hei. Olen tämän vuoden abi ja sairastan vakavaa masennusta. Koulussa pärjään ja suurin osa arvosanoista on kasin kieppeillä.
Masennuksen takia olen kuitenkin tosi paljon pois koulusta (nytkin sairaslomaa koko ensi viikko) ja pelkään etten saa lukion päättötodistusta.
Olen ns. suosittu opettajien keskuudessa, ja olen saanut tosi paljon 'anteeksi' poissaoloja jne. Äitini syöpään sairastuminen myös 'oikeutti' minut vähempiin hommiin koulussa.
Kirjoituksista en niinkään välitä, ne menevät kuitenkin läpi, mutta kurssien suorittaminen huolettaa.
Olisi mukavaa, jos joku osaisi vastailla. Käyn jo neljättä vuotta lukiota ja koulua on tosi vähän, en vain saa mitään aikaiseksi.
Masennuksen takia olen kuitenkin tosi paljon pois koulusta (nytkin sairaslomaa koko ensi viikko) ja pelkään etten saa lukion päättötodistusta.
Olen ns. suosittu opettajien keskuudessa, ja olen saanut tosi paljon 'anteeksi' poissaoloja jne. Äitini syöpään sairastuminen myös 'oikeutti' minut vähempiin hommiin koulussa.
Kirjoituksista en niinkään välitä, ne menevät kuitenkin läpi, mutta kurssien suorittaminen huolettaa.
Olisi mukavaa, jos joku osaisi vastailla. Käyn jo neljättä vuotta lukiota ja koulua on tosi vähän, en vain saa mitään aikaiseksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
minun tyttäreni olisi kuvaillut tilannettaan, sillä erotuksella että minä en sairasta syöpää. Tytölläni on ollut vaikeuksia koko lukion ajan juuri tuon viheliäisen masennuksen takia. Hänellekään ei tuota vaikeuksia päästä kirjoituksista läpi, mutta juuri nuo kurssit, kuinka saa ne kaikki luettua läpi sairauslomien takia. Viimeinen takaportti on aikuislukio, kun vaan jaksaa siellä sitten keskittyä ja tehdä tehtävät. Minun mielipiteeni on se, että te selviätte sinä ja minun tyttäreni.
sama juttu sillon kun itse kirjoitin eli masennusta (johtui tietyistä surullisista elämänkokemuksista). En tosin koskaan käynyt lääkärillä tai hakenut mitään masennuslääkitystä, koska on aina perheessä sanottu, että pienistä vaivoista ei kannata valittaa... Masennuksen, ahdistuksen ja paniikkikohtauksten takia lopetin kuitenkin tunneilla käymisen jo noin puoli vuotta ennen kirjoituksia, en vain jaksanut. Onneksi olin lukion ensimmäisinä vuosina suorittanut paljon kursseja, mutta tiukille se silti meni, että sain lukion siinä kolmessa vuodessa käytyä. Kirjoituksista tuli kohtalaiset arvosanat, mutta tiedän että terveenä olisin pystynyt paljon parempaan. Yritin kyllä urhoollisesti lukea, mutta kun huomasin lukevani kirjaimellisesti yhtä ja samaa sivua jo toista tuntia annoin periksi; se sivu oli muuten ainoa sivu jonka reaalin kokeisiin luin enkä muista vieläkään mitä siinä edes luki. Nyt olen pahimmasta masennuksesta selvinnyt ja aurinkokin pilkistää=)
Ja sinun juttuusi palaten niin eikös tässä ole vielä tämä neljäs vuosi jonka aikana voisit ne tarpeelliset kurssit suorittaa jos suinkin masennukseesi apua saat, toivotan kaikkea hyvää sinulle jatkossa=)
Neljäs vuosi on siis nyt meneillään. Olen taas yllättäen sairaslomalla. Viime keskiviikosta ensi perjantaihin ja ensi viikko on syyslomaa.
voimia sinulle!
vaikka mieli olisikin apea, ei kannata jäädä sänkyyn nukkumaan. nokka kohti uusia tuulia! hanki virikkeitä niin kyllä se siitä lähtee :) nauti kaikista pienistäkin asioista. sanon omasta kokemuksesta, että vaikka aurinko paistaisi niin sekin on juttu mistä kannattaa nauttia juuri silloin. keskity tähän hetkeen. ja stressaamaan älä ala. hyvin kaikki menee. eihän se lukio ole koko elämä :)