Miten on kun täytät suuria vuosia,juhlitko komeasti vai pakenetko jonnekin?
Itse en voi sietää juhlia,edes toisten,puhumattakaan omistani.Tilanteet ovat minusta kiusallisia,lähinnä suuren luokan selvitystarinoita,miten kenelläkin menee,aivan kuin olisi selityksen paikka,miten nyt jne.
Siis vanhenen vain hiljaa...
Itse en voi sietää juhlia,edes toisten,puhumattakaan omistani.Tilanteet ovat minusta kiusallisia,lähinnä suuren luokan selvitystarinoita,miten kenelläkin menee,aivan kuin olisi selityksen paikka,miten nyt jne.
Siis vanhenen vain hiljaa...
Vastaukset 15
Vanhimmat
ja pisteen jälkeinen välilyönnin käyttö. Se selkeyttää kummasti tekstiä.
osaat!!
Parempaa päivää!!
Kraateripiru pistäs suu kiinni ja korjaa omat virheesi.
Minä poika en ole tähän ikään mennessä vielä kokenut sitä "ennen vanhaan" syndroomaa.Enemmän tämä on ollut kehitys ja kasvu tarina.Huomannut miten rajaton on ihmisen mahdollisuus kehittyä joka
suuntaan.Ja kyllä ihmisenäkin on kasvuvaraa aivan
tavattomasti.Minä luulen että ihan se suurin asia
on,ettei lähde hakemaan kasvua ympäristön
kautta.Eli miten muut tekevät ja makaavat
sohvalla kintut pystyssä.Pitää etsiä se oma
tie.Aikuis opiskelu ja jatkuva itsensä
kehittäminen,se on parasta terapiaa.Minä kun
olen päärränyt elää yli 100 vuotiaaksi,niin
se vaatii tietotaitoa.Ja kun olen ajatellut
erinäisiä toimintoja testata yli 100 vuotiaana,
niin täytyy kehokin pitää vireessä.Sen ajan kun ikätoverit ruikuttaa sohvan pohjalla,minä poika käytän opiskeluun ja arvojen analysointiin,
kehon rakenteiden ylläpitoon.Eli tätä
suosittelen.Ei minulla kertakaikkiaan ole
aikaa vanhettua.On niin monta rautaa tulessa.
Tätä positiivisen iloista asennetta suosittelen.
Ja ei kun iloista päivää ja leikkisää mieltä
sinulle! Me ei anneta periksi!!!!
juhlimista,miten kukin kenties juhlapäivänsä viettää?
Kaikkihan me vanhenemme,emmekä nuorru,mutta miten se jokaisen henkilötasolla on,se jokaisesta itsestään kiinni.Näin ymmärrän.
Itselläni henkinen ikä on pitkälti jäljessä,mitä vuosiluku näyttää,ja optimismilla selviää kummasti!
Siis ei vanheta ja jarrut päälle!!
sohvalla kintut pystyssä voi vahvistaa pömppömahaa kurissapitäviä lihaksia .... noin iso poika eikä sitä vielä tiedä ... hyi hyi
Pirtille piti piiloutua,mutta mites sitten kävikään.
Kaikki kun ei usko tavallista puhetta jotta ei oo eikä tuu.
Sup sitten kahvia tirruutella monta viikkoa.:)
kun täyttää pyöreitä vuosia on mulle kammostuttavaa, oli sitte omat tai toisen juhlat.
Vanhenemistani en juhli koskaan millään lailla.
Yrittivät salaa järkätä 50-v. juhlia, mutta kylymästi jäin pois, en mennyt vaan astuin laivaan ja sieltä eteenpäin ihan itsekseni, en kertonut kellekkää aikeestani. Olinkin sillä reissulla yli 4 viikkoo.
Harva suomalainen taitaa juhlakaluna olemisesta nauttia, me kun emme pidä huomion kohteena olemisesta.
Minusta kuulostaa oudolta, kun läheiset yrittävät järjestää salaa juhlia päivänsankarille, joka ei juhlia halua. Kyllähän se juhlakalun sana tässä on se, joka ratkaisee, tai ainakin pitäisi olla. Jos hän ei halua juhlia, niin ei sitten juhlita! Lahjojen hankkiminenkin on varttuneille kansalaisille vaikeaa, kun nykyisin elintaso on niin korkea, että kaikilla on kaikkea, mitä tarvitaan ja aika paljon tarpeetontakin.
Minä pidin 50-vuotispäiväni kunniaksi pienet kahvikekkerit työpaikalla. Syntymäpäiväksi lähdin matkalle, ja varsinaisena juhlapäivänä odotti hotellihuoneessa iloinen yllätys: lähisukulaisten lähettämä VALTAVA kukkakimppu. Vahinko vain, ettei se mahtunut mukaan lentokoneeseen kotimatkalle.
jossa katsastetaan miten elämä on rypyttänyt ja millaiseksi kunkin "omenat" (jälkipolvi) ovat kasvaneet.
Juhliminen tuo esille narsistisen piirteen,
mielestäni siinä ei ole syytä kekkereihin.
Minäkin vanhenen hiljaa ja arvokkaasti, mutta juhlin silti merkkipäiviäni kunnolla. Kun täytin 50 vuotta, olivat syntymäpäiväkekkerit niin hauskat, että niistä puhuttiin vuosia. Kun täytin 60 vuotta, niin silloinkin jouduin pitämään kolmet juhlat, sillä kaikki halukkaat (sukulaiset ja työkaverit ja muut tuttavat) eivät mahtuneet samalla kertaa kotiimme. Hauskaa oli silloinkin kaikissa juhlissa, ja nestettä kului suuria määriä. Kalliiksi kävi, mutta kyllä kannatti maksaa.
Minä ja vaimoni olemme aina juhlineet, kun olemme täyttäneet tasavuosia. Kun järjestää kunnon juhlat, niin silloin ei jälkeenpäin pidä kenellekään selittää käyttäytymistään. Kaikilla tuttavilla on tilaisuus muistaa päivänsankaria tuomalla sopivaa juotavaa tai muita yhteistä iloa lisääviä lahjoja. Tällaisia hauskoja juhlia muistellaan ilolla vielä vuosienkin päästä.
50, en ehtinyt ajoissa alta pois vaan pari kaveria kävi kylässä ja toi lahjakortin, jolla ostin Stockmannilta jotain.
Kun täytin 60, olin 600 km:n päässä ja ostin Sokoksen baarista viinerikahvit oikein santsikupilla. Kukaan ei noteerannut vanhenemistani mitenkään.
on mielestäni epäitsekästä. Hyvin järjestetyt juhlat ovat enemmänkin lahja ystäville. Saavat tavata myös toisiaan, nauttia yhteisistä keskusteluista, hauskasta ohjelmasta ja tarjoilusta. - Ja onhan syntymäpäivät paljon mukavampi juhlan aihe kuin hautajaiset.
Syntymäpäivävastaanottoa en suostuisi järjestämään edes työpaikalle, mutta kunnon juhlat ystäville ovat kokonaan toinen juttu. Jos minulla olisi paljon ylimääräistä aikaa ja rahaa, voisin juhlia vaikka joka vuosi. ;))
5-kymppiset taitavat kuitenkin totta puhuen jäädä viimeisiksi suuremmiksi juhliksi, joita itse olen mukana järjestämässä. Niitä onkin ihan kiva muistella.
mutta kun sisarusten kanssa olemme hyvin
läheisiä, niin oli pienimuotoiset synttärit pakko
pitää, kun pyöreitä täytin.))