mun on niin paha olla kun mies ei anna mitään mahdollisuustta lapselle tulla nyt.. ei kuulemma ole valmis.. onko hän sitä ikinä.. Meitä oli tyttöjä kavereina neljä ja olimme hyviä ystäviä teimme kaiken yhdessä kaikki suurin piirtein saman ikäisiä.. nyt on enää minä yksi jolla ei lapsia.. kaikilla 3 on lapsi mutta minulla joka on aina halunnut heitä enemmän lapsia ei ole lapsia..olen todella toki onnellinen heidän puolestaan mutta miksen minä saisi olla onnellinen omasta lapsesta.. miten miehen saa suostumaan?? mies sanoo että kun aika valmis niin heti ekasta kerrasta se lapsi tulee mut mä olen yrittänyt jankuttaa hänelle että voi mennä paljon aikaa ennen kuin lapsi ilmoittaa tulostaan jos edes koskaan voimme omia saada.. mitä tehdä??
paha olla mutta
onnellinen toisten puolesta
7565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Sinuna ehkä puhuisin suoraan miehellesi että haluat lapsen, ja jos hän ei tosiaan sitä halua niin voiko suhteenne enää jatkua.. Kuitenkin tuo kuulostaa niin pahalle että naiselta viedään mahdollisuus äitiyden ilosta..Kyllä minusta ainakin sinulla on oikeus vauvaan!=) Se on kuitenkin naiselle ehkä elämän tärkein asia. Miten hyvällä perustalla suhteenne on, voitko laittaa oman onnesi miehen mielipiteiden edelle? Toivottavasti saatte asianne selvitettyä pian =)
Naisella on oikeus vauvaan, mutta miehellä ei omaan mielipiteeseensä näin isossa asiassa? Ehkäpä suhde ei voi jatkua, mutta ei syy ole silloin ainoastaan miehessä joka ei vielä ole valmis lapseen.
Samaa toivon minäkin, eli että pari saa asioihin jonkinlaisen selvyyden. Mutta ei niin, että se on "joko lapsi tai ero"-valinta.
saisi olla "lapsi tai ero-valinta"? Mikä muu sitten on mahdollista, jos nainen lapsen haluaa? Pitäisikö naisen alistua siihen, ettei lasta tule koskaan saamaan miehen vuoksi? Ei tietysti miehenkään pidä suostua naisen tahtoon vastoin omaa halua, eli silloin jääkin vaihtoehdoksi vain se ero. Haluaisin tietää mitä muita vaihtoehtoja on olemassa?
Itse olisin lempannut miehen viimeistään kolmansilla treffeillä, jos olisi ilmaissut haluttomuutensa lasten yritykseen.
Eihän se alkuperäisen viestin kirjoittajan mies ollutkaan tyrmännyt lastenhankintaa täysin, haluaa vain olla siihen valmis itsekin. Ja tämä jos mikä on (eli jos/kun itse tietää, ettei vielä ole valmis lapsen tuloon) mielestäni kaikista paras syy siirtää lasten hankintaa myöhempään ajankohtaan.
Jos nainen hankkiutuu raskaaksi ilman miehen suostumusta, miksi mies on sitten se "munatonvitunkusipääluuseri" kun ei ehkä haluakaan ottaa vastuuta lapsesta (ja on sen selvästi jo aiemmin tuonut ilmi)?! Minusta lasten "hankinnasta" päätetään yhdessä, jolloin myös vastuu kannetaan yhdessä.
mulla sama tilanne..
Vauvakuume ollu jo ainakin vuoden vahvana ja mies vaan sanoo, ettei halua vielä.
Tilannetta ei paranna se, että sukulaiset ja ystävät kyselee ja sanoo, et johan tekin voisitte lapsia saada..
On vakityöt ja asunto ja periaatteessa ihan kaikki valmista lapsen tulla..
Mutta mies ei halua!
Ymmärrän, etten itse saisi painostaa ja jankuttaa, kun ei se auta. Mutta ajoittain iskee päälle kauhean paha olo siitä, että miksei meillä ole vauvaa.
Miksi odottaa, kun ikääkin on jo 30v.
Ja pelko siitä, että jos ja kun mies joskus haluaa, niin entä jos lasta ei vaan tulekaan?
Kun näitä palstoja lukee, tunne vain vahvistuu..
Vaikka kuinka yritän olla onnellinen mm. ystäväni ja siskoni odotuksesta, niin tiukkaa se joskus tekee. Miksen myös minä!
Rakastan miestäni, mutta miten kauan pystyn odottamaan?! En haluaisi ajatella niin, mutta lapsia myös haluaisin!
On mies sanonut lapsia haluavansa ja uskoisin hänestä hyvä isän tulevan, mutta milloin niin käy tai entäs jos ei käykään....
Vaikka jo ihan iänkin takia... (Vaikka ei vielä vanhoja ollakaan...)
Onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja uskoa/toivoa miesten halun löytyvän?
Niin vaikeaa kun se ajoittain onkin...
Pakottaa emme voi!
tilanteesi on kuin minun näppikseltäni kirjoitettu. ollaan kymmenen vuotta yhdessä ollut kolmekymppinen pariskunta. sukulaiset ovat odottaneet vauvoja jo kauan. ystäväpiiri lisääntyy kamalaa vauhtia, mutta mun mies ei ollut valmis ollenkaan.
kaksi vuotta kuumeilin hullun lailla, jokainen päivä oli kidutusta, syli huusi vauvaa. vauvakuume oli fyysinen ja psyykkinen. jankutin miehelle päivittäin, vaikka tiesin ettei pitäisi. erokin oli lähellä, kun mies ilmeisesti jankuttamisen vuoksi välillä epäili että haluaako koskaan lapsia.
ennen kesää tein päätöksen että pidän suuni kiinni. sanoin miehelleni että saa kesän ajan ajatella ja syksyllä tehdään päätös. joko suunnitellaan lapsia tai tehdän päätös mahdollisesti erosta (jos mies ei pysty tietämään haluaako lapsia koskaan) ja kas kummaa, miehen mieli muuttui kesän aikana. meillä ehkäisy jäi pois heinäkuussa ja plussaa odotellaan. ei mies edelleenkään mitään vauvakuumetta tunne, mutta ei kai miehet yleensä tunnekaan sitä samalla tavoin kuin naiset.
mielestäni sinunkin pitäisi saada mieheltäsi varmuus tulevaisuudesta, itse en ainakaan pystynyt enää kuumeilemaan ja elämään epätietoisuudessa. vaikka ette (emme) vanhoja vielä olekaan niin vuodet menee nopeaan. 35-vuotiaana naisen hedelmällisyys alkaa rajusti laskemaan. 30 vuotias on jo keskimääräistä vanhempi ensisynnyttäjä.
tsemppiä ja toivon sydämestäni että tilanteenne ratkeaa. voin ymmärtää mitä tunnet ja käyt läpi.
niin silti voi tulla mitä vaan eteen. On keskenmenoja, ja muita. miehes pitäis ymmärtää ettei lapsia niin vain tehdä kun siltä tuntuu.
meillä tärppäs helposti, mutta vauva kuoli. se laittoi tajuamaan että lapsia saadaan, jos luoja suol