No tässä ois nyt jatkoa Jenryan tarinalle jos
joku siitä on kiinnostunut.
Hyviä luku hetkiä.
Jenrya räväytti silmänsä auki. Hän makasi
selällään aivan liikkumatta ja hiljaa. Hän
katseli ympärilleen ja huomasi olevansa jossain
aivan muualla kuin omassa huoneessaan. Huone oli
aivan pimeä mutta siellä kumminkin pystyi
näkemään. Seiniä lattiaa ja kattoa ei kumminkaan
pystynyt erottamaan. Aivan kuin niitä ei edes
olisi ollut. Jenrya nousi todella varovasti ja
hiljaa istumaan, mutta kaatui äkkiä takaisin
lattialle. Nyt tosin vatsalleen makaamaan. Aivan
kuin hän olisi kuullut jonku äänen. Jenrya oli
taas aivan liikkumatta ja kylmät väreet kulkivan
päästä varpaisiin asti.
"Jaa, sinä heräsit vihdoinkin" Rauhalline ääni
kuului jostain. Äänestä ei erottanut oliko puhuja
mies vai nainen. Jenrya oli ihan hiljaa.
"Ei sinun tarvitse pelätä, sinulle ei tapahdu
mitään pahaa. Nouse vain ylös." Rauhallinen ääni
jatkoi. Jenrya oli hetken paikallaan, mutta nousi
vähitellen varovasti istumaan.
"Ö...ä....ää...Ku....Ku..Kuka sinä olet?" Jenrya
sai vihdoin kakisteltua ulos.
"Hah, hah. Rohkea poika." Ääni sanoi taas todella
rauhallisesti. "Tämä on ulottuvuus huone. Sinut
valittiin tänne kun läpäisit todella tiukat
ehdot" ääni jatko.
"Ehdot?" Jenrya kysyi vielä vähän peloissaan.
"Niin. Täältä pääset käymään eri ulottuvuuksissa.
Sinua on jo odotettukin joissain ulottuvuuksissa"
Ääni kertoi.
"Siis mitä? Minähän...minähän vasta tulin
ja.....äähhh...en täjua tästä yhtään mitään."
Jenrya selitti jo hiukan rohkaistuneena. Hän oli
jo ehtinyt unohtaa että piti pelätä. Sellainen
äkki pikainen ja uhkerohkea poika kun oli.
"No saat selityksen kun menet tuonne." Ääni
vastasi.
"Minne?" Jenrya kysyi.
"No, mene tuon kuvaruudun luo." Ääni neuvoi.
Jenrya katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt mitään
muuta kuin mustaa , mutta yhdessä nyrkassa oli
kaksi tv ruutua. Jenrya meni niiden luo ja
huomasi että toisessa näkyi hänen huoneensa.
"Minun huoneeni!" Jenrya huudahti.
"Niin se on sinun huoneesi. Se on ulottuvuus
ikkuna sinun maahasi. Tuosta toisesta pääset
Korolmaahan ja noista muista jonnekin muualle,
mutta ne saat tietää sitten myöhemmin."ääni
selitti. Kun Jenrya oikein tarkasti katsoi hän
näki että huoneessa oli neljä muuta kuva ruutua,
mutta ne olivat pimeitä.
"Hiii, tämähän on jännää!" Jenrya innostui. Enään
ei ollut puhettakaan pelosta.
"No oletko valmis seikkailuun" ääni kysyi
rauhallisesti.
"Tietysti!" Nyt Jenrya oikein puhkui intoa.
"Olenhan koko elämäni ajan tahtonut päästä
jonnekin muualle maasta. Olen niin innoissani!
Minähän tiesin että on olemassa jotain muutakin
kuin se tylsä maa!" Jenrya hehkutti.
"No, mene nyt kuvaruudun eteen ja lausu jokin
lause joka nyt pyörii päässäsi." Ääni neuvoi.
Jenrya meni kuvaruudun eteen, mietti hetken ja
sanoi sitten: "Seikkailu alkakoon."
Mitään ei tapahtunut.
"Sinun pitää sanoa se innoissasi." Ääni neuvvoi
taas.
"Seikkailu alkakoon!" Jenrya yritti olla
innostunut, mutta se ei okein onnistunut olihan
kaikki kuitenkin niin uutta hänelle.
"Sano se todella innoissasi. Ajattele, sinä
pääset siitä toiseen ulottuvuuteen, eri maailmaan
tapaat uusia ystäviä ja koet jänniä seikkailuja.
No miten on?" ääni innosti Jenryaa.
Jenrya oli hetken hiljaa. Sitten hän teki
naamalleen ylileveän hymyn ja hihkaisi intoa
puhkuen: "Seikkailu ALKAKOOOON!!!!!!!"
Samassa kuvaruutu alkoi hohtaa ja siihen ilmestyi
jokin kuva ja hups vain Jenrya oli tv ruudun
kuvassa sisällä.
Maailma johon hän oli tullut oli muuten
samallainen kuin hänen maailmansa mutta kaikki
asfaltti kadut puuttuivat oli vain puita ja
pensaita ja paljon nurmikkoa ja kaikkea
kasvillisuutta. Ja kun Jenrya oikein tarkasti
katseli ympärilleen hän huomasi jonkin matkan
päässä hiekka polun ja päätti suunnistaa sinne.
Jenrya ei kerennyt kävellä montaakaan askelta kun
eräs pensas hänen lähellään alkoi rapista. Jenrya
pysähtyi ja jäi katsomaan pensasta. Yht äkkiä
pensaasta tupsahti ulos iso silmäinen ja pieni
otus joka oli aivan hengästynyt. Otus oli noin
20cm korkea, sillä oli neljä käpälää, mutta se
seisoi vain taka käpälillään. Ja sillä oli myös
isot luppa korvat. Ne olivat ainakin 10cm
pidemmät kuin otus itse. Otus oli muuten
valkoinen, mutta sillä oli isojen korviensa
päissä hiukan liilaa ja sen taka jalat olivat
kokonaan liilat ja sen etu tassuissa oli hiukan
liilaa. Otus jäi pensaan eten läähättämään ja
samassa se huomasi Jenryan ja jähmettyi
paikalleen. Samaan aikaan pensas alkoi taas
rapista ja sieltä tupsahti esiin joku muukin. Se
oli kuin pieni ihminen mutta sillä oli siivet.
Sillä oli tumman liilat hiukset ja sen siivet
olivat tumman harmaat. Sen silmät olivat myös
tumman liilat.
"Hähäää! Sainpas sinut kiinni siivellinen ihminen
sanoi otukselle ja huomasi samassa Jenryan.
Siivekkään suu loksahti auki ja se kysyi
Jenryalta:"Miten sinä olet tänne päässyt?" Jenrya
vähän ihmetteli kun siivekäs ei yhtään pelästynyt
häntä.
"Minä tulen maasta." Jenrya sanoi ylpeänä.
"No, kai minä nyt sen tiedän mutta miten sinä
sitten tulit?" Siivekäs tuhahti Jenryalle.
"No, minä voitin sellaisen pelin ja sitten se imi
minut sisälleen ja heräsin ulottuvuus huonesta ja
minun käskettiin tulla tänne." Jenrya selitti.
"Tulitko sinä ulottuvuus huoneesta. Sinä siis
olet testin läpäissyt ihminen." Siivekäs katsoi
Jenryaa arvioivasti. "Hmmmm..... Odotin kylläkin
jotain vähän erillaista, mutta.......kai tämäkin
kelpaa jos kerran läpäisit ehdot. No minun nimeni
on Axes ja tämä kaverini on Swiigi"
"Joo, minun nimeni on Jenrya."
"Swiiii..! Telve!" Swiigi sanoi. Se taisi olla
vasta poikanen kun se puhuikin sillä tavalla.
"Onko teillä mitän syötävää, kun en kerennyt
syömään kotona edes välä palaani." Jenrya valitti
ja hänen vatsansa yhtyi valitukseen kurisemalla.
"No voinhan hakea äkkiä jotain tästä läheltä.
Odota sina tässä Swiigin kanssa tulen ihan heti
takaisin." Axes sanoi ja lähti jonnekin.
Jenrya katseli vähän ympärillä kasvavia puita ja
pensaita. Ja päätti käydä nurmikolle
loikoilemaan. Kun hän oli jo melkein nukahtanut
hän tunsi kuinka joku tuli hänen kylkeensä
kiinni. Jenrya raotti hiukan silmiään ja näki
että se oli Swiigi. Jenrya pisti silmänsä
takaisin kiinni ja oli onnellinen uusista
ystävistää.
"JENRYAAA!!!" huuto läpäisi Jenryan unen ja hän
hätkähti ja oli jo valmis selittämään opettajalle
miksi nukkui tunnilla, mutta sitten hän muisti
ettei ollutkaan enään koulussa vaan jossain
toisessa maailmassa aloittamassa hurjaa
seikkailua. Ja huutaja oli tietenkin ollut Axes.
"Mitä nyt?" Jenrya mutisi unisena.
"Olet nyt nukkunut tarpeeksi kauan. Jos sinun on
nälkä syöt jotakin noista ja sitten lähdetään."
"Minne me olemme lähdössa ?" Jenrya kysyi
kummissaan.
"No tietenkin ulottuvuus huoneeseen ja sieltä
kohti seikkailuja." Axes vastasi.
"Ai emmekö jääkään tänne?" Jenrya kummasteli.
"Kyllä me varmasti vielä tulemme tännekin käymään
mutta nyt täytyy jatkaa matkaa." Axes selitti ja
söi jotain kummaa hedelmää.
"No lähdetään sitten heti!" Jenrya innostui ja
pomppasi ylös, niin että hänen vieressään
nukkunut Swiigikin heräsi.
"Hieno asenne."Axes sanoi ja oli jo menossa.
Jenrya otti unisen Swiigin sylinsä ja lähti
Axesin perään. Axes meni erään pusikon keskelle
ja sanoi Jenryalle: "No nyt on sinun vuorosi."
"Tehdä mitä?" Jenrya kysyi.
"No miten sinä pääsit ulottuvuus ikkunasta
sisälle." Axes sanoi
"No mutta eihän sitä edes näy täällä missään."
Jenrya ihmetteli.
"No ei tietenkään eiväthän kaikki voi sillä
matkustella. Vain harvat ja valitut kuten minä
tietävät missä ulottuvuus ikkuna sijaitsee." Axes
selitti ylpeänä.
"No minä yritän."
Minun siis piti sanoa jotain mikä juuri nyt
liikku mielessäni. Jenrya muisteli mielessää.
"MATKAAN YSTÄVÄT!!!!!!!!! Jenrya huusi innoissaan
ja samassa heidän eteensä ilmestyi ulottuvuus
ikkuna ja he imeytyivät sisään.
Ulottuvuus huoneessa se ääni rupesi heti
selittämään: "No Jenrya sinähän selviydyt hyvin
tästä sinulla on jo uusia ystäviäkin. No ota nyt
tuo esine tuosta ruudun päältä."
Jenrya otti kumman esinee ruudun päältä. Se oli
kuin pieni käsi peili.
"Mitä minä tällä?" Jenrya kysyi
"No sillä annat Axesille voiman avata muut
ulottuvuus ikkunat." Ääni vastasi.
"Häääh... Miten?" Jenrya ja Axes kummastelivat
yhteen ääneen.
"No ota se käteesi niin että peili osoittaa
Axesin otsassa olevaan merkkiin päin, sitten
sanot: Anna Axesille voima avata ikkunat!
Ymmärsitkö."
"No yritetään sitten." Jenrya vastasi.
"Oletko valmis?" Jenrya kysiy Axesilta. "Jep,
valmiina ollaan!"
"Ja pidä sinä Swiigi minusta kovasti kiinni koska
en tiedä mitä nyt tapahtuu." Jenrya jatkoi.
"Swii.. selvä!"
Sitten Jenrya huusi:
"Anna Axesille voima avata ikkunat!" ja samassa
peilistä lähti valo joka meni suoraan Axesin
otsassa olevaan merkkiin.
"No nyt Axes suuntaa merkki kohti ruutua ja sano:
"Aukene, ikkuna ulottuvuuksii!" ääni neuvoi.
Axes teki työtä käskettyä ja ruutuun tuli kuva.
"Se maa johon nyt lähdette on nimeltään pokemaa.
Siellä on paljon erillaisia pokemoneja, eli tasku
monstereita joista ei pitäisi olla teile mitään
harmia, mutta olkaa silti varuillanne." Ääni
kertoi.
"Jihuu tiesinhän että on olemassa oikea monster
maa jossain!" Jenrya hihkui.
"NYT ÄKKIÄ MATKAAN" Jenrya huusi ruutua kohti ja
se rupesi loistamaan......
Jatkuu....
joku siitä on kiinnostunut.
Hyviä luku hetkiä.
Jenrya räväytti silmänsä auki. Hän makasi
selällään aivan liikkumatta ja hiljaa. Hän
katseli ympärilleen ja huomasi olevansa jossain
aivan muualla kuin omassa huoneessaan. Huone oli
aivan pimeä mutta siellä kumminkin pystyi
näkemään. Seiniä lattiaa ja kattoa ei kumminkaan
pystynyt erottamaan. Aivan kuin niitä ei edes
olisi ollut. Jenrya nousi todella varovasti ja
hiljaa istumaan, mutta kaatui äkkiä takaisin
lattialle. Nyt tosin vatsalleen makaamaan. Aivan
kuin hän olisi kuullut jonku äänen. Jenrya oli
taas aivan liikkumatta ja kylmät väreet kulkivan
päästä varpaisiin asti.
"Jaa, sinä heräsit vihdoinkin" Rauhalline ääni
kuului jostain. Äänestä ei erottanut oliko puhuja
mies vai nainen. Jenrya oli ihan hiljaa.
"Ei sinun tarvitse pelätä, sinulle ei tapahdu
mitään pahaa. Nouse vain ylös." Rauhallinen ääni
jatkoi. Jenrya oli hetken paikallaan, mutta nousi
vähitellen varovasti istumaan.
"Ö...ä....ää...Ku....Ku..Kuka sinä olet?" Jenrya
sai vihdoin kakisteltua ulos.
"Hah, hah. Rohkea poika." Ääni sanoi taas todella
rauhallisesti. "Tämä on ulottuvuus huone. Sinut
valittiin tänne kun läpäisit todella tiukat
ehdot" ääni jatko.
"Ehdot?" Jenrya kysyi vielä vähän peloissaan.
"Niin. Täältä pääset käymään eri ulottuvuuksissa.
Sinua on jo odotettukin joissain ulottuvuuksissa"
Ääni kertoi.
"Siis mitä? Minähän...minähän vasta tulin
ja.....äähhh...en täjua tästä yhtään mitään."
Jenrya selitti jo hiukan rohkaistuneena. Hän oli
jo ehtinyt unohtaa että piti pelätä. Sellainen
äkki pikainen ja uhkerohkea poika kun oli.
"No saat selityksen kun menet tuonne." Ääni
vastasi.
"Minne?" Jenrya kysyi.
"No, mene tuon kuvaruudun luo." Ääni neuvoi.
Jenrya katsoi ympärilleen. Hän ei nähnyt mitään
muuta kuin mustaa , mutta yhdessä nyrkassa oli
kaksi tv ruutua. Jenrya meni niiden luo ja
huomasi että toisessa näkyi hänen huoneensa.
"Minun huoneeni!" Jenrya huudahti.
"Niin se on sinun huoneesi. Se on ulottuvuus
ikkuna sinun maahasi. Tuosta toisesta pääset
Korolmaahan ja noista muista jonnekin muualle,
mutta ne saat tietää sitten myöhemmin."ääni
selitti. Kun Jenrya oikein tarkasti katsoi hän
näki että huoneessa oli neljä muuta kuva ruutua,
mutta ne olivat pimeitä.
"Hiii, tämähän on jännää!" Jenrya innostui. Enään
ei ollut puhettakaan pelosta.
"No oletko valmis seikkailuun" ääni kysyi
rauhallisesti.
"Tietysti!" Nyt Jenrya oikein puhkui intoa.
"Olenhan koko elämäni ajan tahtonut päästä
jonnekin muualle maasta. Olen niin innoissani!
Minähän tiesin että on olemassa jotain muutakin
kuin se tylsä maa!" Jenrya hehkutti.
"No, mene nyt kuvaruudun eteen ja lausu jokin
lause joka nyt pyörii päässäsi." Ääni neuvoi.
Jenrya meni kuvaruudun eteen, mietti hetken ja
sanoi sitten: "Seikkailu alkakoon."
Mitään ei tapahtunut.
"Sinun pitää sanoa se innoissasi." Ääni neuvvoi
taas.
"Seikkailu alkakoon!" Jenrya yritti olla
innostunut, mutta se ei okein onnistunut olihan
kaikki kuitenkin niin uutta hänelle.
"Sano se todella innoissasi. Ajattele, sinä
pääset siitä toiseen ulottuvuuteen, eri maailmaan
tapaat uusia ystäviä ja koet jänniä seikkailuja.
No miten on?" ääni innosti Jenryaa.
Jenrya oli hetken hiljaa. Sitten hän teki
naamalleen ylileveän hymyn ja hihkaisi intoa
puhkuen: "Seikkailu ALKAKOOOON!!!!!!!"
Samassa kuvaruutu alkoi hohtaa ja siihen ilmestyi
jokin kuva ja hups vain Jenrya oli tv ruudun
kuvassa sisällä.
Maailma johon hän oli tullut oli muuten
samallainen kuin hänen maailmansa mutta kaikki
asfaltti kadut puuttuivat oli vain puita ja
pensaita ja paljon nurmikkoa ja kaikkea
kasvillisuutta. Ja kun Jenrya oikein tarkasti
katseli ympärilleen hän huomasi jonkin matkan
päässä hiekka polun ja päätti suunnistaa sinne.
Jenrya ei kerennyt kävellä montaakaan askelta kun
eräs pensas hänen lähellään alkoi rapista. Jenrya
pysähtyi ja jäi katsomaan pensasta. Yht äkkiä
pensaasta tupsahti ulos iso silmäinen ja pieni
otus joka oli aivan hengästynyt. Otus oli noin
20cm korkea, sillä oli neljä käpälää, mutta se
seisoi vain taka käpälillään. Ja sillä oli myös
isot luppa korvat. Ne olivat ainakin 10cm
pidemmät kuin otus itse. Otus oli muuten
valkoinen, mutta sillä oli isojen korviensa
päissä hiukan liilaa ja sen taka jalat olivat
kokonaan liilat ja sen etu tassuissa oli hiukan
liilaa. Otus jäi pensaan eten läähättämään ja
samassa se huomasi Jenryan ja jähmettyi
paikalleen. Samaan aikaan pensas alkoi taas
rapista ja sieltä tupsahti esiin joku muukin. Se
oli kuin pieni ihminen mutta sillä oli siivet.
Sillä oli tumman liilat hiukset ja sen siivet
olivat tumman harmaat. Sen silmät olivat myös
tumman liilat.
"Hähäää! Sainpas sinut kiinni siivellinen ihminen
sanoi otukselle ja huomasi samassa Jenryan.
Siivekkään suu loksahti auki ja se kysyi
Jenryalta:"Miten sinä olet tänne päässyt?" Jenrya
vähän ihmetteli kun siivekäs ei yhtään pelästynyt
häntä.
"Minä tulen maasta." Jenrya sanoi ylpeänä.
"No, kai minä nyt sen tiedän mutta miten sinä
sitten tulit?" Siivekäs tuhahti Jenryalle.
"No, minä voitin sellaisen pelin ja sitten se imi
minut sisälleen ja heräsin ulottuvuus huonesta ja
minun käskettiin tulla tänne." Jenrya selitti.
"Tulitko sinä ulottuvuus huoneesta. Sinä siis
olet testin läpäissyt ihminen." Siivekäs katsoi
Jenryaa arvioivasti. "Hmmmm..... Odotin kylläkin
jotain vähän erillaista, mutta.......kai tämäkin
kelpaa jos kerran läpäisit ehdot. No minun nimeni
on Axes ja tämä kaverini on Swiigi"
"Joo, minun nimeni on Jenrya."
"Swiiii..! Telve!" Swiigi sanoi. Se taisi olla
vasta poikanen kun se puhuikin sillä tavalla.
"Onko teillä mitän syötävää, kun en kerennyt
syömään kotona edes välä palaani." Jenrya valitti
ja hänen vatsansa yhtyi valitukseen kurisemalla.
"No voinhan hakea äkkiä jotain tästä läheltä.
Odota sina tässä Swiigin kanssa tulen ihan heti
takaisin." Axes sanoi ja lähti jonnekin.
Jenrya katseli vähän ympärillä kasvavia puita ja
pensaita. Ja päätti käydä nurmikolle
loikoilemaan. Kun hän oli jo melkein nukahtanut
hän tunsi kuinka joku tuli hänen kylkeensä
kiinni. Jenrya raotti hiukan silmiään ja näki
että se oli Swiigi. Jenrya pisti silmänsä
takaisin kiinni ja oli onnellinen uusista
ystävistää.
