kuka seuraa saako lapsi sijaisperheessä tarpeeksi ruokaa ja huolenpitoa?tapaan 5v poikaani noin kk välein.eilen huomasin kun otin lapsen syliin että poikahan on liian laiha.kylkiluut näkyy ja tuntuu.rasvaa ei oo yhtään.kysyin asiaa sos työn tekijältä kun en oo oikein väleissä sijais äidin kanssa.sossu vaan ilmotti että joo kun hän on käyny heidän kotona poika syö hyvin.kuulema lapsi liikkuu niin paljo ettei pääse lihomaan.mun mielestä toi ei oo normaalii että lapsen luut näkyy ihon läpi,pitää seur kerralla punnita ja mitata.aion myös neuvotella sijais äidin kanssa ja vaadin että poika on käytettävä lääkärissä.kai mulla nyt joku oikeus on!
lapsi painaa liian vähän!
äiti9
111349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tiedot, esim. neuvolasta. Jos ei sijaisäidin kanssa keskustelu suju, niin voithan yrittää ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa, että asiasi koskee huolta lapsesta hänen pituuden ja painonkehityksensä suhteen.
Tunnetaanko sinut neuvolassa? Tuli vain mieleen, että ihan yllättävää suhtautumista voi tietojen luovuttamisessa ja jopa vastaanottamisessa olla joskus ihan huostaanottotilanteen ulkopuolellakin. Pyysin nimittäin tänään lapsen kouluterkan s-postiosoitetta, että olisin toimittanut hänelle lisätietoja lapseni terveydentilasta. Mutta yllätys yllätys: hän vastasi, että mitään asiakastietoja ei lähetetä sähköpostilla. Ei ollut edes kyse mistään lääkärinlausunnoista tms. Näin heillä, mutta esim. lastenlinnasta ja parilta yksityiseltä lääkäriasemalta lähetetään tietoja sähköpostillakin.
Tuli vain mieleen, että jos lapsesi neuvolassa on kovin tiukkaa tämän suhteen, niin alkavatko sitten jotain tietoja puhelimessa antamaan, eikä se liity mitenkään siihen, onko lapsi huostaanotettu vai ei. Mutta se selviää soittamalla ja kysymällä.
Täytyy elää niin että lapsia ei oteta pois kotoa.
Sitten ei tule tämmöstäkään murhetta.
väkisin.
viranomaisiin.
Ensinnäkään ei ole aina vanhempien elämäntyylistä kiinni, otetaanko lapset vai ei.
Harva vanhempi heitä on itse antamassa mihinkään.
Murheen tuloa sekään ei estä, vaikka vanhemmat olisivat itse hakeneet sijoitusta lapselle. Silti voi olla, että viranomaistoimet ovat kuitenkin sitä tasoa, että sijoituksella ei päästä lähellekään sitä tavoitetta, mihin pyrittiin. On kuitenkin myös onnistuneita sijoituksia, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä, mutta ikävä kyllä kokonaisuutta ajatellen harvemmin.
Kun et tiedä, miksi lapsi on huostassa, niin älä viitsi alkaa nälviä. Ja kyllä Äiti saa huolissaan olla, oli huostaanotto syy mikä tahansa.
kuule,kyllä olen ihan kunnolla eläny.älä laita mitään mielipidettä jos et tiedä asiasta yhtään mitään.onko sulla lapsi huostassa vai huvikseenko pyörit tällä alueella?enkä mä antanu lastani pois!
estä sua seuraamasta lapsen painoa ja pituutta. Pidä vaan kirjaa, mut älä tee asiasta lapselle numeroa. Vaivihkaa vain. Eikä kaikista mitä puhut sossun kanssa tarvi sijaisäidin tai lapsen kuulla. Ja valituksistasikin voit pitää kirjaa. Siis kunhan on aiheellisia tietty.
Ja kukaan ei estä sua tankkaamasta lastasi, kun on kotona. Tietty ei paljon tunnu, kun ei usein käy. Tankkaa lapseesi myös itsetuntoa. Ruokahalu voi mennä niin monesta syystä.
Se tässä juuri onkin niin ihmeellistä että täällä valitetaan niin surkealla äänellä sitä kun lapsi on huostassa.
MIKSI ANNATTE LAPSENNE POIS - ELI SUOMEKSI.
MIKSI ETTÄ PIDÄ KOTIA SELLAISELLA MALLILLA ETTÄ SIELTÄ EI TARVI OTTAA LASTA HUOSTAAN.
repäistään irti hyvästä kodista.
Lapseni laihtui 7 kg muutamassa kuukaudessa, mutta onneksi sain taisteltua hänet kotiin JA VIRANOMAISET MYÖNSIVÄT VIRHEENSÄ!
Tämä on tosi harvinainen tilanne, että he myöntävät tehneensä arviointivirheen huostaanoton tarpeesta. Yleensä aiheetonkin huostaanotto on ja pysyy, hoidollinenkin yleensä sen kaksi vuotta.
kohdallaan. Itse en yhtään katso, kuinka vastapuolen kanssa tulen toimeen vai onko ylipäätään mitään mahdollisuutta tullakaan toimeen millään supliikilla. Lyön asiat pöytään suoraan ja tulos on, ettei menestystä tule. Sosiaalitoimisto jostain perkuleen syystä ottaa asiat itseensä kohdistuneena, eivät yhtään pysty käsittelemään asioita asioina ja lapsen tilannetta sellaisena kuin se on olemassa olevana. Minut haukutaan just mustavalkoiseksi ajattelijaksi ja asiat kääntyvät ihan muuksi mistä menen asioimaan. Ja lopputulema on, että lapset varttuvat vailla kasvu- ja kehitysturvallista kotia. Kävin vuosikausia puhumassa sosiaalitoimistossa ja kirjoitin hallinto-oikeuteen, että tätä menoa lapseni vammautuu pysyvästi sijoituksessa ja toinen syrjäytyy opinnoista. Ja niin kävi. Mielestäni minun pitäisi selvitä Suomen kamaralla Suomen kielellä, mutta sossula on eri maailma kuin mikään muu instanssi. Vaikeatkin asiat selviävät yleensä asiansa esittämällä, mutta ei lastensuojelussa. Olen tullut siihen tulokseen, että eivät haluakaan selvittää vaan ovat sokaistuneita omille tekemisilleen.
Normaalia etenkin pojilla n. 10 vuotiaaksi ja vähän yli. Tytöillä n. 9 vuotiaaksi..