Harmaita pilviä taivas,
lehtien keltaa maassa.
Puiston polkua astun
kuin lapsena kotihaassa.
Nainen penkillä istuu,
vanha ja harmaapäinen.
Lintuparvea ruokkii
auttaja yksinäinen.
Hän on varmaan köyhä,
antaen vähästään.
- Auttaako yksin puute
tarpeen näkemään?
Pankinjohtaja yksikään
ei puutetta, nälkää huomaa.
Tai minäkään, sen puolesta
edes pientä luojanluomaa.
lehtien keltaa maassa.
Puiston polkua astun
kuin lapsena kotihaassa.
Nainen penkillä istuu,
vanha ja harmaapäinen.
Lintuparvea ruokkii
auttaja yksinäinen.
Hän on varmaan köyhä,
antaen vähästään.
- Auttaako yksin puute
tarpeen näkemään?
Pankinjohtaja yksikään
ei puutetta, nälkää huomaa.
Tai minäkään, sen puolesta
edes pientä luojanluomaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi, kuinka pidänkään tällaisista konstailemattomista , selkeistä runoista ,jotka tulevat lähelle lukijaa.
lempeydestäsi. Totta on, että runo on yksinkertainen ja selkeäksi tarkoitettukin. Pieni sirpale elämää ja yritys sen kirjaamiseksi. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Mutta, jokainen ihminen on laulun arvoinen.
Se Sinä olet Tee runoissasi.
Tämäkin runosi - voin nähdä kaiken silmissäni,
kuinka katselet naista joka syöttää lintuja ja
mietit hänen elinolojaan.
Ja kyllä Sinä huomaat ne Luojan luomat, jos kuka
ja siirrät ne töihisikin.
Kaunis mutta haikea on runosi jälleen.
Paistakoon sydämeesi edes aurinko,
lämmöllä linda
kauniista arveluistasi. Niin, näen kyllä, mutta teenkö mitään, kuten vanha rouva, on eri asia.