Epileptikko

Miksi pojat eivät voi ymmärtää tyttöä, jolla on epilepsia?


Menin juuri uuteen kouluun ja sain mukavuuteni ansiosta paljon, ja tarkoitan siis PALJON uusia ja kivoja kavereita. Enemmän poikia, mutta myös pari tyttöä. Ja kuten arvata saattoi, ihastuin.
Rinnakkaisluokan poika oli unelmani, mutta hetken kuluttua tajusin, ettei hän pitänyt minusta.


No, päästin hänestä irti, koska epilepsian salaaminen vei minulta paljon voimia.

Minun piti käydä joka päivä vessassa päivällä ottamassa lääkkeet. Parhaat ystäväni tiesivät sairaudestani, ja he lupasivat olla kertomatta.
Luotin heihin, mutta en tiedä miksi.

Tieto epilepsiasta levisi ruton lailla.

Ja siitä alkoi helvetti.

Joka kerta, kun kävelin koulun käytävällä, kuulin inhottavia huutoja:
Aivovammanen!!!
Älkää menkö sen lähelle, se voi tarttua!!!

En saanut hetkeäkään rauhaa.

Epilepsia ei ole helppo sairaus, mutta en minä siihen kuole. Ennemmin kuolen kyyneleisiin, joita itken illalla muistellessani päivän haukkuja.

Myös ihastukseni meni kiusaajien mukaan ja minua sattui yhä enemmän, kun kuulin hänen huutavan jotain.

En minä kelli itsesäälissä tai muuta. En vain ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi hyväksyä vähän erilaista ihmistä?


Mikä tekee siitä vaikeaa?
5519
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Siis helvetti. Onko ne tyypit siellä koulussa päiväkotilaisten tasolla? Siis mitä niin ihmeellistä siinä epilepsiassa on. Siis voi joskus saada kohtauksia, mutta nekin voidaan saada jopa kokonaan kuriin lääkkeillä. Ja eihän se oikeesti ees tartu. Vittu mitä tyhmiä paskaperseitä.

Äänestä
  • Päiväkodissako nämä kyseiset jätkät ovat.
    Jos dissataan sairauden takia ihmisiä niin heidän on syytä olla ala-asteella, ei minkäänlaisia käytöstapoja eikä tunteita.
    Sana kypsyys ei kuvaa heitä, anna olla äläkä huomioi dissaamista. He ovat todella kusipäitä.

