Tällä kertaa Nina pääsee Violet Cityyn ja...miten
sitten käykään, lukekaa...:
Keskiviikkona myöhään illalla:
Yyyyyeeeeesssss, rakas päiväkirja!
Tänään on ollut iiihana päivä!Osittain, mutta nyt
kaikki on kunnossa.
Aamulla heräsin paistetun makkaran tuoksuun.
Nousin ihmeissäni istumaan ja näin maailman
söpöimmän pojan kykkimässä nution ääressä! Tämä
poika, siis on TODELLA söpö, paljon söpömpi kuin
Josh!
"Ai, sinä heräsit jo", poika sanoi.
"Nyt en tajua...Kuka sinä olet ja mitä sinä
teet?" minä änkytin unenpöpperössä.
"Minä olen Robbie. Voit sanoa Robiksi vaan.
Minä teen sinulle aamupalaa."
"Häh?" minä olin ihan pihalla. Miksi tuo
söpöläinen teki MINULLE aamupalaa?
"Sinullahan on takuulla nälkä, vai mitä?" Rob
kysyi.
"On. Mutta minullahan on omiakin eväitä", minä
totesin kummissani.
"Oli."
"Miten niin?"
"Minun ahmatti Ponytani söivät ne. Ja koska
olen reilu, päätin, että minun on korvattava
menetetyt evääsi, Nina."
"Mistä tiedät nimeni?" olin ihan äimänä.
"Ottelin veljeäsi vastaan eilen. Hän kertoi,
että hänellä on pokemonkouluttaja kaksoissisko
ja että löytäisin sinut täältä."
"Jaa", minulle alkoi valjeta.
"Joten tulehan syömään, nämä makkarat ovat jo
valmiita."
Yleensä en syö grillimakkaraa. Mutta kun kerta
noin söpö poika oli paistanut ne vain minulle,
niin ei kai sitä nyt sovi ruveta nirsoilemaan...
Robbie katsoi hetken vierestä, kun söin ja
alkoi sitten jutella.
"Minäkin olen pokemonkouluttaja. En kuitenkaan
kerää arvomerkkejä, sillä en tavoittele
pokemonmestari-titteliä. Minulla on --- tai enpäs
kerrokaan, näet kohta, kun otellaan. Olen 14
vuotias. Lähdin matkaan Alazea Towinsta pari
viikkoa sitten. Harrastan Pokemonien kuvausta,
mutta kuvaan myös ihmisiä."
"Voittiko Mange sinut?" minä kysyin.
"Voitti. Mange on todella hyvä. Se Croconaw oli
loistava ja entä se Pidgeotto sitten!"
Hups. Minä taisin todellakin olla veljeäni aika
pahasti jäljessä.
Sain makkarani mussutetuksi ja Mange kaivoi
kameran esiin.
"Mitä sinä nyt?" minä ähkäisin.
"Aion ottaa kuvan sinusta."
Minä tiesin varsin hyvin, että näytin aika
karmealta. Lyhyet vaaleat hiukseni olivat ihan
sotkussa.
Klik.
"Ja nyt, neiti, jos oteltaisiin?"
"Hetki", minä mutisin ja kaivoin repustani
pienen meikkipussini. Minun meikkini rajoittuvat
lähinnä puuteriin ja ripsiväriin. Mutta se
riittää minulle, liika meikki; siitä en perusta.
Meikkasin pikaisesti ja sutaisin hiukseni
kahdelle ponnarille.
"Okei", hymyilin.
"Ottelun säännöt. Käytetään kahta Pokemonia ja
molemmat vaihtavat yhtä aikaa. Käykö?" Robbie
kysyi.
"Mainiosti."
"OK, matkaan Ponyta!"
"Wau!" kaivoin Pokedexini esille, sillä halusin
tarkempia tietoja Ponytasta.
"Okei", sanoin jännittyneenä, tuskin minula
olisi mahdollisuuksia voittaa... "Matkaan,
Sentret!"
"Ponyta, tulikierre!"
"Ups, varo, Sentret! Käytä vimmahyökkäystä!"
Ponytan tulikierre hiillosti Sentretiä pahasti,
mutta Sentret nousi kuitenkin urheasti pystyyn ja
hyökkäsi kohti Ponytaa. Ponyta kompuroi.
"Kehopusku nyt, Sentret!" minä kiljuin. Sentret
iski juuri oikeaan aikaan ja sai Ponytan
kaatumaan.
"Hyvä Sentret! Uudestaan!" mutta juuri kun
Sentret lähestyi Ponytaa, Ponyta heilautti
jalkaansa ja osui Sentretiin. Sentret liukui
maata pitkin kauemmas ja jäi sinne makaamaan.
"Voi ei Sentret, takaisin!"
"Hyvin tehty Ponyta, takaisin!" huusi Robbie.
Hetken hän näytti miettivän mitä käyttäsi,
mutta päätti sitten: "Matkaan, Raticate!"
"Minä valitsen sinut, Bayleef!"
Robbie näytti manaavan mielessään, ilmeisesti
hän olisi valinnut toisin, jos olisi tiennyt mitä
tulossa oli.
"Bayleef, vartalopusku!"
"Raticate, kätä mutahyökkäystä!
Bayleef puski mutaa syöksevää Raticatea kohti,
mutta ei pystynyt kaikelta mudalta näkemään
mitään, vaan kaatui maahan.
Sitten tapahtui jotain kummaa. Bayleef ei
noussut ylös!
"Raticate, taklaus!" Robbie huusi, mutta
Raticate ei hyökännyt maassa makaavaa Bayleefiä
kohti.
"Mikä hätänä Raticate?" Robbie ihmetteli.
"Raticate", Raticate vastasi.
"Ohoh, se sanoo, että Bayleef kaatui pahasti",
Robbie kertoi.
"Bayleef!" minä kiljaisin ja juoksin sen luokse.
"Bay...", se vaikersi.
"Mihin sattuu?"
"Bay...!"
"Jalkaan, ahaa", silloin minä tajusin, että
todella ymmärsin, mitä Bayleef sanoi, mutta en
uhrannut ajatukselle aikaa. Bayleefin jalassa oli
valtava haava ja se oli ilmeisesti murtunut.
"Bayleef on saatava Pokemon Centeriin!" minä
huusin Robbielle. "Se on pahasti loukkaantunut!
Rob, miten me ikinä pääsemme sinne tarpeeksi
nopeasti? Sinne on niin pitkä matka!"
"Hmm...", Rob mumisi. "Ahaa", hänen ilmeensä
kirkastui. "Ponyta ja Ponyta, matkaan!" hän
viskasi kaksi pokepalloa ilmaan.
"Mutta enhän minä voi ratsastaa Ponytalla, se
ei luota minuun vielä, minä kärventyisin!" minä
vinkaisin. Olin illalla tutkinut vähän
pokemontietokirjaani.
"Ponyta", Robbie sanoi rauhallisella
äänellä. "Näetkö tuon Bayleefin maassa? Se on
pahasti loukkaantunut! Se on saatava nopeasti
sairaalaan. Mutta se ei pääse hoitoon, jos sinä
et anna tuon tytön ratsastaa sinulla!" Robbie
selitti ja osoitti minua.
"Ponyta!" Ponyta hirnahti.
"Kutsu sitä, Nina", Robbie käski.
"Ponyta, tule Ponyta. Minä en tee pahaa", minä
kutsuin sitä.
Se tuli varovaisesti luokseni ja minä kosketin
sen turpaa. Sitten silitin varovasti sen selkää
ja lähestyin liekehtivää harjaa. Suljin silmäni
ja annoin käteni liukua eteenpäin. Ei polttanut!
Olimme onnistuneet!
"Takaisin Bayleef!" minä kutsuin Bayleefin
takaisin. Robbie työnsi minut Ponytan selkään ja
nousi itse toisen Ponytan selkään.
"Seuraa meitä, Ponyta!" Robbie käski ja lähti
ratsastamaan edeltä. Ponyta nytkähti liikkeelle.
Minä en ollut ikinä pienen elämäni aikana
ratsastanut, joten istuin vain selässä. Ponytat
alkoivat laukata. Minä tarrauduin Ponytan kaulaan.
"Nyt on kiire, Ponyta!" Robbie huusi 'minun'
Ponytalleni. Ponyta kiihdytti Robbien Ponytan
viereen ja ne alkoivat juosta täysillä kylki
kyljessä.
Pian Violet Cityn talot pilkottivat puiden
lomasta. Ponytat ravasivat Pokemon Centerin
ovesta sisään suoraan vastaanotto tiskin luo.
Joy katsoi meitä kummissaan. Minä loikkasin
nopeasti alas Ponytan selästä ja ojensin Joylle
pokepallon. "Hoitakaa tämä Bayleef kuntoon!" oli
ainoat sanat, jotka sain suustani. Joy ei
kysellyt vaan kiiruhti Bayleefini kanssa
takahuoneeseen.
Aika mateli. Minä ja Rob istuimme sohvalla
sanaakaan sanomatta.
Tuntui, kun olisimme istuneet siinä
tuntikausia. Todellisuudessa oli kulunut vain
vartti siitä, kun tulimme Violet Cityyn.
Sillä hetkellä Joy tuli meidän luoksemme. Minä ja
Rob kohotimme päämme kysyvät ilmeet kasvoillam-
me.
"Ei mitään hätää. Jalka on vain hiukan
venähtänyt. Levättyään tämän päivän täällä,
BAyleef pystyy taas ottelemaan", Joy hymyili.
"Huh!" minä ja Rob huokasimme yhtä aikaa.
Sitten Joy talutti Ponytat ja ulos päästämäni
Sentretinkin takahuoneeseen lepäämään.
Minä ja Rob lähdimme kävelemään. Kun astuimme
ulos, huomasimme, että oli jo pimeä ilta. Me
kävelimme Gymin takana olevalle rannalle ja
istuimme rantahiekalle. Kuunsilta hohti vedessä.
Silloin se tapahtui. Rob siirtyi eteeni ja
suuteli minua. Suoraan suulle. Hän maistui
hyvältä. Ihan hetken vain. Kevyt pusu, mutta pusu
kuitenkin. Sitten hän siirtyi taas viereeni
istumaan. Me olimme ihan hiljaa.
Jonkin ajan kuluttua Rob tarttui käteeni ja
kiskoi minut pystyyn. "Tule, on iltapala-
aika",hän nauroi ja lähti juoksemaan. Minä
juoksin hänen peräänsä.
Nyt me olemme täällä Pokemon Centerissä. Robbie
nukkuu jo. Minunkin pitäisi. *haukotus*.
JATKUU
sitten käykään, lukekaa...:
Keskiviikkona myöhään illalla:
Yyyyyeeeeesssss, rakas päiväkirja!
Tänään on ollut iiihana päivä!Osittain, mutta nyt
kaikki on kunnossa.
Aamulla heräsin paistetun makkaran tuoksuun.
Nousin ihmeissäni istumaan ja näin maailman
söpöimmän pojan kykkimässä nution ääressä! Tämä
poika, siis on TODELLA söpö, paljon söpömpi kuin
Josh!
"Ai, sinä heräsit jo", poika sanoi.
"Nyt en tajua...Kuka sinä olet ja mitä sinä
teet?" minä änkytin unenpöpperössä.
"Minä olen Robbie. Voit sanoa Robiksi vaan.
Minä teen sinulle aamupalaa."
"Häh?" minä olin ihan pihalla. Miksi tuo
söpöläinen teki MINULLE aamupalaa?
"Sinullahan on takuulla nälkä, vai mitä?" Rob
kysyi.
"On. Mutta minullahan on omiakin eväitä", minä
totesin kummissani.
"Oli."
"Miten niin?"
"Minun ahmatti Ponytani söivät ne. Ja koska
olen reilu, päätin, että minun on korvattava
menetetyt evääsi, Nina."
"Mistä tiedät nimeni?" olin ihan äimänä.