"JENRYAAA!!!" huuto läpäisi Jenryan unen ja hän
hätkähti ja oli jo valmis selittämään opettajalle
miksi nukkui tunnilla, mutta sitten hän muisti
ettei ollutkaan enään koulussa vaan jossain
toisessa maailmassa aloittamassa hurjaa
seikkailua. Ja huutaja oli tietenkin ollut Axes.
"Mitä nyt?" Jenrya mutisi unisena.
"Olet nyt nukkunut tarpeeksi kauan. Jos sinun on
nälkä syöt jotakin noista ja sitten lähdetään."
"Minne me olemme lähdössa ?" Jenrya kysyi
kummissaan.
"No tietenkin ulottuvuus huoneeseen ja sieltä
kohti seikkailuja." Axes vastasi.
"Ai emmekö jääkään tänne?" Jenrya kummasteli.
"Kyllä me varmasti vielä tulemme tännekin käymään
mutta nyt täytyy jatkaa matkaa." Axes selitti ja
söi jotain kummaa hedelmää.
"No lähdetään sitten heti!" Jenrya innostui ja
pomppasi ylös, niin että hänen vieressään
nukkunut Swiigikin heräsi.
"Hieno asenne."Axes sanoi ja oli jo menossa.
Jenrya otti unisen Swiigin sylinsä ja lähti
Axesin perään. Axes meni erään pusikon keskelle
ja sanoi Jenryalle: "No nyt on sinun vuorosi."
"Tehdä mitä?" Jenrya kysyi.
"No miten sinä pääsit ulottuvuus ikkunasta
sisälle." Axes sanoi
"No mutta eihän sitä edes näy täällä missään."
Jenrya ihmetteli.
"No ei tietenkään eiväthän kaikki voi sillä
matkustella. Vain harvat ja valitut kuten minä
tietävät missä ulottuvuus ikkuna sijaitsee." Axes
selitti ylpeänä.
"No minä yritän."
Minun siis piti sanoa jotain mikä juuri nyt
liikku mielessäni. Jenrya muisteli mielessää.
"MATKAAN YSTÄVÄT!!!!!!!!! Jenrya huusi innoissaan
ja samassa heidän eteensä ilmestyi ulottuvuus
ikkuna ja he imeytyivät sisään.
Ulottuvuus huoneessa se ääni rupesi heti
selittämään: "No Jenrya sinähän selviydyt hyvin
tästä sinulla on jo uusia ystäviäkin. No ota nyt
tuo esine tuosta ruudun päältä."
Jenrya otti kumman esinee ruudun päältä. Se oli
kuin pieni käsi peili.
"Mitä minä tällä?" Jenrya kysyi
"No sillä annat Axesille voiman avata muut
ulottuvuus ikkunat." Ääni vastasi.
"Häääh... Miten?" Jenrya ja Axes kummastelivat
yhteen ääneen.
"No ota se käteesi niin että peili osoittaa
Axesin otsassa olevaan merkkiin päin, sitten
sanot: Anna Axesille voima avata ikkunat!
Ymmärsitkö."
"No yritetään sitten." Jenrya vastasi.
"Oletko valmis?" Jenrya kysiy Axesilta. "Jep,
valmiina ollaan!"
"Ja pidä sinä Swiigi minusta kovasti kiinni koska
en tiedä mitä nyt tapahtuu." Jenrya jatkoi.
"Swii.. selvä!"
Sitten Jenrya huusi:
"Anna Axesille voima avata ikkunat!" ja samassa
peilistä lähti valo joka meni suoraan Axesin
otsassa olevaan merkkiin.
"No nyt Axes suuntaa merkki kohti ruutua ja sano:
"Aukene, ikkuna ulottuvuuksii!" ääni neuvoi.
Axes teki työtä käskettyä ja ruutuun tuli kuva.
"Se maa johon nyt lähdette on nimeltään pokemaa.
Siellä on paljon erillaisia pokemoneja, eli tasku
monstereita joista ei pitäisi olla teile mitään
harmia, mutta olkaa silti varuillanne." Ääni
kertoi.
"Jihuu tiesinhän että on olemassa oikea monster
maa jossain!" Jenrya hihkui.
"NYT ÄKKIÄ MATKAAN" Jenrya huusi ruutua kohti ja
se rupesi loistamaan......
Jatkuu....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.