Satuin pitkästä aikaa katsomaan tällä viikolla Inhimillinen tekijä -ohjelmaa TV:stä. Aiheena oli syvä masennus ja siihen liittyvä töihin paluu tai eläkkeelle jääminen.
Ohjelmassa oli yksi työkyvyttömyyseläkkeelle (muistaakseni vuonna 1999) jäänyt mieshenkilö. Hän sanoi ITSE valinneensa, että jää työkyvyttömyyseläkkeelle eikä yritä enää palata töihin. Psykiatri oli miehen mukaan pyytänyt, miestä itseään päättämään eläkkeelle jäämisen ja töihinpaluun välillä.
Kun lukee mm. tämän palstan kirjoituksia syntyy kyllä aivan toisenlainen kuva asiasta. Vaikka erikoislääkäri olisi sitä mieltä, että ihmisen pitäisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja ihminen itsekin sitä haluaisi, niin lopputulos saattaa olla aivan päinvastainen. Eläkkeelle hakeutumisesta tulee vuosien piina, joka pahimmassa tapauksessa voi päättyä kuitenkin hylkäykseen.
Itse en ole hakenut eläkettä, mutta olen miettinyt asiaa silloin, kun sairastin vakavaa masennusta. Mitä mieltä olette: antoiko ohjelma liian ruusuisen kuvan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn helppoudesta?
Ohjelmassa oli yksi työkyvyttömyyseläkkeelle (muistaakseni vuonna 1999) jäänyt mieshenkilö. Hän sanoi ITSE valinneensa, että jää työkyvyttömyyseläkkeelle eikä yritä enää palata töihin. Psykiatri oli miehen mukaan pyytänyt, miestä itseään päättämään eläkkeelle jäämisen ja töihinpaluun välillä.
Kun lukee mm. tämän palstan kirjoituksia syntyy kyllä aivan toisenlainen kuva asiasta. Vaikka erikoislääkäri olisi sitä mieltä, että ihmisen pitäisi päästä työkyvyttömyyseläkkeelle ja ihminen itsekin sitä haluaisi, niin lopputulos saattaa olla aivan päinvastainen. Eläkkeelle hakeutumisesta tulee vuosien piina, joka pahimmassa tapauksessa voi päättyä kuitenkin hylkäykseen.
Itse en ole hakenut eläkettä, mutta olen miettinyt asiaa silloin, kun sairastin vakavaa masennusta. Mitä mieltä olette: antoiko ohjelma liian ruusuisen kuvan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyn helppoudesta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
juuri netin kautta Yle Areenasta.
Itsellä samanlainen tilanne, tein itse päätöksen eläkkeelle jäämisestä ja ehdotin Psykiatrille, joka oli samaa mieltä. Hakemus meni heti läpi. Tottakai kävin läpi työkykyarvoin jne.
Mielestäni ohjelma oli asiallinen.
Ongelmana taitaa olla se, että masentunut ei jaksa/osaa "tehdä asioita oikein", eli ottaa asioista selvää, noudattaa hoitosuunnitelmaa(käy säännöllisesti pskykiatrilla/psykologilla), ei kieltäydy lääkkeistä, työkykyarvioinnista jne. Myöskään ei jakseta olla pitkäjännitteisiä ja hoitaa asioita oikessa järjestyksessä.
Lisäksi lääkärissä ei tohdita kertoa, aivan kaikkea, vaan annetaan itsestä terveempi kuva, koska ajatellaan, että on häpeä olla masentunut, eikä oikein hyväksytä omaa tilannetta.
Päästäkseen eläkkeelle masennuksesta täytyisi olla vähintään "terve", selvitäkseen eläkkeen vaatimasta byrokratiasta, ellei sitten ole avustajaa.
Eläkkeelle pääsee jos tekee kaiken oikein, pienikin asiavirhe, tuo hylkäyksen.
Olen ap ja kiitän sinua asiallisista ja järkeenkäyvistä perusteluistasi. Mutta nostit esiin sen oleellisin asian, että pitäisi olla "terve", kun hakee eläkettä, jotta osaisi tehdä asiat oikein. Entä jos ihminen ei ole riittävän terve.
Kun minä olin sairauteni vaikeimmassa vaiheessa, en kerta kaikkiaan olisi pystynyt kirjoittamaan minkäänlaista sairauspäiväraha- saati sitten eläkehakemusta. Jo lomakkeiden kieli oli minulle täysin vierasta eikä lomakkeiden täyttämiseen saanut käytännössä minkäänlaista apua. Luulen, että en nyt terveenäkään ihan tuosta vain ensimmäistä hakemusta kykenisi tekemään, vaikka yleensä hahmotan ja opin asiat erittäin nopeasti.
Voivatko eläkkeitä myöntävät tahot edellyttää, että masennuksen tai muiden saman tyyppisten syiden takia eläkkeelle hakijat pystyvät laatimaan hakemuksen oikein. Toisaalta olen saanut itsekin tuta, että jos vähänkään väärin kirjoittaa (minun tapauksessani tartuttiin psykiatrin B-lausunnossa olleeseen kahteen sanaa), hakemus hylätään. Hylkääminen saattaa olla se viimeinen naula masentuneen arkkuun.
Minunkin mielestäni ohjelma oli asiallinen ja hyvin tehty. Minulle siitä jäi kuitenkin sellainen kuva, että työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee melko helposti. Kun jo sairauspäivärahan saaminen masennuksen takia tuntuu olevan usein kiven alla, niin eläkkeen saaminen lienee kertaluokkaa vaikeampaa.
sanoit...Ohjelmasta jäi todellakin väärä kuva, eläkkeelle "pääsemisestä", että se olisi niinkin helppoa, todellisuudessa esim. työkyarviossa, jossa kävin (vieraassakaupungissa, matkaa 250km, paikan sain kyllä itse valita), pyysin...että jos toteavat kuntoni työkyvyttömäksi, laittaisivat "merkinnän" lausuntoon, että työkyvytön, suositellaan työkyvyttömyyseläkeelle....Mutta ei....Syynkin ymmärsin...Maksava taho, minun tapauksessa eläkevakuutusyhtiö, ei suostuisi maksamaan vastaisuudessa työkyvynarviota jos siitä laitoksesta alkaisi tulemaan useita suosituksia eläkkeelle.
Eli "testaava"laitos ei enää saisi asiakkaita, siltä vakuutusyhtiöltä, v.yhtiö ei suostuisi maksamaan testejä ja lähettämään uusia asiakkaita sinne.
Raha valitettavasti ratkaisee, laitokset "vuolevat kultaa" meidän työkyvynarvioilla.
Onneksi itselläni oli senverran "virtaa", että ymmärsin asian ja sain oman psykiatrin laatimaan hakemuksen. Suurimmalla osalla masentuneita, ei sitä tarvittavaa "virtaa" ole.