Ninan ja Mangen seikkailu (osa3)

Squirtle kirjoitti:

Nina kirjoittaa edelleen ahkerasti
päiväkirjaansa, haluatteko lukea?:


Myöhään illalla: Yes, rakas päiväkirja!
Minä ja Chikorita saavuimme Cherrygrove Cityyn
pari tuntia sitten. Olemme nyt Pokemon Centerissä
ja olen hieman huolissani, koska Mangea ei näy
missään. Toisaalta on varmaan hieman tyhmää
huolehtia hänestä, koska muutenhan voisin saman
tien hävitä kaikki ottelut tahallani, siis ne,
jotka ottelen häntä vastaan.
Tämä on kovin pieni kaupunki. Mange, hmm,
täällä ei ole Pokemon salia, joten...Onkohan
Mange jatkanut jo tänään Violet Cityyn? Siinä
tapauksessa olen pahasti jäljessä...No, minä aion
joka tapauksessa yöpyä täällä, eikä silti, että
Joy minua enää minnekään laskisikaan, hän kyttäsi
haukkana, että varmasti kävisin nukkumaan. Kun
hän oli itse mennyt nukkumaan, minä otin sinut ja
taskulampun esille.
Täällä nukkuu minun lisäkseni vain 2 poikaa.
Toinen heistä on muuten se tänään minua ja Mangea
aiemmin liikkeelle lähtenyt poika.
Minä kuljin eteenpäin korkeassa heinikossa, kun
yhtäkkiä puuntakaa sujahti esiin Sentret.
"Mahtavaa Chikoita! Nyt me nappaamme tämän!"
minä kiljuin ja heitin pokepallon ilmaan.
Chikorita tuli ulos. Se nukkui. Chikorita siis.
Eikä se yhtään pitänyt siitä, kun Sentret kävi
sen kimppuun. Se nousi valppaana pystyyn ja
heilautti lehteään. Se ei kuitenkaan tehnyt
mitään. Minä katselin hieman hölmistyneenä,
kunnes tajusin, että minun pitäisi ehkä käskeä
sitä tekemään jotain. "Viiltolehti, Chikorita!"
minä huusin ja Chikorita - totteli!
"Wow, hienoa Chikorita! Uudestaan, viiltolehti!"
Chikorita totteli! Sentret ei kerinnyt väistää
ja pyörtyi heinikkoon. "Matkaan pokepallo!" minä
karjuin ja viskasin Sentretiä pokepallolla. Yksi,
kaksi heilahdusta. Kolme - kiikissä!
"Wow, Chikorita! Me teimme sen! Me nappasimme
Sentretin!" minä hypin tasajalkaa ja riensin
sitten halaamaan Chikoritaa. "Chikorita!" se
sanoi.
Jatkoimme matkaa, Sentret pokepallossaan,
Chikorita vierelläni. Samassa Chikorita pysähtyi.
Se tiiraili valppaasti ympärilleen.
"Mitä nyt Chikorita?" minä kysyin.
"Chiko chikoo..." se vastasi minulle.
En ole mikään mestari tajuamaan vielä, mitä
Chikorita sanoo, mutta nyt tajusin, että se oli
huomannut jonkun. Silloin se joku käveli esiin ja
katsoi minua todeten: "Nina, otaksun."
"Joo, kyllä vain", minä katsoin poikaa suoraan
hänen tummanruskeisiin silmiinsä.
"Ottelu?" poika kysyi haastavasti.
"Minun Pokemonini, ne eivät ole ottelu
kunnossa", minä kuulin itseni selittävän. Tuo
poika - hän oli niin söpö!
"Jaa", poika vastasi hieman pettyneellä äänellä.
"Kuka sinä olet?" minä sain kysytyksi.
"Josh ja olen menossa yöksi Cherrygroove Cityn
Pokemon Centeriin."
"Sinne minäkin", hymyilin ja me lähdimme samaa
matkaa.
Hieman ennen, kun pääsimme perille, poika otti
taskustaan pokepallon ja heitti sen ilmaan.
"Quiiil."
Pieni Cyndaquil tuli ulos pallostaan ja käveli
Chikoritan luo.
"Oi kuinka söpö!" minä huudahdin.
"Chiko!"
"Quil!"
"Eikö niiden ole vaikea taistella toisiaan
vastaan, jos ne ystävystyvät?" minä kysyin
hätäisesti Joshilta.
"Ei suinkaan, silloin niiden halu näyttää
toiselle mitä osaa on kovempi", Josh hymyili.
Oi, minä rakastan hänen söpöä hymyään...Onkohan
minun vaikeata otella Joshia vastaan, kun olen
ystävystynyt - ei vaan ihastunut häneen?


JATKUU......

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä