pärjääkö

Itse en luottaisi pentua 12v. vastuulle.Entäs päivät,lapsihan on koulussa ja pentua pitää käyttää ulkona parin tunnin välein ja olla sen kanssa.Sitä myös aletaan kouluttaa,leikin varjolla heti taloon tultuaan.Ei sitä voi jättää yksin kotiin koulupäivän ajaksi,eikä saa jättää.Eihän ihmisvauvaakaan jätetä yksin koppaansa.
Ei kuulosta koiralapsen alkutaival ruusuiselle.
Oma koirani oli 6 kk.vanha,kun se oli muutaman tunnin yksin kotona.Yksin oloon totutetaan koiraa
ihan muutamasta minuutista alkaen.Pikkuhiljaa aikaa pidennetään.Näin vältytään eroahdistukselta.Koirani täytti nyt 1 v.ja on nyt kyllä yksin pitempiä aikoja.Ei kuitenkaan yli 8 tuntia.Miettikääpä vielä asiaa.

Ensinnäkin kultsut mielletään yleensä tottelevaisiksi mutta ei se sellaiseksi itsestään kasva ja tuonkokoiselle taluttajalle voi tulla vaikeuksia jos se koulutus ei sitten jostain syystä onnistukaan eikä etukäteen voi tietää. Tai jos lähellä edes on koirakouluja jossa voi saada opastusta, silti omistaja itse sen koiransa kouluttaa eikä se ole koirakoulun vastuulla. Pienempi rotu olisi sikäli ainakin parempi.

Ja murrosikä lähenee, ei voi tietää mitkä mielenkiinnon kohteet sitten taas nuorelle tulee ja unohtuuko koiran hoito vaikka miten nyt vannoo että hän kyllä pitää huolen. Koirasta voi tulla taakka koko perheelle josta koirakin kärsii. Toisaalta nuori oppii vastuuntuntoa mutta kyllä päävastuu tulee olla silti aikuisilla.

Moi!

Me hankittiin neljä ja puoli vuotta sitten kultainennoutaja ihan siitä syystä, kun ajateltiin sen olevan rauhallinen ja helppo kouluttaa. No, varmaan voi olla helppo kouluttaa muihin suden sukuisiin verrattuna, mutta vaatii silti satoja tunteja kärsivällisyyttä ja ammattitaitoa. Kiitän vaan onneani, ettei tullut räväkämpää rotua valittua!

Me kävimme koirakoulussa toista vuotta, mutta suurin osa ajasta meni koiramme "hepulikohtauksien" hallitsemiseen. Olen jo aikuinen ja perheessämme on koko lapsuuteni ajan ollut koira, mutta en uskonut kouluttamisen olevan näin vaikeaa. Nyt kun koiramme lähestyy viiden vuoden ikää, sen voi jo laskea irti metsässä, eikä se katoa olemattomiin. Mutta kaikki nämä vuodet olemme taistelleet saadaksemme koirastamme edes jotenkuten tottelevaisen otuksen.

Olemme varmasti tehneet valtavasti virheitä, ja haluan säästää teidät samalta häpeän tunteelta. Koiran koulutus on työ oman työn ohessa. Jos ette sitä halua, ottakaa joku pieni ja kiltti koira. Se ei kaada lastanne kumoon ensimmäisessä kadunkulmassa. Itselläni on tämän koiran jäljiltä mennyt molempien nilkkojen nivelsiteet ja oikealta kylkiluu...

Tsemppiä oikean rodun valintaan! =)

Meillä on kohta 4 vuotias kultsu tyttö ja poikamme 8v pärjää sen kanssa lenkillä mainiosti mutta me vanhemmat olemme sataprosenttisesti koirien hoitajia. Nyt olemme antaneet pikkuhiljaa vastuuta pojalle että hän ruokkii, aamu lenkit, päivä pissat ja ilta hädät ja jne.. mutta täytyy silti ite olla tarkkana syökö ja kuinka paljon ja säännöllisesti jne....
Meille tuli myös uros kultsi joka on nyt 1.5 vuotta ja tämä on senmoinen rämäpää että 15 vuotias veljenikään ei aina pysy koiruuden perässä.
Ainakin meidän uros tarvitsee tosi vahvan auktoriteetin omistaaltaa/ kouluttajaltaa. Joten miettikää tarkaan.

Kannattaa pohtia asiaa ja käydä vaikka jossain kasvattajan luona tutustumassa pentuihin. Muistakaa että pentu vaatii muutakin kuin leikkiä, lenkkiä ja ruokaa. Kuka hoitaisi pentua sen ollessa sairas ja kävisi yöllä sen kanssa pihalla? Viitsiikö lapsi siivota kakkakasat ja muut sotkut? Jääkö aikaa muille harrastuksille?
Kuitenkin lopuksi mukava blogi kultsuperheen arjesta http://kultainen.vuodatus.net/ =)

pitkäkarvaiset mäyräkoirat ja älykkäitä sekä helpohoitisia