Ninan ja Mangen seikkailu (osa4)

Squirtle kirjoitti:

Nina kirjoittaa, kertokaa, mitä pidätte...?!


Myöhään tiistai iltana: iiihanaaa, rakas
päiväkirja!

Moi taas!
Olen voittanut jonkun. Se tuntuu mahtavalta, kun
minun ei tarvinnut karjua Chikorotalle. En
kuitenkaan ole päässyt vielä Violet Cityyn.
Joudun nukkumaan taivasalla. No, onneksi minulla
on makuupussi.
Aamulla minä, Chikorita ja Sentret lähdimme
matkaan kohti Violet Cityä.
Hetken käveltyämme kuulin takaani huudon:
"Nina! Odota!"
Se oli Josh. "Minä vain...nyt kun... oteltai-
siinko?"
"Joo! Haaste hyväksytty!" minä nauroin ja
katsoin taas Joshia tämän syvän ruskeisiin
silmiin. Niistä vilkkui ilo.
"Okei, kaksi vastaan kaksi, käykö?"
"Joo", minä vastasin.
"Pidgey, minä valitsen sinut!" Josh huusi.
"Matkaan, Chikorita!" minä kiljuin. Tiesin,
että minun olisi kovin vaikeaa voittaa, koska
minun Chikoritani ei pärjäisi Cyndaquilille, mikä
Joshilla oli.
"Pidgey, hiekkamyrsky!"
"Varo, Chikorita! Viiltolehti!" Chikorita sai
hieman hiekkaa silmiinsä, mutta lähetti sitten
viiltolehtensä. Ne osuivat Pigeyyn.
"Pidgey, kestä! Pyörremyrsky, nyt!"
"Voi ei, Chikorita, kehopusku!" Pidgeyn pieni
pyörremyrsky heilutti Chikoritaa. Ilmeisesti
Pidgey ei ollut kovinkaan harjaantunut. Chikorita
puski Pidgeytä. Pidgey ei kestänyt enää, vaan
pyörtyi.
"Takaisin Pidgey! Matkaan, Cyndaquil!" Josh
huusi, hänen äänestään kuulsi jännittyneisyys ja
voitontahto. Mietin, pystyisinkö koskaan
päihittämään sitä voitontahtoa.
"Chikorita, tee parhaasi! Vimmahyökkäys!" minä
kannustin Chikoritaa, vaikka arvelin, ettei sillä
olisi mitään mahdollisuuksia.
Cyndaquil kaatui, mutta nousi nopeasti pystyyn.
"Tulikierre Cyndaquil!" Josh käski.
"Voi ei Chikorita! Takaisin!" minä huusin.
Chikorita pyörtyi maahan ja minä otin sen
pokepalloon.
"Okei, matkaan Sentret!" minä vapautin
Sentretin pokepallostaan.
"Cyndaquil, liekinheitin!"
"Väistä Sentret!" minä huusin kurkkusuorana.
Apua, mitä Sentret osasi? Minä en ole vielä kovin
harjaantunut.
"Sentret, taklaus!" minä keksin.
Cyndaquil ei ollut kyllin nopea väistääkseen
vaan kaatui maahan.
"Uudestaan Sentret!" minä huusin ja Sentret
taklasi.
"Ylös, Cyndaquil, tulikierre!"
Sentret kaatui maahan. Se ei jaksanut enää
otella.
"Takaisin Sentret! Sinä voitit, Josh", minä
sanoin.
"Kuuluu asiaan!" Josh naurahti ja juoksi pois.
Aika itsevarma kaveri. Miksiköhän hän oli niin
söpö?
Minä palasin Pokemon Centeriin parantamaan
Pokemonini.
Sitten otin Chikoritan ulos pokepallostaan
ja 'jatkoimme' matkaa.
Tiellä oli pari marjapuuta ja poimin niistä
marjoja parantaakseni Chikoritaa ja Sentretiä,
jos kouluttajia sattuisi tulemaan eteen.
Pian jo kaksi tyttöä seisahtui eteeni. He
laittoivat kädet lanteilleen ja totesivat:
"Olet Pokemonkouluttaja. Sinun täytyy otella
meitä vastaan ja näyttää taitosi, muuten et pääse
kulkemaan tästä."
"Olen aina valmis haasteisiin!" minä huudahdin.
En yhtään pitänyt noista tytöistä. Heillä oli
mustat lyhyeksi kynityt hiukset ja mustat silmät.
Heidän vaatteensa olivat mustat ja heillä oli oli
niittipantoja ja -vöitä.
"Yksi vastaan yksi", molemmat sanoivat.
"Sinä ensin, Jasmina."
"Matkaan Geodude!" Jasminaksi kutsuttu huusi.
"Helppoa! Matkaan, Chikorita!" minä huusin ja
Chikorita syöksähti esiin selkäni takaa, kuin
vihreä nuoli.
"Viiltolehti Chikorita!"
Lehdet osuivat pahasti Geodudeen. Niin tyhmä
minäkään en ole, etten tietäisi miten helposti
ruoho voittaa kiven.
"Rullaa se maan tasalle Geodude!" Jasmina
huusi. Minä olin huomaavinani hieman kauhua hänen
silmistään.
"Väistä Chikorita, viiltolehti uudestaan!" minä
huusin. Chikorita on hyvä. Se voitti Geoduden.
Geodude pyörtyi. Jasmina manasi ja kutsui
Geoduden takaisin.
"Minun vuoroni! Matkaan Onix!" huusi toinen
tytöistä.
"Löylytä se, Jasmine!" Jasmina kiljui laidalla.
Ahaa, siis luultavasti sisarukset, kun nimetkin
ovat noin samanlaiset, päättelin. Sentret ei
varmaankaan voittaisi Onixia, mutta toisaalta
Chikorita oli jo väsynyt. Päätin
nopeasti: "Matkaan Chikorita!"
"Onix, kehopusku!"
"Varo Chikorita, viiltolehti nyt!" minä huusin.
Olin päättänyt voittaa. Luotin Chikoritaan
täysillä.
Onix puski ohi ja rojahti maahan. Chikorita
lähetti lehtensä. Se satutti Onixia.
"Uudestaan, Chikorita!" minä käskin
päättäväisenä. "Ja uudestaan ja uudestaan!"
Onix ei ehtinyt nousta. Chikorita iski ja iski
ja iski. Sitten Onix pyörtyi.
"Hurraa Chikorita! Me teimme sen!"
"Pyh", tytöt mutisivat ja häipyivät puiden taa.
"Tässä Chikorita", minä sanoin ja ojensin
Chikoritalle marjan.
Samassa Chikorita alkoi välkehtiä. Se loisti ja
kasvoi! Silloin minä tajusin. "Olet muuttumassa
Bayleefiksi! Ihanaa Chikorita!" Bayleef myhäili:
"Bay!"
Minä riensin halaamaan Bayleefiäni.
Me jatkoimme yhdessä matkaa.
Emme päässeet pitkällekään, kun nälkä iski
meihin. Otin Sentretinkin ulos pallostaan ja
avasin eväspussini. Me istuimme ja söimme
donitseja ja leipiä. Miten hurja nälkä meillä
olikaan.
"Sentret!"
"Bay!"
Ruuan syötyämme meitä alkoi kuitenkin unettaa
ja kun oli jo iltakin, päätimme jäädä siihen
yöksi. Levitimme makuupussini ja minä ryömin sen
sisään. Nyt kirjoitan päiväkirjaa ja Chiko --- ei
vaan Bayleef ja Sentret nukkuvat. Täytynee
lopettaa ja ottaa ne pokepalloihin, koska ne
eivät enää mahdu kanssani samaan makuupussiin,
kun Chikorita muuttui Bayleefiksi. Jos taas
ottaisin Sentretin, Bayleefille tulisi pahamieli,
joten on parasta ottaa ne viereeni ---
pokepalloissaan...Hyvää yötä....Z.Z..zzzz.zzzz...

JATKUU

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä