Tuohivirsuromantikot

Silloin tällöin näkee kun joku on ostanut vähän paremmin rakennetun satavuotiaan hirsitalon, esim. vanhan koulun, työväentalon, pappilan tai jopa kartanon, ja sitten kuvittelee kunnioittavansa talon historiaa sillä että repii taloon alun perin kuuluneet pinkopahvit seinistä ja jättää hirsiseinän näkyviin. Pahimmassa tapauksessa repii vielä ulkovuorauksenkin pois ja jättää ulkopinnan säiden armoille. Sitten ihaillaan paljasta hirsipintaa kyynel silmäkulmassa täynnä päätalolaista tukkijätkäromantiikkaa. Vanhaa arvotaloa ei voisi juuri pahemmin häpäistä.

Asian voisi rinnastaa samaan kun laittaisi mersuunsa Ladan penkit ja sitten muistella nostalgisena kun isoisäkin ajoi Ladalla.

Sata vuotta sitten paremmissa taloissa ei totta vieköön jätetty maalaamatonta puupintaa näkyviin, sehän oli rahvaan merkki. Eli juntit: jos häpäisette arvotalonne historian, niin olkaa edes rehellisiä itsellenne; älkää väittäkö että teillä olisi tyylitajua.