    Äänestä

Siis tollasilla ihmisillä jotka kiusaa sairauden, tai muun asian takia, jolle ei voi minkään ovat itse ihan sairaita. Niillä on oikeasti jotain TOOOOSI pahasti pielessä. Minua oksettaa niin tuollaiset ihmiset. Minua on kiusattu jo 7 vuotta, koska puhuin ekalla luokalla itsekseni kun olin 7 -vuotias, mikä ei ole pienillä lapsilla lainkaan ihmeellistä, mielestäni. Kiusaajat myös saivat syyn kiusaamiseen siitä, että olin jo pienenä syvästi massateinejä vastaan, ja pidin aina oman pääni, niin vaatteissa, kuin mielipiteissäni. Olin jo kolmannella luokalla kiinnostunut politiikasta, ja muusta. He haukkuivat minua nörtiksi, vaikka itse asiassa kuljin hyvin harvoin kirja kainalossa, ja tein matikasn läksyt aivan huonosti. Vaatteita he haukkuivat, ja olin "pikku-horo" lempinimeltäni, ja "rumilus". He haukkuivat minua, ja sanoivat ettei minusta tule koskaan mitään, koska olen niin pieni, tyhmä ja ruma. Itkin usein heidän takiaan. Mutta nykyään (olen nyt 14 vuotta) Se ei voisi helvettiäkään kiinnostaa mitä ne saastaiset mielisairaat pissikset minusta ajattelevat. he yrittävät olla cooleja, mutta totuus on se, että cooleja ovat ne, jotka eivät välitä siitä, ovatko viileitä, vai eivät. Cooleja ovat ne, jotka ovat vahvoja, ja itsenäisiä, ja erottuvat joukosta. Cooleja ovat ne, jotka uskaltavat sanoa massateineille, ja ilkeille arvostelijoille vastaan. Nimittäin vittuako minun asiani, tai vaatteeni millekään pissiksille kuuluu. Minä olen, minä, ja muut eivät voi sille mitään. Usein ajattelen mielessäni, että ne jotka keskittyvät muiden asioihin, tai arvostelevat, tai kiusaavat muita ovat yksinkertaisia paskanjauhajia. He ovat niin tyhmiä, että heitä ei tarvitse alentua edes vilkaisemaan. Tietty voi heittää heille jonkun kommentin ohimennen, jos he ilkkuvat, ja ovat tyhmiä. Mutta mielestäni olen heitä 20 kertaa viisaampi, ja parempi. Näin voin sanoa ihan kevein sydämin, koska tiedän että se on totta. Kiusatut ovat aina kiusaajia parempia, ja fiksumpia. Kiusaajat kiusaavat siksi, että niillä on mielessä vikaa, eikä kateuden takia, mitä aina väitetään. Kukaan ei melkein koskaan kiusaa kateuden takia, vaan siksi, että hänellä on vakavia ongelmia. kiusaaja yrittää purkaa vittumaisuuttaan fiksuihin, hiljaisiin ihmisiin. MUISTA AINA SANOA TAKAISIN, jos sinulle sanotaan jotain. Huuta takaisin jotain, muttaälä yhtä tyhmiä juttuja kuin kiusaajasi huutavat sinulle.
Kiusaajat ajattelevat usein, että hiljaisille ihmisille, jotka eivät sano mitään takaisin, voi aina huudella typeriä juttuja. Siksi kannattaa aina sanoa takaisin. Sano vain kiusaajille, että he voisivat hankkia elämän, ja ruveta keskittymään omien finnien peittämiseen, eikä keskittyä muiden pärstään.
Omasta mielestäni olen fiksu, koska en välitä kiusaajista. Kauniskin olen, mutta en itserakas, vaikka saatankin sanoa itseäni älykkääksi ja kauniiksi, ja menestyväksi. Mutta itserakkaus on taas asia, johon typerät syyllistyvät. Kannattaa arvostaa itseään, mutta ei ruveta nirppanokaksi. On tervettä pitää itseään kauniina, ja älykkäänä, muista se. Ja muista myös, että jos kiusaaja haukkuu sinua rumaksi, niin silloin hän vain näkee oman rumuutensa sinussa. Jos hän haukkuu sinua läskiksi, niin hän vain kuvittelee omat liikakilonsa sinuun. Jos hän haukkuu sinua sairaaksi, ja vammaiseksi, niin hän vain haluaa etteivät muut huomaa, että hän on itse sellainen.
Muista, että olet kaunis, vaikka et sitä välttämättä itsellesi tunnustaisikaan. Muista että olet terve, ja älykäs, vaikka muut eivät sinusta niin ajattelisikaan. Aina löytyy joku, joka sinusta välittää, vaikkei aina sitä jaksaisi uskoakaan.
Jokaiselle ihmiselle on joku kumppani, aina!
Kyllä sinä löydät vielä jonkun, jonka mielestä olet fiksu, kaunis, vahva, itsenäinen, ja liian hyvä ollaksesi totta.
Muista ettet saa alentua kiusaajan tasolle sanelemaan typeriä naurettavia juttuja.
Pidä paikkasi fiksuna, ja itsenäisenä ihmisenä. Ajattele että olet kaunis, ja viisas. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin sinun osaltasi.

Tämä saattoi olla vähän sekava viesti. Toivottavasti ymmärsit jotain. :)

Äänestä
  • Kiitos noista kauniista sanoista kaikille, jotka olivat kilttejä ja lukivat viestini:)

    Nuo sanat helpottivat oloani paljon. Tajusin, etteivät kaikki olekaan inhottavia kusipäitä.
    Olette aivan oikeassa.

    Kaikille löytyy kumppani joskus, minä en vain taida löytää sitä koulustani, mutta minulla on kyllä aikaa.


    Olen niin kiitollinen, etten voi sitä sanoilla kuvata. Kiitos kun piristitte minua ja toitte auringon takaisin elämääni.


    Ehkä nyt sain itsevarmuuttani takaisin:)

    Äänestä

  • Vihattu kirjoitti:

    Kiitos noista kauniista sanoista kaikille, jotka olivat kilttejä ja lukivat viestini:)

    Nuo sanat helpottivat oloani paljon. Tajusin, etteivät kaikki olekaan inhottavia kusipäitä.
    Olette aivan oikeassa.

    Kaikille löytyy kumppani joskus, minä en vain taida löytää sitä koulustani, mutta minulla on kyllä aikaa.


    Olen niin kiitollinen, etten voi sitä sanoilla kuvata. Kiitos kun piristitte minua ja toitte auringon takaisin elämääni.


    Ehkä nyt sain itsevarmuuttani takaisin:)

    Varmaan koko Suomesta vaivaiset 2 - 5% löytää ala- tai ylä-asteelta elinikäisen kumppaninsa! Eli erittäin harvat!

    Koulusta rakkaan löytämiseen ei siis kannata luottaa. Siellä opitaan kaikkea muutakin; eli usein myös olemaan lyhyissä teinisuhteissa. Siellä opitaan ihastumaan ja sitten pettymään.

    Valitettavasti koulussa jotkut oppii myös pahojakin asioita.. Tai jotkut luulevat oppivansa. Kiusatut kuvittelevat oppivansa koulussa, että ovat huonoja ihmisiä. Mutta he eivät tule miettineeksi, että useimmat julkkikset, ja oikeastaan lähinnä 70% kaikista on kiusattu koulussa.
    Tämä siis osoittaa sen, että kiusatut ovat lahjakkaampia usein, kuin kiusaajat.

    Tuosta sinun tarinasta tuli mieleeni oma ylä-aste.
    Nimittäin seiskalla meille tuli uusi, oma luokka. Se oli suhteellisen rauhallinen. Vain yhtä tyttöä kiusattiin hänen huonon kielitaitonsa vuoksi. Hän oli alunperin venäläis- virolainen.
    Yhdeksännellä kuitenkin tapahtui jotain, joka muutti kaiken.
    Englannin tunti. Edessäni istui poika, jonka olin tuntenut tosiaan seiskasta asti. Oli koe.
    Yht'äkkiä poika päästi kirjaimellisesti "ilmat pihalle". Kuului yksi voimakas, matala henkäys. Poika nosti kädet ylös ja nojautui pulpetilleni, josta hän kaatui maahan ja alkoi liikehtiä nopein liikkein. Kaikki oppilaat nousivat ylös. Opettajakin.
    Opettaja oli erittäin nuori, juuri valmistunut englannin opettaja. Ja koska kyseinen poika oli ennenkin käyttäytynyt "oudosti", sillä hän saattoi esimerkiksi puhua itsekseen, tai nostaa kylmän rauhallisesti reepunsa ylös ja lähteä kotiin, opettaja ei oikein tiennyt mitä kyseisessä tilanteessa tehdä.
    Opettaja ensin hieman epävarmasti kutsui pojan nimeä ja kun tilanteeseen ei tullutkaan muutosta, opettaja hieman pelästyneen oloisena käveli pojan luokse sanoen, että nyt taitaa olla jokin kohtaus meneillään..
    Pojalla ei oltu diagnosoitu epilepsiaa.

    Juttu loppuu niin, että apuun kutsuttiin lähimmäisenä olevan luokan opettaja, läheisen erityisluokan erityisopettaja ja terveydenhoitaja. Ambulanssi hälytettiin myös paikalle, mutta se sai tulla sinä vuonna koulullemme 'vierailulle' kyllä sinä lukuvuoden aikana (joka oli muuten jo melkein loppu) kaksi kertaa erään tytön astma-kohtauken takia (astmaa ei oltu hänellä vielä todettu), sekä kyseisen pojan epilepsia kohtausten takia vielä kolme kertaa.

    Tälläistä. Koulu on jo ollut ohi vuosia ja kyseisen pojan loppuvuodesta aloitettu kiusaaminen ei ole häneen vaikuttanut. Hänellä on vaimo ja luultavasti perheeseen on tulossa perheenlisäys.

    Joten pidä pääsi pystyssä tyttö! Jaksa, jaksa!

    -AngeLight






    PS: Ai niin..
    Kyseisellä pojalla ilmestyy albumi luultavasti loppuvuodesta. (Pysyköön hän silti nimettömänä) ;))

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Vihattu kirjoitti:

Miksi pojat eivät voi ymmärtää tyttöä, jolla on epilepsia?


Menin juuri uuteen kouluun ja sain mukavuuteni ansiosta paljon, ja tarkoitan siis PALJON uusia ja kivoja kavereita. Enemmän poikia, mutta myös pari tyttöä. Ja kuten arvata saattoi, ihastuin.
Rinnakkaisluokan poika oli unelmani, mutta hetken kuluttua tajusin, ettei hän pitänyt minusta.


No, päästin hänestä irti, koska epilepsian salaaminen vei minulta paljon voimia.

Minun piti käydä joka päivä vessassa päivällä ottamassa lääkkeet. Parhaat ystäväni tiesivät sairaudestani, ja he lupasivat olla kertomatta.
Luotin heihin, mutta en tiedä miksi.

Tieto epilepsiasta levisi ruton lailla.

Ja siitä alkoi helvetti.

Joka kerta, kun kävelin koulun käytävällä, kuulin inhottavia huutoja:
Aivovammanen!!!
Älkää menkö sen lähelle, se voi tarttua!!!

En saanut hetkeäkään rauhaa.

Epilepsia ei ole helppo sairaus, mutta en minä siihen kuole. Ennemmin kuolen kyyneleisiin, joita itken illalla muistellessani päivän haukkuja.

Myös ihastukseni meni kiusaajien mukaan ja minua sattui yhä enemmän, kun kuulin hänen huutavan jotain.

En minä kelli itsesäälissä tai muuta. En vain ymmärrä, miksi ihmiset eivät voi hyväksyä vähän erilaista ihmistä?


Mikä tekee siitä vaikeaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu