Itse opiskelen lähihoitajaksi, ja haluan päiväkotiin töihin. Olen ollut jo päiväkodissa työharjoittelussa, ja pidin työstä erittäin paljon! Tosin en ole koskaan työskennellyt päiväkodissa kovin pitkään. Jäin taka-alalle, ja tein siivoustöitä ym. Toki sain myös tehdä itse "lastenhoitotyötäkin".
Luin näitä keskusteluja täältä palstalta, ja suuri osa on negatiivistä juttelua päiväkotielämästä. Nyt haluaisin erityisesti päiväkodeissa työskenteleviltä ihmisiltä kommentteja ja lisää tietoa työstä päiväkodissa. Onko työ OIKEASTI mukavaa? Vaikka palkat ovat huonot, menettekö silti joka aamu mielellänne töihin? Itse pidin työstä päiväkodissa paljon, enkä voi uskoa että niin suuri joukko lastenhoitajia ei pidä työstään... Kertokaa toki mielipiteitänne ym. juttuja päiväkodista! :)
Luin näitä keskusteluja täältä palstalta, ja suuri osa on negatiivistä juttelua päiväkotielämästä. Nyt haluaisin erityisesti päiväkodeissa työskenteleviltä ihmisiltä kommentteja ja lisää tietoa työstä päiväkodissa. Onko työ OIKEASTI mukavaa? Vaikka palkat ovat huonot, menettekö silti joka aamu mielellänne töihin? Itse pidin työstä päiväkodissa paljon, enkä voi uskoa että niin suuri joukko lastenhoitajia ei pidä työstään... Kertokaa toki mielipiteitänne ym. juttuja päiväkodista! :)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä varmasti suurin osa lastenhoitajista pitää työstä. Nykyisin vaan lapsiryhmät ovat niin suuria, että päivät ovat raskaita. vastuu lapsista on suuri. Lasten kanssa ei pysty tekemään kaikkea sitä mitä haluaisi. Vain pakolliset jutut, vaipan vaihdot ja sellaiset. Tietysti nämäkin seikat ovat paljon kiinni tarhasta. Palkka on tosiaan työhön nähden tosi surkea. Jos lisäksi on vielä omia pieniä lapsia kotona, ei unta tarvitse illalla odottaa.
Se,viihtyykö työssään riippuu monista asioista.
Työympäristö ja työyhteisö on itselleni ainakin tärkeä voimavara. Jos on työkavereina ihmisiä joiden kanssa eivät kemiat kohtaa ja hommat suju on ikävää mennä töihin aamuisin. Itse olen saanut ihanat työkaverit ja yhteen hiileen puhaltavan työporukan :)
Työ on raskasta,kyllä. Pienten kanssa saa olla silmät selässäkin ja käsiä tarvittaisiin muutama pari lisää ;) Lapset antavat voimaa jaksaa. On ihana nähdä että se pieni Matti joka konttasi päiväkotiimme elokuussa ottaa ensimmäiset asekeleensa ja lähtee kävelemään!
Niinkuin edellinen kirjoittaja jo mainitsinkin,kaikkea mitä haluaisi ei pysty resurssien puitteissa tekemään :( Mutta soveltaen pystyy välillä ihmeisiin vaikka aika ja raha on tiukilla!
Arki päiväkodissa on melko samanlaista jokapäivä,mutta silti jokainen päivä on erilainen ja yllätyksiä täynnä. Kyllä,minä pidän työstäni.
Jos yhtään tunnet vetoa päiväkotityöhön niin tervetuloa :) Itse tiesin jo 5-vuotiaana että minusta tulee "tarhantäti." En kyllä tiedä miksi,itse en ole päiväkodissa koskaan ollutkaan. Voi olla että siksi juuri sinne halusin ;)
enää opiskelijanakaan pelkästään siivoamaan, ei kuulu opiskelijalle! Meillä ei ainakaan tarvi,saa osallistua kaikkeen!
Minun oli pakko vaihtaa alaa, koska resurssit tehdä työnsä hyvin kävivät koko ajan huonommiksi ja huonommiksi. Itse lastenhoitotyö oli kivaa, siihen en koskaan väsynyt, en väsynyt lapsiin enkä vanhempiin. Väsyin jatkuvaan henkilökuntapulaan, liian suureen vastuuseen, liian pieneen palkkaan. Palkankin tiesin opiskelemaan mennessäni, ja sen olisin vielä voinutkin sietää, jollei työn vaatimukset ja ehdot olisi muuttuneet niin radikaalisti vajaassa kahdessa vuosikymmenessä.
Henkilökuntaa on ehdottomasti liian vähän jo lain määrittelemissä puitteissa. Käytännön työ on jo vuosia ollut sitä, että teet töitä niin vajaalla henkilökunnalla, ettei se täytä enää edes lain vaatimuksia. Laki vaatii, että 12 alle kolme vuotiasta ja 21 yli kolme vuotiasta vaatii kolme hoitohenkilöä. Kuitenkaan nämä kolme hoitohenkilöä eivät milloinkaan ole paikalla koko sitä aikaa, jonka ne lapset ovat. Joka ikinen aamu ja ilta ollaan kahdestaan koko ryhmän kanssa. Puhumattakaan siitä, ettei sairaus- ja vuosilomien ajaksi ainakaan pääkaupunkiseudulla ole vuosiin enää annettu sijaisia. Kokonaisen toimintavuoden aikana ei montaakaan sellaista viikkoa ole, että kaikki olisivat paikalla.
Viimeiset viisi vuotta työskentelin niin, että yksi tiimimme jäsen oli lähes puolet vuodesta pitkällä sairauslomalla. Sijaista ei käytännössä saatu koskaan. Kiertävä tuli jos kerkesi, yleensä ei kerennyt, koska hänenkin piti kattaa neljän muunkin päiväkodin henkilökuntavajetta. Käytännössä puolet vuodesta meitä oli siis kaksi aikuista ja 12 alle kolme vuotiasta. Viimeisenä vuonna lapsista 11 kappaletta oli alle 2 vuotiaita ja vain yksi sen yli. Se oli sekä henkisesti että fyysisesti todella kuluttavaa. Silloin minä jo pelkäsin mennä töihin, kun tuntui siltä, etten näillä ehdoilla pysty takaamaan edes lasten perusturvallisuutta. Puhumattakaan, että minkäänlaista toimintaa olisi voinut kunnolla toteuttaa kun pelkkä perushoito vei niin älyttömästi aikaa.
Minun oli pakko lähteä. En olisi enää jaksanut terveenä sellaista yhtään pidempään. Käytännön työ ja siitä maksettava palkka eivät ole kohdanneet toisiaan enää vuosiin. Päivähoidon tavoitetasoa kohotetaan vuosi vuodelta, ja resurssit sekä taloudelliseesti että henkilökunnan jaksamisen kannalta pienenevät vuosi vuodelta. Palkkakehitys muihin aloihin verrattuna on ollut niin surkea, että huomaa, ettei yhteiskunnallisella tasolla tätä työtä arvosteta lainkaan. Minulle valitettavasti tämä oli mahdoton yhtälö.
lähdit, mutta... Minkä vuoksi touhon tilaan on mennyt lasten päivähoito ? Kuka ne mitottaa ne asiat ja kuinka ne voidaan kokoajan vähentää. Ettekö te voineet valittaa lähimmälle esimiehelle ? miksi kaupunki ei ota sijaisia ? Mättääkö siis kaupungin kehno rahatilanne, vai enko ole kunnollista rekrytointia ?
Hih huh. Ulkopuolisena ei voi uskoa, että lastenparista lähdetään huonojen mitotusten vuoksi. Enempi ajattelin, että sieltä lähdetään ongelmalasten tai ulkomaalaisten vuoksi.
ongelmalapsia ,he ovat haasteellisesti kasvatettavia! Ja mitä vikaa muka ulkomaalaisissa on? Mukavia mukuloita kaikki tyyni,olipa vaikka pilkullinen!
olla rasistinen. Asun vaan alueella, JOSSA valtaväestö on kohta vähemmistö. Nyt vielä asioihin voidaan puuttua. Jos ei puututa, voi alkaa slummiutuminen... Sitten kyllä lähden minäkin. Nyt jo nähtävissä suuntausta suomalaiset perheet muuttavat pois. Meidän täytyis jotain oppia naapurimaden kehityksestä.
Minä en tiedä, miksi lasten päivähoito on vedetty jamaan missä se nyt on. En ymmärrä miksi se on päästetty näin pahaksi. Sitä kai sopii kysyä päättäjiltä, jotka vuosi vuodelta haluavat säästää lasten päivähoidosta, kouluopetuksesta, terveydenhoidosta, vanhustenhoidosta ja vammaispalveluista. Miksi halutaan aina vain säästää juuri siitä päästä, jossa suurimpina kärsijöinä ovat ne yhteiskunnan kaikkein puolustuskyvyttömimmät, eli lapset, sairaat ja vanhukset? Hyviä kysymyksiä, vaan kuka välittäisi vastata...
Henkilökohtaisesti en tosiaankaan lapsiin missään vaiheessa väsynyt, en edes niihin ongelmatapauksiin. Ulkomaalaistausta ei minua ole koskaan mitenkään edes häirinnyt. Syytön lapsi etniseen taustaansa tai kansalaisuuteensa on. Ei meistä kukaan syntyperäänsä ole valita saanut. Riittävä määrä henkilökuntaa olisi ennenmuuta lasten etu, ihan niiden supisuomalaisten ja ongelmattomienkin. Riittävä määrä henkilökuntaa olisi myös henkilöstön etu, mutta kummankaan etua ei nykytilanne aja pätkääkään. Minä sentään olen aikuinen ja minulla oli mahdollisuus valita. Minulla sentään oli mahdollisuus lähteä alalta, jossa minunkaan etujani ei kunnioiteta taikka kuunnella. Harvalla lapsella tällaista vaihtoehtoa on. Harvalla lapsella on valinnanvaraa senkään suhteen.
kiitos asiallisista vastauksista! :)
mitä elämälläsi teet. Lastenhoidosta maksettavilla palkoilla ei tänä päivänä enää pärjää (etenkään pk-seudulla). Miten noista palkoista maksat asuntolainaa (vaihtoehtoisesti korkeaa vuokraa), hankintoja tai pieniä elämää sulostuttavia asioita kuten matkat. Tänä päivänä pitää myös reilusti maksaa vapaaehtoista eläkevakuutusta jotta pääseen ajoissa eläkkeelle (istutko 65 v lapsia paapomassa, eläkeikä tulee nousemaan meillä samaksi kuin Keski-Euroopassa).
Lastenhoitoviettiäsi voit toivottavasti toteuttaa omien lastesi kautta.
Ketkä sinun mielestäsi hoitavat lapset. Pienten lasten vanhemmat kun ovat töissä hankkiakseen elämää sulostuttavia ylellisyyksiä ja sitä kaikkea ns. tarpeellista.
Kysymys kuuluu: kellä sitten on varaa hoitaa lapsia, nimenomaan toisten lapsia?
Mietitäänkö sentään vielä?
työtä mutta täysin alipalkattuna. Seuraavalla neuvottelukierroksella TULEE ASIAAN SAADA PARANNUS.
Me vanhemmat arvostamme tätä vaativaa työtä ja olemme siitä valmiita myös maksamaan nykyistä enemmän. Hyvinvointipalveluiden tekijät ansaitsevat kohtuullisen korvauksen vastuullisesta työstään. Sitä he eivät vielä saa !
kun ei voi taata että lapset säilyvät edes hengissä päivän ...surkealla palkalla vastuullista työtä .
Työn pitää mielestäni olla mielekästä että siinä viihtyy. Suurin ongelma työssä viihtymisessä on mielestäni työkaverit (mummoilla ajatusmaailma eri planeetalta). Nuoria ei valitettavasti työskentele päiväkodeissa tarpeeksi (liian vähän luonnolista poistumaa, ei avaudu toimia ent.virkoja)
Ala mummoutumassa, jengi väsyneitä, jatkuvasti työskennellään vajaalla henkilökunnalla. Lyhyisiin sijaisuuksiin 1-3 päivää vaikeata saada sijaisia, kuukauden tai pidempiin sijaisuuksiin tulijoita yhtä paikkaa kohti kymmeniä. Työvoimapula ei meillä vaivaa.
Sijaisena hoitoalalla yli 5v. Kaikesta huolimatta viihdyn työssäni.
"mummoilla ajatusmaailma eri planeetalta"
Miten niin! Minä ainakin olen nykyajassa mukana tällä planeetalla ja varmasti ihan yhtä tasan hyvä hoitaja kuin arvon herra Nokkela!
Kyllä viihdyn päiväkotityössä lastenhoitajana. Lapset ovat ihania ja jokainen päivä on erilainen. Ilmapiiri työpaikalla on myönteinen, vaikka olen mummoikäinen seuraan kyllä aikaa ja opiskelen. En usko että olen eri planeetalta, tulen toimeen nuorten työkavereiden kanssa. Palkalla pärjää kun miettii mitä todella tarvitsee. Asumiseen ja ruokaan riittää.