kaiken väittelyn

ei meijän suomen kaaleitten pidä kääntää selkää maailmalle vaikka ollaan paremmassa asemassa samaa taistelua me kaikki käydään,taistelua paremmasta huomisesta,meillä on täälä harvinainen mahollisuus koettaa parantaa maailmaa ja senkin takia ois hyvä puhaltaa yhteen hiileen eikä kinastella keskenään

hyvää syksyä ja joulumiltä myös teille!

UPDATE_7573571 kirjoitti:

ei meijän suomen kaaleitten pidä kääntää selkää maailmalle vaikka ollaan paremmassa asemassa samaa taistelua me kaikki käydään,taistelua paremmasta huomisesta,meillä on täälä harvinainen mahollisuus koettaa parantaa maailmaa ja senkin takia ois hyvä puhaltaa yhteen hiileen eikä kinastella keskenään

hyvää syksyä ja joulumiltä myös teille!

Kun lännessä teinit ja muut epävarmat joukkosielut hakevat itselleen kaikilla mahdollisilla myrkyillä ja huumeilla mielisairauden kaltaista tilaa ollakseen hetken syytakeettomia, niin itäisten romanien keskuudessa varattomuus, kodittomuus ja epätoivo, ajavat tuota samaa asiaan, ja kun lisätään siihen vielä katalyyttinä alkoholi, niin pysyvä mielenhäiriön tila on saavutettu.
On vaikea ajatella tälläisien mielenterveydelliset ja sosiaaliset vauriot olisivat yhden, taikka kahden sukupolven aikana korjattavissa, vaikka elinolosuhteet jyrkästi muutisivat parempaan.
Näyttää siltä kuin yksityisen ihmisien traumaattisella erolla ja kansojen toipumisella olisi yhtenäinen toipumis-sääntö. Niin monta vuotta kun olet ollut avioliitossa, saman verran aikaa ottaa eroaminen. Niin monta sataa vuotta kun olet ollut poljettuna ja henkisesti vajavainen, saman verran ottaa aikaan kansanryhmän täydellinen toipuminen.

reporteri kirjoitti:

Kun lännessä teinit ja muut epävarmat joukkosielut hakevat itselleen kaikilla mahdollisilla myrkyillä ja huumeilla mielisairauden kaltaista tilaa ollakseen hetken syytakeettomia, niin itäisten romanien keskuudessa varattomuus, kodittomuus ja epätoivo, ajavat tuota samaa asiaan, ja kun lisätään siihen vielä katalyyttinä alkoholi, niin pysyvä mielenhäiriön tila on saavutettu.
On vaikea ajatella tälläisien mielenterveydelliset ja sosiaaliset vauriot olisivat yhden, taikka kahden sukupolven aikana korjattavissa, vaikka elinolosuhteet jyrkästi muutisivat parempaan.
Näyttää siltä kuin yksityisen ihmisien traumaattisella erolla ja kansojen toipumisella olisi yhtenäinen toipumis-sääntö. Niin monta vuotta kun olet ollut avioliitossa, saman verran aikaa ottaa eroaminen. Niin monta sataa vuotta kun olet ollut poljettuna ja henkisesti vajavainen, saman verran ottaa aikaan kansanryhmän täydellinen toipuminen.

että kuoleminen kestää joskus pitkään, mutta toivoa ei saa riistää.Vanhan menetys on uuden alku. Se on monta kertaa nähty,ja (joskus) jopa koettu.
Ei muuta ku kohti uutta elämää.Muutos alkaa yksi-löistä, eli meistä jokaisesta. Ja meillä on myös velvollisuuksia tulevia sukupolvia kohtaan.
Tarvitaan hieman avarakatseisempaa romanipoli tiikkaa. Mäen alta ei näe kovin kauaksi.
Mieltä lämmitti tämän nuorenmiehen ajatukset ja suunnitelmat kouluttaa itsensä hyvään ammattiin. Menestystä Hänelle, olkoompa hänen koulutussuun nitelmansa mitä tahansa. Kaikki työ on arvokas ta ja jos "sisätöihin" haluaa vaatii se hieman pitkäjänteisyytttä ja päämäärätietoutta.

Syysiloa t. Takarivin Taavi

Ollaan suomalaisia tai ei mutta! Juurille meidän sydän on sydämessä, mutta!
Meillä on aikaa, ja näpertelyä moneen suuntaan josta ei saada aikaan kuin riitaa. Onneksi se on jo huomattu, ei kannata. Todellakin tehdään omalla sarallamme hyvää yhteisöön, kehitetään sitä täällä "arkielämässä", eilen viimeksi ilonitkuun purskahdin kun näin miten nuoret kirjoitti koulutuksensa merkityksestä. Kyllä se pikkuhiljaa todella asiat selkenee itsekullekkin ei kauhehalla riitelyllä mitään saavuteta, nyt saavutetaan jotakin joka kantaa. Me kaikki olemme hyviä kun emme hukkaa omaa identiteettiä, historiaamme mutta samalla kehitymme itse luomaan jotain hyvää. Tiedän, että ei mikään kansakunta ole mitään, jos se ei tunne omaa historiaansa tai tapojaan ei se voi kehittyä ja olla olemassa. Mutta meidän tulee todella käyttää älykkyyttämme itsemme ja perheemme vuoksi eli käydään sopeutumaan yhteiskuntaan. Käydään koulut, käydään yliopistot ja näin saavutetaan niitä korkeita virkojakin.

mietin_juuri niin kirjoitti:

Ollaan suomalaisia tai ei mutta! Juurille meidän sydän on sydämessä, mutta!
Meillä on aikaa, ja näpertelyä moneen suuntaan josta ei saada aikaan kuin riitaa. Onneksi se on jo huomattu, ei kannata. Todellakin tehdään omalla sarallamme hyvää yhteisöön, kehitetään sitä täällä "arkielämässä", eilen viimeksi ilonitkuun purskahdin kun näin miten nuoret kirjoitti koulutuksensa merkityksestä. Kyllä se pikkuhiljaa todella asiat selkenee itsekullekkin ei kauhehalla riitelyllä mitään saavuteta, nyt saavutetaan jotakin joka kantaa. Me kaikki olemme hyviä kun emme hukkaa omaa identiteettiä, historiaamme mutta samalla kehitymme itse luomaan jotain hyvää. Tiedän, että ei mikään kansakunta ole mitään, jos se ei tunne omaa historiaansa tai tapojaan ei se voi kehittyä ja olla olemassa. Mutta meidän tulee todella käyttää älykkyyttämme itsemme ja perheemme vuoksi eli käydään sopeutumaan yhteiskuntaan. Käydään koulut, käydään yliopistot ja näin saavutetaan niitä korkeita virkojakin.

se voisi mennä. Olen lukenut tällä sivulla nuor ten hyvistä tulevaisuuden suuunnitelmista ja aja tuksia koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta.
Se on antanut uskoa siihen, että aivan kaikkea ei olla vielä menetetty. Mustalaisuus ei ole mi kään ammatti, mutta sitä joko on tai ei ole. Ja tieto siitä ( juuristammme), ketä olemme, mistä tulemme kertooo sen, mihin olemme menossa!
Vallalla ja esille pyrkivä "uusmustalaisuus" on surkuhupaisaa ja vahvistaa manane-tv stereotypiat
Koulutus ei eikä vaatetus mustalaisuutta "syö". Jos niin käy,niin sitä ei ole alun alkaenkaan ol lut mustalainen.
Tässä puhun "normaalista"mustalaisuudesta ja sen HUOM. henkisestä arvomaailmasta.Se on jotain muu ta kuin rimpsut ja kimpsut.

Hyvää aurinkoista syksypäivää kaikille. t.takarivin taavi

PS Muistakaa vaihtaa Mersun talvirenkaat ajoissa.