"Ottelin veljeäsi vastaan eilen. Hän kertoi,
että hänellä on pokemonkouluttaja kaksoissisko
ja että löytäisin sinut täältä."
"Jaa", minulle alkoi valjeta.
"Joten tulehan syömään, nämä makkarat ovat jo
valmiita."
Yleensä en syö grillimakkaraa. Mutta kun kerta
noin söpö poika oli paistanut ne vain minulle,
niin ei kai sitä nyt sovi ruveta nirsoilemaan...
Robbie katsoi hetken vierestä, kun söin ja
alkoi sitten jutella.
"Minäkin olen pokemonkouluttaja. En kuitenkaan
kerää arvomerkkejä, sillä en tavoittele
pokemonmestari-titteliä. Minulla on --- tai enpäs
kerrokaan, näet kohta, kun otellaan. Olen 14
vuotias. Lähdin matkaan Alazea Towinsta pari
viikkoa sitten. Harrastan Pokemonien kuvausta,
mutta kuvaan myös ihmisiä."
"Voittiko Mange sinut?" minä kysyin.
"Voitti. Mange on todella hyvä. Se Croconaw oli
loistava ja entä se Pidgeotto sitten!"
Hups. Minä taisin todellakin olla veljeäni aika
pahasti jäljessä.
Sain makkarani mussutetuksi ja Mange kaivoi
kameran esiin.
"Mitä sinä nyt?" minä ähkäisin.
"Aion ottaa kuvan sinusta."
Minä tiesin varsin hyvin, että näytin aika
karmealta. Lyhyet vaaleat hiukseni olivat ihan
sotkussa.
Klik.
"Ja nyt, neiti, jos oteltaisiin?"
"Hetki", minä mutisin ja kaivoin repustani
pienen meikkipussini. Minun meikkini rajoittuvat
lähinnä puuteriin ja ripsiväriin. Mutta se
riittää minulle, liika meikki; siitä en perusta.
Meikkasin pikaisesti ja sutaisin hiukseni
kahdelle ponnarille.
"Okei", hymyilin.
"Ottelun säännöt. Käytetään kahta Pokemonia ja
molemmat vaihtavat yhtä aikaa. Käykö?" Robbie
kysyi.
"Mainiosti."
"OK, matkaan Ponyta!"
"Wau!" kaivoin Pokedexini esille, sillä halusin
tarkempia tietoja Ponytasta.
"Okei", sanoin jännittyneenä, tuskin minula
olisi mahdollisuuksia voittaa... "Matkaan,
Sentret!"
"Ponyta, tulikierre!"
"Ups, varo, Sentret! Käytä vimmahyökkäystä!"
Ponytan tulikierre hiillosti Sentretiä pahasti,
mutta Sentret nousi kuitenkin urheasti pystyyn ja
hyökkäsi kohti Ponytaa. Ponyta kompuroi.
"Kehopusku nyt, Sentret!" minä kiljuin. Sentret
iski juuri oikeaan aikaan ja sai Ponytan
kaatumaan.
"Hyvä Sentret! Uudestaan!" mutta juuri kun
Sentret lähestyi Ponytaa, Ponyta heilautti
jalkaansa ja osui Sentretiin. Sentret liukui
maata pitkin kauemmas ja jäi sinne makaamaan.
"Voi ei Sentret, takaisin!"
"Hyvin tehty Ponyta, takaisin!" huusi Robbie.
Hetken hän näytti miettivän mitä käyttäsi,
mutta päätti sitten: "Matkaan, Raticate!"
"Minä valitsen sinut, Bayleef!"
Robbie näytti manaavan mielessään, ilmeisesti
hän olisi valinnut toisin, jos olisi tiennyt mitä
tulossa oli.
"Bayleef, vartalopusku!"
"Raticate, kätä mutahyökkäystä!
Bayleef puski mutaa syöksevää Raticatea kohti,
mutta ei pystynyt kaikelta mudalta näkemään
mitään, vaan kaatui maahan.
Sitten tapahtui jotain kummaa. Bayleef ei
noussut ylös!
