Kyllä mua rupee kummastuttamaan nää eräitten jutut mitä tälläkin palstalla on. Lapsettomuus sivuilla tuskaillaan kun ei tulla raskaaks ja tehdään mitä vain että sais sen lapsen.
Se menee jo pakkomielteeksi koko juttu. Ja suurin osa näistä pakko ihmisistä eroaa loppupelissä.
Sitten on tämä odottajien palsta...jossa hihkutaan ja ollaan pilvissä kun on raskaana ja hehkutetaan koko ajan asiaa.
Sitten on nämä muut palstat joissa kun vauva on tullut ja on talossa. On mielisairautta, masennusta, jne.....ja tietenkin nämä valittajat kun lapsella on uhmaikä, niin sitten ei kestetä mitään. Lapsen pitäisi olla itse laupias samarialainen....
Tuntuu jotenkin että jotkut naiset ei ole sitten yhtään miettinyt yleensä lasta. Halutaan se pieni vauva, ihan sama kuin pieni koiranpentu. Sitten kun se kasvaa ja ei olekkaan enää niin hauskaa, ei leikitä enää kotia ns. rupee kaikki tympii.
Mä tiedän melkein kaikki asiat mitä kamaluutta on se normaali arki....kun se vauva on isompi, oma päinen jne....se ihannuus on kaukana.
olen tiennyt nämä asiat ja sen takia en ole edes lapsia halunnut ja pakolla melkein hankkinut.
Olen ollut onnellinen ihan avoliitossa koirien ja kissojen kanssa, niin ja kuuluu siihen mieskin.
Mutta olen aina tiennyt mitä on tuleman.....mitä se oikeesti on....en ole koskaan elänyt pilvilinnoissa. Nyt olen raskaana olen jo 33 v...nyt teen sen lapsen.
Varaudun jo nyt siihen kun lapsi on yli 2 v 3 v jne....mitä se on...oikeesti.
siihen mä varaudun....koska se on nopeiten edessä kun tämä lyhyt vauva aika....
no suuttukaa ketkä suuttuu aivan sama... sen vaan haluan sanoa vielä että ne kenellä on VAUVA kuume niin miettikää kaksi kertaa...se kasvaa...ei se ikuisesti ole pieni vauva mitä hoidetaan kuin jotain leikkimökki koti juttuu. järkeä noihin asioihin
Se menee jo pakkomielteeksi koko juttu. Ja suurin osa näistä pakko ihmisistä eroaa loppupelissä.
Sitten on tämä odottajien palsta...jossa hihkutaan ja ollaan pilvissä kun on raskaana ja hehkutetaan koko ajan asiaa.
Sitten on nämä muut palstat joissa kun vauva on tullut ja on talossa. On mielisairautta, masennusta, jne.....ja tietenkin nämä valittajat kun lapsella on uhmaikä, niin sitten ei kestetä mitään. Lapsen pitäisi olla itse laupias samarialainen....
Tuntuu jotenkin että jotkut naiset ei ole sitten yhtään miettinyt yleensä lasta. Halutaan se pieni vauva, ihan sama kuin pieni koiranpentu. Sitten kun se kasvaa ja ei olekkaan enää niin hauskaa, ei leikitä enää kotia ns. rupee kaikki tympii.
Mä tiedän melkein kaikki asiat mitä kamaluutta on se normaali arki....kun se vauva on isompi, oma päinen jne....se ihannuus on kaukana.
olen tiennyt nämä asiat ja sen takia en ole edes lapsia halunnut ja pakolla melkein hankkinut.
Olen ollut onnellinen ihan avoliitossa koirien ja kissojen kanssa, niin ja kuuluu siihen mieskin.
Mutta olen aina tiennyt mitä on tuleman.....mitä se oikeesti on....en ole koskaan elänyt pilvilinnoissa. Nyt olen raskaana olen jo 33 v...nyt teen sen lapsen.
Varaudun jo nyt siihen kun lapsi on yli 2 v 3 v jne....mitä se on...oikeesti.
siihen mä varaudun....koska se on nopeiten edessä kun tämä lyhyt vauva aika....
no suuttukaa ketkä suuttuu aivan sama... sen vaan haluan sanoa vielä että ne kenellä on VAUVA kuume niin miettikää kaksi kertaa...se kasvaa...ei se ikuisesti ole pieni vauva mitä hoidetaan kuin jotain leikkimökki koti juttuu. järkeä noihin asioihin
Vastaukset 14
Vanhimmat
kaikki pullat on sullakin sit uunissa.
sä nyt mitenkään oo voinut varautua kaikkeen... lapsi voi olla ihan millainen vaan.. ja useita vuosia etukäteen ei kannata rupee stressaa.. Tottakai se vauva kasvaa.. Kommentisi oli minusta hieman omituinen... meitä kun on tääl niin joka lähtöön..
Odotappa vaan, kun se sunkin pikkuisesi syntyy, olet jo oitis "VALITTAMASSA" täällä ja kyselemässä asioita, miten muilla samanikäisten äideillä menee.
Se on kuule sitä vertaistukea ja koko keskustelupalstan tarkoitus!
Väsyneiden äitien ja pienten vauvojen/taaperoiden oma palsta!
...Niin, kyllä säkin sitten tiedät, miltä tuntuu olla Oikeasti väsynyt 24h vuorokaudessa. Varmasti, ihan varmasti tulet valittamaan ;)
Mietin vaan miten voit tietää kaiken siitä mitä arki todellisuudessa on jos sulla ei ole omaa lasta..Et voi mitenkään varautua kaikkeen koska jokainen lapsi on erilainen ja ikään ei voi ennalta tietää mitä kaikkea tulee tapahtumaan. Yleensä se todellinen arki tulee lujimmin vastaan juuri sunlaisille ihmisille, jotka luulee tietävänsä kaiken!Odotappa kun se sun lapses syntyy ja kaikki onkin uutta ja ennenkokematonta. Uskon et sullakin on sillon muutama kysymys kysyttävänä ja muitten kokemukset tarpeen!
Kyllä koneen saa pois päältä ja netistä löytyy muitakin sivustoja, kun tämä. Oletko vähän yksinkertainen, kun kiusaat itseäsi näitä juttuja lukemalla ja sitten tulet mouhoamaan, kuinka tyhmiä muut on, kun kirjoittelee tänne.
Kyllä nuo hormonikuohut on meille kaikille äideille tuttuja, silloin ärsyttää kaikki. Otahan siis iisisti ja sulje vaikka kone, niin ei nouse verenpaine niin paljon :)
Sääliksi todella käy ei voi muuta sanoa, etenkin sun miestäsi, sun koirias ja kissojas ja sitä tulevaa lastasi.
En todellakaan haluaisi tuntea sinua, en olla miehesi, en lapsesi, en koirasi enkä kissasi!
Voiko ihminen olla noin itsekeskeinen, ettei suo muille ihmisille: vertaistukea lapsettomuusasoissa, jakaa iloa tulevasta vauvasta, kysellä kuulumisia mitä muille lapsiperheille kuuluu ja miten heidän perheessä sujuu...
Elä sinä omaa elämääsi ihan rauhassa...
P.S. Kuitenkin kiinnosti niin paljon, että olet lukenut näitä palstoja. Pysy poissa, äläkä vaivaa pientä omaa päätäsi näillä asioilla.
Anna muiden jutella ja jakaa mielipiteitä sekä neuvoja jotka niitä haluavat
Terveisin ihanan pienen tyttövauvan (joka sai alkunsa koeputkihedelmöityksessä) äiti
Olet varautunut uhmaikään ja "kaikkeen", mutta oletko varautunut koliikkiin, vatsavaivoihin, yösyöttöihin, maitohampaiden puhkeamisiin, ja allergioihin yms. ensimmäisen ikävuoden vaivoihin?
noihin luettelemiisi asioihin monikin on varautunut.
Mutta uskon, että KUKAAN ei osaa varautua siihen, mitäs sitten, jos lapsi on vammainen, syntyy kuolleena, on vakavasti sairas jne, jne. Vaikka moni ehkä tiedostaa, että se on mahdollista, ei silti mitenkään voi tietää, kuinka silloin toimii tai miltä se tuntuu.
Kaikkeen ei vain voi varautua etukäteen, vaikka on tietysti hyvä tietää, että aina kaikki ei mene niinkuin on "tilattu".
Myöskään esim. synnytyksen jälkeisen masennuksen puhkeamiseen ei oikeastaan itse voi vaikuttaa. Tervetuloa silloin "ruikuttamaan" tänne meille.
Tämä on taas näitä mitä paljon lukeneet ihmiset teoriassa osaavat tehdä ja mihin varautua, mutta kun käytännössä arkea eletään, meneekin sormi suuhun. Ihan mielenkiinnosta olisi kiva kuulla jatkossa, kunhan nyt eka saat sen lapsukaisen maailmaan, kuinka nuo varautumiset ja unelmat vastasivat todellisuutta ja kuinka niistä esimerkillisesti selvisit.
Kaikilla meillä äideillä on jollain tapaa ekaa odotellessa ollut kaikki tietävä olo, mutta elämä opettaa nöyryyttä ja empatiakykyä myös muita kohtaan, onneksi.
Hyviä jatkoja perheellesi ja toivottavasti pilvilinnasi ei kovin romutu vauvasi synnyttyä.
miten olit ajatellut varautua siihen..
Sain ensimmäisen 27v ja toisen lapsen 37v vanhana ja molemmista raskausmasennus. Molemmat vauvat helppoja ja kilttejä joten ei se vauvasta johdu vaan hormooneista. Vai aiotko poistaa itsestäsi hormoonit... Pillillä imien vai millä taktiikalla ajattelit.. Itse en ole koskaan ollut muuten masentunut kuin tuo 3-4kk molempien raskauksien jälkeen..
No kohta näe ja olet sitten paljon viisaampi. Nyt vain luulet tietäväsi..
vauva on 2v ja 3v jne.mutta koita myös nauttia vauvasta juuri sen ikäisenä kuin hän kulloinkin on. Kuulosti siltä että"satsaat"vasta myöhemmin alkaviin "vaikeuksiin".
Se on muuten kumma juttu,että lastenkasvatuksen,odotuksen ja kaikkeen asiaan liittyvää suhteen ihminen on viisaimmillaan silloin,kun ei ole itse asiaa kokenut...
Jos nämä palstat ottaa päähän,niin pysy hyvä ihminen poissa. Ja tervetuloa takaisin kun vertaistukea tarvitset;) Sen aika tulee vielä...
Ei uskoisi että yli kolmekymppinen voi olla noin naiivi. Uskotko todella, että teoriassa asioihin ja tilanteisiin varautuminen on sama, kuin niiden eläminen oikeasti. Ja vaikka olet varautunut tulevaan, niin tarkoittaako se todella sitä, että kun olet kuukauden nukkunut neljä tuntia vuorokaudessa ja loput kuunnellut sydäntäsärkevää kirkumista, niin ei tunnu pahalta? Ja se taas on omaa hölmöyttä jos ei suutaan avaa (vaikka keskustelupalstalla) vaikka olisi kurja olo. Itse varauduin (= tiedostin eri mahdollisuuksien olemassaolon) koliikkiin, imetysvaikeuksiin,allergioihin jne. Onneksi pääsin helpolla: tytöllä oli kolme viikkoa koliikkimaisia oireita (huusi kolmesta kuuteen tuntiin joka ilta) ja ekat 2 kk nukuin tunnin-kahden pätkissä (ja välissä väh.pari tuntia valvomista)yhteensä n. 5h/vrk. Vaikka pääsin noinkin helpolla, niin kyllä silti oli vitsit vähissä, ei sitä tunnetta voi oikeasti tietää etukäteen. Vähän niinkuin synnytyskipuunkin voi varautua, mutta siitä ei tiedä mitään, ennenkuin sen kokee. Katsoin oikeudekseni vaikeroida synnytyssalissa ja katson oikeudekseni valittaa kun tyttö valvoo vaikka yhdenkin yön. Ei se vähennä rakkauttani pientä kohtaan, ja omaa kurjaa oloa en tietenkään näytä vauvalle. Mua ärsyttää se, että pienten lasten äitien pitäisi olla jotain sankareita, jotka saa vaan hymyillä ja kertoa positiivisia asioita arjestaan! Mä heitän vitsiäkin huudoista ja valvomisesta ja kerron läheisilleni ihan suoraan miltä tuntuu. Ja se saa mut suhtautumaan vaikeinakin hetkinä niin, että kyllä tästäkin hyvin selvitään, kun en ole yksin.
Eli rakkaat siskot: rakastetaan pieniä ihmeitämme ja jos siltä tuntuu, niin valitetaan niin maan prkleesti!!!
niin,korjaan,että VÄLILLÄ oli vitsit vähissä, suurimman osan ajasta toki nautin ihanasta vauvasta,
odotahan nainen muutama kuukausi ja tuu sitten kertomaan kuinka helppoa elämä on. No, saattaa se ollakin sun kohdalla helppoa, mutta tämä onkin jo synnyttäneiden palsta! Ja me täällä vaihdetaan kokemuksia, sanot sinä mitä sanotkin!!
Olen onnellinen 1.v pojan äiskä ja tätä maailmaa en vaihtaisi pois!!!