nyt lasitettu..

Mutta joo, lapsia voisin alkaa yrittämään esimerkiksi vuoden päästä, sitten ehtisin saada paperit vielä ulos ennen lapsen syntymää, ja eihän sitä tosiaan tiedä, että onnistuuko siinä edes.

Toisaalta moni opiskeleva kyllä lisääntyy, ja ovat vuoden-pari opiskeluissa jäljessä, mikä sinällään on kyllä tosi lyhyt aika.
Pitää kuunnella itseä ja kumppania.

Mutta taidan itsekin kallistua tälle rationaalisemmalle kannalle. Mutta jos vahinko käy, niin tervetuloa :)

eli silloin, kun töihin haluttiin kesken opiskelujen ja tarjottiin työsuhdeasuntokin kaupan päälle. Tein sitten gradun pois töissä ollessa. Virankin sain niin, että rehtori kysyi haluaisinko viran. Vähän emmin ensin, mutta sitten hän sanoi, että pääseehän siitä eroon jos haluaa ja minä sanoin, että otetaan sitten se virka, ei kai tuosta haittaakan ole.

Mutta tämä oli silloin kauan sitten eli 80-luvun lopussa.

vanhaan aikaan... kirjoitti:

eli silloin, kun töihin haluttiin kesken opiskelujen ja tarjottiin työsuhdeasuntokin kaupan päälle. Tein sitten gradun pois töissä ollessa. Virankin sain niin, että rehtori kysyi haluaisinko viran. Vähän emmin ensin, mutta sitten hän sanoi, että pääseehän siitä eroon jos haluaa ja minä sanoin, että otetaan sitten se virka, ei kai tuosta haittaakan ole.

Mutta tämä oli silloin kauan sitten eli 80-luvun lopussa.

Tympii lukea näitä juttuja (anteeksi vaan), kun ilmoittelette tuosta vaan, että
"ajattelin tehdä lapsen silloin ja silloin". "Koskas muut meinaatte tehdä?"
"Teen lapseni sillain ja sillain ja silloin ja silloin, ettei se haittaa sitä ja sitä ja että siitä on hyötyä siihen ja siihen"
"Teen lapsen"

Itse kun en tule koskaan saamaan lasta vaikka todellakin haluaisin. Kaikki eivät katsokaas vain "tee" sitä lasta... nyyh...

Ei lasta kirjoitti:

Tympii lukea näitä juttuja (anteeksi vaan), kun ilmoittelette tuosta vaan, että
"ajattelin tehdä lapsen silloin ja silloin". "Koskas muut meinaatte tehdä?"
"Teen lapseni sillain ja sillain ja silloin ja silloin, ettei se haittaa sitä ja sitä ja että siitä on hyötyä siihen ja siihen"
"Teen lapsen"

Itse kun en tule koskaan saamaan lasta vaikka todellakin haluaisin. Kaikki eivät katsokaas vain "tee" sitä lasta... nyyh...

tämä kohta toisesta postauksestani:

"Mutta joo, lapsia voisin alkaa yrittämään esimerkiksi vuoden päästä, sitten ehtisin saada paperit vielä ulos ennen lapsen syntymää, ja eihän sitä tosiaan tiedä, että onnistuuko siinä edes."

^^ aika selvästi sanoin, että eihän se mitenkään ole varmaa, että edes saa lapsia.

Harmi että sinä et saa biologisia. Onhan olemassa kuitenkin aina adoptio?

Ei lasta kirjoitti:

Tympii lukea näitä juttuja (anteeksi vaan), kun ilmoittelette tuosta vaan, että
"ajattelin tehdä lapsen silloin ja silloin". "Koskas muut meinaatte tehdä?"
"Teen lapseni sillain ja sillain ja silloin ja silloin, ettei se haittaa sitä ja sitä ja että siitä on hyötyä siihen ja siihen"
"Teen lapsen"

Itse kun en tule koskaan saamaan lasta vaikka todellakin haluaisin. Kaikki eivät katsokaas vain "tee" sitä lasta... nyyh...

Eipä pitänyt minunkaan saada. Erään yliopistosairaalan naistentautien ylilääkäri näin minulle sanoi tutkimusten jälkeen. Shokki, järkytys, suru - ja sitten luonto päätti toisin: kolme omaa :-)

Ja minussa on ihan oikeasti vikaa, mutta siitä huolimatta homma toimi.