Depressio on yleinen mielenterveyden häiriö,joka aiheuttaa mittaamatonta henkistä kärsimystä.
Lähes joka toinen suomalainen sairastuu elämänkaarensa aikana hoitoa vaativaan masennukseen.
Masennustilan ja fyysisten sairauksien yhteys on myös selvä.
Useat sairaudet,myös syöpä voivat aiheuttaa masennusta.
Potilas tai omaiset vaativat itsensä niskasta ottamista.Vaikeasta masennuksesta ei parane tahdonvoimalla.
Lähes joka toinen suomalainen sairastuu elämänkaarensa aikana hoitoa vaativaan masennukseen.
Masennustilan ja fyysisten sairauksien yhteys on myös selvä.
Useat sairaudet,myös syöpä voivat aiheuttaa masennusta.
Potilas tai omaiset vaativat itsensä niskasta ottamista.Vaikeasta masennuksesta ei parane tahdonvoimalla.
Vastaukset 28
Vanhimmat
tahdonvoima ei riitä,jos sairastuu vaikeaan
masennukseen.Syöpähoitojen jälkeen pitäisi olla
mahdollisuus saada henkistä tukea,nyt jää
vähän retuperälle.
ottaa tämänkin aiheen esille.Palstaa luettuani huomaan,että en ole täällä yksin masennukseni kanssa.
Toisaalta myös väite,että masennus on omasta tahdonvoimasta kiinni,sai minut kirjoittamaan.
Jo ammattini puolesta tiedän aiheesta,lisäksi oma kokemus.
Sanon kaikille masennuksesta kärsiville:
mene ajoissa lääkäriin ja noudata ohjeita,hoito auttaa.
Ajoissa aloitettu ja pitkäjänteinen hoito lisää mahdollisuuksia parantua.
Voimia kaikille ja rohkeasti hakemaan apua ja tukea!
että otit aiheen esille.Minähän olen jotenkin leimautunut palstan ainoaksi syövänjälkeiseen masennukseen sairastuneeksi.Jaksamista myös sinulle,kuten kaikille kohtalotovereille!
olet ja pysyt/.itkuliisa.vain mikä oikea nimesi onkaan.
muumiäitee ainut masentunut tällä palstalla-meitä on paljo-mie mukkaan lukien!Liäkitys on piällä ja terapiassa saan tarvihtemmooni appuu!Minkä tautta sie vainnoot muumuäitee-ootko sie jotennii kierroon kasvana,vai?Onko siun pakko olla tiällä palstalla nälävimässä immeissii-mänisit siekkii hoittoon!!!
Moni on tuollaine kuin sinä ennekuin pääsee hoitoon ja saa sopivan lääkityksen.
On sulla varmaan raskasta ei kateeksi käy.
Suosittelisin Remeron 15mg aluksi. Pyydä lääkäriltäsi.
Oirettesi taustalla on selvästi, hoitamaton masennus.
Tämä ei ole mitään ilkeilyä vaan sinä tarvitset todella apua.
niin ja pysyt/.itkuliisa. ainoa olet ja vain mikä
Tuntuu vierailevan useammalla palstalla. Tarkoituksena on vain sotkea yhteishenkeä. Joka palstalla ovat kyllästyneitä tai sitten pistävät halvasta. Missään ei ole kirjoittanut sanaakaan asiaa. Yhteenkään asialliseen kysymyksenn ei osaa vastata muuta kuin keljuilemalla.
Taidat olla pikkulapsi itse,kun et osaa kirjoittaa? Menepäs pois koneelta ja tältä palstalta -tämä on tarkoitettu aikuisille.
tuosta?
Minä olen monta kertaa kertonut sairastuneeni vakavaan masennukseen jo 90-luvun alussa, heti ensimmäisen sairastumiseni jälkeen. Eli olen syönyt masennuslääkkeitä jo 15 vuotta ja hengissä ainoastaan niiden ansiosta.
äidinkielen ja oikeikirjoituksen palsta. Sellaisille jutuille on onansa.
muumiäiteen nälvimispalsta.
enää sun ilkeilyt.Hymyilytti lähinnä.kiitos!
Se tekee välillä hyvää!
älä välitä:)
tuntui nauru olevan kateissa,
pikkuhiljaa on palaamassa elämään:)
Lpolku kuitenkaan joutunut nälvinnän kohteeksi,niin kuin muumiaitee.mistähän se johtuu?
LPolkukin nälvinnän kohteeksi,ikävä kyllä.
viikon seurannut palstaa.Ihmettelen tuota muumiaiteen kiusaamista.
Lapsellista touhua ,muuta en sano.
käydä heikkojen kimppuun. Vahvat saattavat lyödä takaisin ja lujaa. Tai vielä pahempaa: rupeavat nauramaan.
Mulla todettiin rintasyöpä "sattumalta" viime helmikuussa. Leikkaus, sytot, säteet kävin läpi ja nyt syön tamofexenia 5 vuotta eteenpäin.
Menetin työni (koeaika) sairauden vuoksi, erosin ex-avomiehestäni kesken hoitojen, läheiseni sairastui minun diagnoosini jälkeen syöpään ja kuoli alkutalvesta.
Jos järjellä ajattelee - ei ihme että olen masentunut. Vai mitä mieltä te olette?
Mua itseä stressaa mun läheisten reaktio sairauteeni. Nyt kun hiukset ovat kasvaneet päähän takaisin, ihonväri muuttunut normaaliksi - kaiken vissiin pitäis olla niinkuin ennenkin. MUTTA KUN EI OLE!!!
Psyyke sekä fyysinen kunto laahaavat edelleen perässä... Miten selittää jollekin, joka ei ymmärrä etten jaksa kävellä (pysty käveleen) sienimetsässä huonon kunnon ja särkevien jalkojen vuoksi. Joka sanoo, että mun pitää treenata enemmän että jaksan hänen perässään? Miten selitän äidille parin sadan metrin matkan jälkeen, että pitää istua ja huilata? Tai siis sanon, mutta minusta tuntuu, että kaikki laittaa syyksi vain huonon kuntoni - eivät osaa yhdistää syöpähoitoihin, jotka loppuivat (näennäiset, siis syto ja säde) viime vuonna.
Kukaan ei tajua kuinka tämä hormoonilääke vaikuttaa kuntoon, sekä psyykkiseen että fyysiseen. Itsestä tuntuu, että joudun jatkuvasti "puolustamaan" itseäni, jos en jaksa kaikkea mitä ympäristö multa odottaa. Se saa aikaan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa koska en kertakaikkiaan jaksa!
Ympärilläni olevat ihmiset luulevat huonon kuntoni johtuvan pelkästään ylipainostani. Varmasti sillä on osuutensa asiaan, mutta ei yksistään sillä....
Mitä mieltä Te olette.. Miten voisin saada läheiseni, kaverini ymmärtämään että ei ole kyse pelkästään minun laiskuudestani ja huonosta kunnosta, vaan että hoidot vaikuttavat edelleen yleiskuntooni.
Olen selittänyt tätä tutuilleni, mutta on tullut tunne että he vain ajattelevat minun keksivän "tekosyitä" jaksamattomuudelleni.
Ei sairasta tahdo ymmärtää monikaan ennenkuin itse kokevat samaa.
Eikä tämä koske ainoastaan sairautta vaan muitakin vastoinkäymisiä kuten työttömyyttä, läheisten kuolemaa ja monia muita.
Nämä ihmiset täällä kyllä ymmärtää ja uskoo sillä he tietävät mistä puhuvat ja mitä sinä tarkoitat.
Ymmärrän sinua erittäin hyvin. Miksi? On omakohtaisia kokemuksia. Ihmiset, jotka eivät ole tätä rumbaa läpi käyneet eivät tajua mitä tämä saa aikaan. Heidän omat pelot ja ennakkoluulot ilmenee kuvailemallasi tavalla. Myös oma avuttomuus aiheuttaa kielteistä tukea. Omasta mielestään he auttavat ja tuke-vat ”patistelemalla”. Vaikka heille selittäisi asiat juurta myöten viesti ei mene perille. Omat kokemukset puuttuu.
Iso kasa voimahaleja nallekarkkien kera.
eivät ymmärrä sinua. Minä ymmärrän. Hoidot ovat rankkoja ja kunto nousee ajan kanssa. Minulla viimeiset sytot olivat huhtikuussa,säteet toukokussa ja täsmälääke heinäkuussa. Nyt 5 vuotta tamofen. Nyt vasta on kunto alkanut nousta ja väsymys väistyä! Lääkäri määräsi elokuussa vielä rautakuurin. hb oli 130,mutta punasoluja oli veressäni liian vähän.
Masennus aiheuttaa myös voimattomuutta ja väsymystä. Ei sinun tarvitsekaan jaksaa, vaan levätä! Sanot napakasti läheisillesi,että sinä et ole vielä kunnossa ja et jaksa ja sillä sipuli!
Tälläisen rääkin jälkeen mikään ei ole enää niin kuin ennen. Minullakin on entinen elämä ja nykyinen elämä -raja kulkee syöpädiagnoosipäivässä. Mikään ei ole enää niin kuin ennen.
Kilot lähtee ajastaan ja kunto nousee ajastaan. Toipuminen vie oman aikansa.
Voisitko masennukseen hakea apua?
Et ole yksin -meitä on täällä paljon saman kokeneita.
Sinullekin tarjoan ilmapallon -sido se vaikka häntääsi,jotta se nousisi pystyyn! ;)
Kyllä se vaan on niin, että masennus on normaali reaktio vastoinkäymisiin. Nyt taas joku alkaa väittämään, että en MINÄ masennus. Onnea hänelle!
On joko tosi tosi vahva ihminen tai esittää sellaista ja saattaa romahtaa todella pahasti viimein. Kuten sanotaan, sairastunut vahvuuteen.
Eli Deppis, me molemmat tiedämme itse, että sairastamamme masennus on NORMAALI ja TERVE reaktio kaikkeen mitä meille on tapahtunut, jopa menneisyydessämme. Kaikki jättää jäljen. Oikeastaan olen siitä onnellinen, etten olekaan mikään kova ihminen. Herkillä on toki vaikeampaa joskus, mutta myös rikkaampaa.
Syöpäpotilastahan kaikki ymmärtää, mutta annas olla, kun olet masennuksen takia sairaslomalla.
Jos olet uimahallissa, jo siellä on joku työpaikan kyylä ja töissä toitottaa että "hyvä että se jaksaa edes uida". Ei näille mitään voi!
Tekisi mieli mennä selittämään, että jos on niin pahasti masentunut, ettei jaksa, siinä on jo sairaalareissu lähellä.
Minulta ainakin ystävät kaikkosivat, eräskin oli hoidoissakin mukana ja oli suurena tukena.
Nyt ei ole aikaa. Kaipa se kyllästyttää, ilmeisesti tässä pitäisi vaan hyppiä riemusta kun selvisi elossa.
Mutta kaikesta huolimatta, en kadehdi ainakaan tätä ihmistä, joka vakuuttaa aina täällä ettei masennu, ei sitten millään. Ei tasapainoisen ihmisen tarvitse täällä masentuneille todistella paremmuuttaan, ei todellakaan.
masennus tuttua.Niin on minullakin elämä
sairastumista ennen,ja jälkeen ei minulla
ainekaan jatku samanlaisena.Säteistä 5 viikkoa
eikä voimat ole lähellekkään palautuneet,
mutta pikkuhiljaa.Ystävät,ja läheisetkään
eivät aina ymmärrä,ettei jaksa samaa kuin ennen.
Hyvää alkavaa päivää kaikesta huolimatta:)
asioista selvää, eikä sinua auta yhtään se että he syyllistävät sinua. Ja sitten voit vielä sanoa, että PER...E, koittakaa kuunnella mua OIKeesTI! :)
Tsemppiä sulle, pikkuaskelin eteenpäin, kyllä siitä hyvä tulee!