että osasikin sitte heti kunnolla säikäyttää...
Olin savuilla parvekkeella ikkunalaudalla puoliksi istuen, kun alkoi kuulumaan ihmeellistä rapinaa katolta. Kurkottauduin katsomaan, että mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu. Ja sittenhän vasta tapahtuikin ja vaistomaisesti nojauduin taaksepäin sillä seurauksella, että ikkuna natisi uhkaavasti selkäni takana. Ihme, etten siitä läpi mennyt... Harakkahan se sieltä pöllähti lentäen ihan kasvojeni edestä...tuli ihan mieleen tämä suht vanha leffa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Linnut_(elokuva)
Olin savuilla parvekkeella ikkunalaudalla puoliksi istuen, kun alkoi kuulumaan ihmeellistä rapinaa katolta. Kurkottauduin katsomaan, että mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu. Ja sittenhän vasta tapahtuikin ja vaistomaisesti nojauduin taaksepäin sillä seurauksella, että ikkuna natisi uhkaavasti selkäni takana. Ihme, etten siitä läpi mennyt... Harakkahan se sieltä pöllähti lentäen ihan kasvojeni edestä...tuli ihan mieleen tämä suht vanha leffa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Linnut_(elokuva)
Vastaukset 21
Vanhimmat
karmeaa olisi, jos tuon elokuvan kaltainen tilanne eteen tulisi...
"Meidän talon" harakkaa olen oikeastaan kaivannut. Olen asunut tässä nyt parisen vuotta ja nyt loppukesään saakka harakka osaltaan viihdyttänyt tuolla pihalla keekoillessaan.
Mustavariksetkohan sen tiehensä ajoi, niitä kun nyt on liikuskellut alueella enemmänkin.
Tulisipa harakka takaisin. Vieläkö saisi nähdä sen hassunhauskoja yrityksiä, mm. avata jätelaatikon kantta makupalojen toivossa... ?
on täällä niin varikset, harakat, rastaat kuin lokit ja tiiratkin. Kummasti viihtyvät vuodesta toiseen näissä puissa, mutta tuo päinlento oli kyllä aikamoinen yllätys"hyökkäys" :).
eivät viihdy kuin rastaat, kesät talvet. Ja tuo harakka mustavaristen tuloon saakka. Jotka eivät edes kortteeriaan vietä tällä seuduin, lehahtavat vaan kerran pari päivässä yli tienoon!
Ja harakkaa närsäsivät kait sen verran matkallaan sen verran, että harakka kaikkosi.
Lintua olen säikähtänyt todenteolla vain kerran:
Keskenkasvuisena metsässä kulkeissani helmipöllö hoksasi lähteä ihmiskulkijan tieltä matalahkosta männynnäreestä lentoon suhahtaen oikeaa olkaani hipoen takaviistoon... Pieni miettimisen tauko oli jotta mikä halavattu se nyt oli...!?
on kyllä noita lintuja vähän joka lähtöön...mistä lie johtuukaan ja suurin vierailija oli huuhkaja, joka tuossa nurkalla olevassa lehmuksessa käväisi pikavisiitillä :).
lähitienoon metsiköiden tyypistä.
Meillä täällä ihan lähellä vaan lehtipuita, kunnon metsää ei kilometrin, parin säteellä...
Tai onhan se kyllä se stadionin Bubi-pöllö hyvänä esimerkkinä sopeutuvaisesta linnusta: Siellä missä ruokaa, siellä saalistavat linnut!
Noh... Lähialueiden metsiköiden luonteesta kait pihapiirissä vierailijoiden lajimäärän määrää.
Tässäkin nyt lähinnä sekametsää...tai oikeammin taitaa kyllä olla etupäässä kuusi- ja mäntymetsää ainakin nyt heti tuossa takana.
Meillä kyllä kans ruokitaan ympäri vuoden myöskin noita lintuja :).
oli seurata ed. asuinpaikassani talvisinkin eri lintulajeja mm. tuon ruokinnan avulla.
Kävipä siinä päiväsaikaan oravatkin katselemassa, josko niille jotain vatsantäytettä löytyisi.
Nykyisessä asuinpaikassani... Vähän tiukkapipoinen talkkari/kiinteistönhoitaja ja sitä mukaa... Ei onnistu lintujen syöttö talvisin, liikaa sotkuista ympäristöä! -Esim. maahan putoavat auringonkukan siemenet sotkevat syöttöalueen ympäristön!...
