Kukkuloita ja kumpuja. Ikuista ja uutta. Nuorta ja vanhaa. Sielukkaita silmiä, kisailevia katseita.
Hymyjä, verhouksella ja ilman. Kopisevia korkoja, keinuvia lanteita, perkisikan puolikaat niin makeat. Kuin huumetta hörhölle.
Oi, rooma. Luokses saavun, kuin saapunut oon, kerrat kymmenet. Ja taas palaan kuin tuhlaajapoika, löytynä, häväistynä, vailla kunniaa.
Luokses saavun, vaikka tiedän sen, sydämmeni hukkaan taas. Keltä löydän sen, sitä tiedä en. Vaan tiedän sen, et täällä sitä tarvitse en. Se päätyy sinne missä sitä tarvitaan.
Niin, naisten noiden, jumalaisten, mä täällä kiertaa jaksan kuin leprainen, kelloani soittaen.
Siis rooma tytärtäs rakastan, niistä joka ainoaa.
Hymyjä, verhouksella ja ilman. Kopisevia korkoja, keinuvia lanteita, perkisikan puolikaat niin makeat. Kuin huumetta hörhölle.
Oi, rooma. Luokses saavun, kuin saapunut oon, kerrat kymmenet. Ja taas palaan kuin tuhlaajapoika, löytynä, häväistynä, vailla kunniaa.
Luokses saavun, vaikka tiedän sen, sydämmeni hukkaan taas. Keltä löydän sen, sitä tiedä en. Vaan tiedän sen, et täällä sitä tarvitse en. Se päätyy sinne missä sitä tarvitaan.
Niin, naisten noiden, jumalaisten, mä täällä kiertaa jaksan kuin leprainen, kelloani soittaen.
Siis rooma tytärtäs rakastan, niistä joka ainoaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
rakkautta monenlaista
täytyy hakea noista maista.
Rakkaus vain odottaa
kulman takana oikeaa.
Villapipo,
kuuran huuruja
kaulaliinassa.
Itkee hän..
sielukkain silmin ja odottaa
sitä antautuvaa ja rohkeaa...
Kun kaun sitten poika olin, mä hiljaa kuljin etsien. Ei sydän juurru maahan routaiseen.
Siis sydämmestäin leijan tein, sen päästin tuuleen pohjoisen. Ohjeeks annoin vain: mee sinne missä sua kaivataan. Se pesän teki maahan alle auringon.
Nyt täällä kuljen kylmä kivi rinnassain, yöhön huutain kaipuutain. Kunnes koittaa päivä joulukuun, silloin jätän kaiken muun ja sydäntäni riennän etsimään.
leijaasi uudestaan,jos se laskeutuisi ylle valkoisen maan.
Onko se rakkautta ollenkaan,mit kerran vuodessa katsotaan?
On leijani leluna tyttärillä kaupungin ikuisen. Mut jos tuulen löydän eteläisen, sen siihen lasken. lupaan sen.
Vaan mihin kodin tekee se, sitä tiedä en. Se asia on, tuulen eteläisen.
Piazza Nuovo, kysyit skootterisi päältä, tällä kadulla, jossa korot upposivat vanhaan pitsaan niin kuin silmäsi minuun, oi Rooma, tahmainen tapaukseni.