Takarivin Taavi kirjoitti:

se voisi mennä. Olen lukenut tällä sivulla nuor ten hyvistä tulevaisuuden suuunnitelmista ja aja tuksia koulutuksesta ja sen tarpeellisuudesta.
Se on antanut uskoa siihen, että aivan kaikkea ei olla vielä menetetty. Mustalaisuus ei ole mi kään ammatti, mutta sitä joko on tai ei ole. Ja tieto siitä ( juuristammme), ketä olemme, mistä tulemme kertooo sen, mihin olemme menossa!
Vallalla ja esille pyrkivä "uusmustalaisuus" on surkuhupaisaa ja vahvistaa manane-tv stereotypiat
Koulutus ei eikä vaatetus mustalaisuutta "syö". Jos niin käy,niin sitä ei ole alun alkaenkaan ol lut mustalainen.
Tässä puhun "normaalista"mustalaisuudesta ja sen HUOM. henkisestä arvomaailmasta.Se on jotain muu ta kuin rimpsut ja kimpsut.

Hyvää aurinkoista syksypäivää kaikille. t.takarivin taavi

PS Muistakaa vaihtaa Mersun talvirenkaat ajoissa.

Minua myös ilahdutti lukea tuon nuoren ajatuksia koulutuksen ja ammattitaidon hankkimisen tarpeellisuudesta. Luulen, että nyt kun maassamme on paljon muitakin kansallisuuksia, ei romanius ole enää este työnsaannille, jos paperit ja muu valmius ovat kunnossa. Itse en ole koskaan törmännyt työnsaannin suhteen vaikeuksiin, vaikka naamasta näkee selvästi, mikä on verenperintö...sitähän en tiedä, mikä on ollut syynä niissä paikoissa, joissa ei ole tullut palkatuksi, mutta aina on koulutusta vastaavia hommia löytynyt.

Enkä tiedä yhtäkään tapausta, jossa koulutus ja itsensä kehittäminen olisivat aiheuttaneet pysyviä vaurioita kenessäkään, päinvastaisia tapauksia kyllä on vaikka kuinka paljon. Ja on syytä kysyä, mitä kulttuuri- tai muita arvoja on voimaa puolustaa sillä, joka toikkaroi päihteissä jossain assan tai kuppilan kulmilla tai yrittää raapia elantonsa väkisin ilman koulutusta sossun ja väliaikaisten hankkeiden avulla.

Minusta koko keskustelu, mitä tänä vuonna on käyty, on merkinnyt käänteentekevää muutosta koko romanikulttuurissa. Ensimmäistä kertaa asioista on puhuttu avoimesti ja ilman salailua. Toki tässä on menty joskus ylilyönteihin ja henkilökohtaisuuksiin - omana periaatteenani onkin ollut, että puhukoot nyt muut, minä pitelen sillä aikaa hevosta...
Mutta pääasia on, että on puhuttu, tämä kertoo mielestäni siitä, että pinnan alla on jo pidempään muhinut muutoksenhakutarve, joka nyt on purkautunut esille. Nuoret eivät enää tyydy sivustakatsojan osaan yhteiskunnassa, vaan haluavat siinä paikkansa. Ja mikä olisikaan positiivisempaa kehitystä! Ei kaaleitten pidäkään enää olla syrjässä, vaan ottaa paikkansa ja olla omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että maassamme kaikilla olisi hyvä olla.

Samoin olen samaa mieltä kanssanne siitä, että todellinen mustalaisuus ei piile rimpsuissa ja röyhelöissä, vaan sydämessä. Tässä meillä on vielä tekemistä: miten kitkeä kaaleitten keskinäinen syrjintä pois? Miten hyväksytään puolikkaat, vartit ja muuten ulkopuolella kasvaneet osaksi romaniyhteisöä, jos he itse sitä haluavat ja tunnustautuvat romaneiksi? Toivonkin näihin asenteisiin seuraavaksi muutosta. Yhteistyöllähän me pääsemme eteenpäin, emme toistemme haukkumisella ja nimittelyllä - se kaikki johtaa taantumaan ja asioiden paikalleen jumiutumiseen.