Kyllä vaan Sun talosi ympärillä oleva metsikkö tarjoaa monipuolisemman lintukannan pihallesikin piipahtaa.
mikä sotku niistä auringonkukan siemenistä muka tulee...meillä ne maahan pudonneet kukkivat nyt räntäsateessa kirkkaan keltaisina muistuttamassa menneestä kesästä. No on kyllä tiukkaakin tiukempi pipo sillä talkkarilla.
Eihän kaikki voi kuvitella seuraavan kesän antimia nähdä siemenistä, jotka lumen päällä talven yli hangella "sotkuisena" silmiin pistää.
(-*heleskatin liian "siistit" ihmiset!*-)
kökkelööri, eli suomeksi sanottuna totaalinen turhasta nipottaja :)).
varmaan yhtä paljon.
Pumppusi hakkasi varmasti tuhatta ja sataa. Ei naapureita saa vaklata.
hihhuloimaan ja tanssimaan niin lähelle :).
No ihan varmaan se pelästyi, kun lensi sitte tallin katolle räkättämään ;=).
Sulle sitä tapahtuu vaikka mitä, jopa lepo tilassa.
...han se on, kun meikäläiselle aina sattuu ja tapahtuu vähän yhtä jos toistakin ja varsinkin sitä toista :))).
En tosiaan loukannut, mitä nyt sydän paukutti niin, että jo luulin sen lähtevän karkuuseen :)).
"elätti" harakka nimeltään Kalle-kehveli. Aluksi ukkini heitti sille leivänpalasia parvekkeelta ja lopulta se oli jo niin kesy, että tuli syömään kädestä. Joka päivä se muutaman kuukauden ajan tuli hakemaan sapuskat ja pari kertaa ihan sisälle asti lensi jos ruokaa ei alkanut kuulua. Ei tosin naapurit tainneet kovin tykätä kun pian oli kaikki kaupungin harakat kärkkymässä ilmaista sapuskaa. ;))
varmasti. Nuo linnut ovat upeita.
antanut ruokkia itseään kenenkään muun kuin ukkini. Mummoni yritti monta kertaa, mutta aina vain sai rääkymiset niskaansa. Ukista ja Kalle-harakasta on valokuviakin yhdessä parvekkeella.
tuo kalle-kehveli tuntui olevan. Harakka on mielestäni kaunis lintu ja usein samaistetaan turhamaisuuteen.
oli noilla takanaapureillakin jonkun aikaa ihan poikasesta. Se kylläkin oli varis, joka sekin säikäytti mut kerran kukkapenkkiä peratessani. Tuli kaivonkannelle ensin ja sitte alkoi seurata kuin hai laivaa suu auki. Eipä siinä paljon muu silloin auttanut, kuin hakea linnulle leivänkannikoita :). Se oli muuten ihan täysin ruotsinkielinen...heh-heh.
elättivaris pariskuntani Akseli ja Elina, nämä toisilleen uskolliset elämäntoverit ovat nyt poissa. Viime keväänä yht,äkkiä pariskunta hävisi. Noin kuukauden kuluttua Akseli palasi ja yksin, viihtyen pihallamme ainoastaan parin päivän ajan.
Aamulla, kun linnut istuivat vastapäisen talon piipun päällä ja huomasivat minun vetävän verhot sivuun, molemmat terästäyivät, tiesihän se aamupalaa, liotettuja kissanpapanoita.
Akseli, siinäpä vasta herrasmies rouvalleen. Koskaan Akseli ei lentänyt ensimmäisenä syömään, vaan aina rouva oli hänellä etusijalla.
Elina oli todennäköisesti jo iäkäs, koska kahtena viimeisenä vuotenaan muni vain yhden munan, mutta sitäkin äänekkäämpi poikanen siitä kehkeytyi, istuessaan Akselin ja Elinan keskellä
naapurin katonrajassa. Ihanaa perheonnea.
Kyllä varis on eri fiksu otus. Osaa esim. liottaa kuralätäkössä kuivuneen leipäpalan helpoimmin nieltäväksi.
kun meillä oli pentuja ja jos niiltä jäi pipanoita syömättä, niin ne annettiin pikkulinnuille. Ja huvittavinta tuossa oli se, että jos niitä liotettuja pipanoita ei ilmestynytkään, niin linnut kävi tosi tosi kuumina ja rauhoittuivat vasta sitte, kun pipanat ilmestyi tietylle paikalle :).
Ja vähän sama se on nytkin, eli jos lintulauta on tyhjä, niin kuumina käyvät ja kun niitä jyviä tms. ilmestyy, niin aikamoinen ruuhka ja sirkutus käy laudallakin :).