Oikein hyvää viikonloppua ja joulun odotusta..vaikka vähän varhaista sitä vielä on toivottaa.
t. Mirkku

Mankkaan Mirkku kirjoitti:

Minua myös ilahdutti lukea tuon nuoren ajatuksia koulutuksen ja ammattitaidon hankkimisen tarpeellisuudesta. Luulen, että nyt kun maassamme on paljon muitakin kansallisuuksia, ei romanius ole enää este työnsaannille, jos paperit ja muu valmius ovat kunnossa. Itse en ole koskaan törmännyt työnsaannin suhteen vaikeuksiin, vaikka naamasta näkee selvästi, mikä on verenperintö...sitähän en tiedä, mikä on ollut syynä niissä paikoissa, joissa ei ole tullut palkatuksi, mutta aina on koulutusta vastaavia hommia löytynyt.

Enkä tiedä yhtäkään tapausta, jossa koulutus ja itsensä kehittäminen olisivat aiheuttaneet pysyviä vaurioita kenessäkään, päinvastaisia tapauksia kyllä on vaikka kuinka paljon. Ja on syytä kysyä, mitä kulttuuri- tai muita arvoja on voimaa puolustaa sillä, joka toikkaroi päihteissä jossain assan tai kuppilan kulmilla tai yrittää raapia elantonsa väkisin ilman koulutusta sossun ja väliaikaisten hankkeiden avulla.

Minusta koko keskustelu, mitä tänä vuonna on käyty, on merkinnyt käänteentekevää muutosta koko romanikulttuurissa. Ensimmäistä kertaa asioista on puhuttu avoimesti ja ilman salailua. Toki tässä on menty joskus ylilyönteihin ja henkilökohtaisuuksiin - omana periaatteenani onkin ollut, että puhukoot nyt muut, minä pitelen sillä aikaa hevosta...
Mutta pääasia on, että on puhuttu, tämä kertoo mielestäni siitä, että pinnan alla on jo pidempään muhinut muutoksenhakutarve, joka nyt on purkautunut esille. Nuoret eivät enää tyydy sivustakatsojan osaan yhteiskunnassa, vaan haluavat siinä paikkansa. Ja mikä olisikaan positiivisempaa kehitystä! Ei kaaleitten pidäkään enää olla syrjässä, vaan ottaa paikkansa ja olla omalta osaltaan vaikuttamassa siihen, että maassamme kaikilla olisi hyvä olla.

Samoin olen samaa mieltä kanssanne siitä, että todellinen mustalaisuus ei piile rimpsuissa ja röyhelöissä, vaan sydämessä. Tässä meillä on vielä tekemistä: miten kitkeä kaaleitten keskinäinen syrjintä pois? Miten hyväksytään puolikkaat, vartit ja muuten ulkopuolella kasvaneet osaksi romaniyhteisöä, jos he itse sitä haluavat ja tunnustautuvat romaneiksi? Toivonkin näihin asenteisiin seuraavaksi muutosta. Yhteistyöllähän me pääsemme eteenpäin, emme toistemme haukkumisella ja nimittelyllä - se kaikki johtaa taantumaan ja asioiden paikalleen jumiutumiseen.

Oikein hyvää viikonloppua ja joulun odotusta..vaikka vähän varhaista sitä vielä on toivottaa.
t. Mirkku

Olen samaa mieltä kanssasi. Töitä kyllä löytyy kun/jos on ammatti. Itsekin olen ollut jos jon kinlaisessa hommassa,väliin ulkona ja väliin sisällä.
Kyllä minutkin tunnistaa vaivatta romaniksi,enkä sitä tietysti ole yrittänyt edes peitellä,miksi? mutta töitä olen aina saanut, joskus jopa tahto mattani joutunut niihin.
Tehtävät ovat olleet mielenkiintoisia ja ovat täyttäneet hurjemmatkin (omat) odotukset. Siksi uskon,että nuoriso pystyy ja pidän hyvänä kun noret nousevat ylös. Nyt tarvitaan uutta henkeä ja verta. Entisillä konsteilla ei enää pärjätä, eikä tarvitse pärjätä.
Olen sen verran iäkäs, että mieluusti odottelen jo joulua. Kaipaan joulumieltä, ainakin silloin ihmiset ovat(tapakoodin mukaan)toisilleen ystä vällisiä.

syysterveisin ja joulumielin t. takarivin taavi