"Raticate, taklaus!" Robbie huusi, mutta
Raticate ei hyökännyt maassa makaavaa Bayleefiä
kohti.
"Mikä hätänä Raticate?" Robbie ihmetteli.
"Raticate", Raticate vastasi.
"Ohoh, se sanoo, että Bayleef kaatui pahasti",
Robbie kertoi.
"Bayleef!" minä kiljaisin ja juoksin sen luokse.
"Bay...", se vaikersi.
"Mihin sattuu?"
"Bay...!"
"Jalkaan, ahaa", silloin minä tajusin, että
todella ymmärsin, mitä Bayleef sanoi, mutta en
uhrannut ajatukselle aikaa. Bayleefin jalassa oli
valtava haava ja se oli ilmeisesti murtunut.
"Bayleef on saatava Pokemon Centeriin!" minä
huusin Robbielle. "Se on pahasti loukkaantunut!
Rob, miten me ikinä pääsemme sinne tarpeeksi
nopeasti? Sinne on niin pitkä matka!"
"Hmm...", Rob mumisi. "Ahaa", hänen ilmeensä
kirkastui. "Ponyta ja Ponyta, matkaan!" hän
viskasi kaksi pokepalloa ilmaan.
"Mutta enhän minä voi ratsastaa Ponytalla, se
ei luota minuun vielä, minä kärventyisin!" minä
vinkaisin. Olin illalla tutkinut vähän
pokemontietokirjaani.
"Ponyta", Robbie sanoi rauhallisella
äänellä. "Näetkö tuon Bayleefin maassa? Se on
pahasti loukkaantunut! Se on saatava nopeasti
sairaalaan. Mutta se ei pääse hoitoon, jos sinä
et anna tuon tytön ratsastaa sinulla!" Robbie
selitti ja osoitti minua.
"Ponyta!" Ponyta hirnahti.
"Kutsu sitä, Nina", Robbie käski.
"Ponyta, tule Ponyta. Minä en tee pahaa", minä
kutsuin sitä.
Se tuli varovaisesti luokseni ja minä kosketin
sen turpaa. Sitten silitin varovasti sen selkää
ja lähestyin liekehtivää harjaa. Suljin silmäni
ja annoin käteni liukua eteenpäin. Ei polttanut!
Olimme onnistuneet!
"Takaisin Bayleef!" minä kutsuin Bayleefin
takaisin. Robbie työnsi minut Ponytan selkään ja
nousi itse toisen Ponytan selkään.
"Seuraa meitä, Ponyta!" Robbie käski ja lähti
ratsastamaan edeltä. Ponyta nytkähti liikkeelle.
Minä en ollut ikinä pienen elämäni aikana
ratsastanut, joten istuin vain selässä. Ponytat
alkoivat laukata. Minä tarrauduin Ponytan kaulaan.
"Nyt on kiire, Ponyta!" Robbie huusi 'minun'
Ponytalleni. Ponyta kiihdytti Robbien Ponytan
viereen ja ne alkoivat juosta täysillä kylki
kyljessä.
Pian Violet Cityn talot pilkottivat puiden
lomasta. Ponytat ravasivat Pokemon Centerin
ovesta sisään suoraan vastaanotto tiskin luo.
Joy katsoi meitä kummissaan. Minä loikkasin
nopeasti alas Ponytan selästä ja ojensin Joylle
pokepallon. "Hoitakaa tämä Bayleef kuntoon!" oli
ainoat sanat, jotka sain suustani. Joy ei
kysellyt vaan kiiruhti Bayleefini kanssa
takahuoneeseen.
Aika mateli. Minä ja Rob istuimme sohvalla
sanaakaan sanomatta.
Tuntui, kun olisimme istuneet siinä
tuntikausia. Todellisuudessa oli kulunut vain
vartti siitä, kun tulimme Violet Cityyn.
Sillä hetkellä Joy tuli meidän luoksemme. Minä ja
Rob kohotimme päämme kysyvät ilmeet kasvoillam-
me.
"Ei mitään hätää. Jalka on vain hiukan
venähtänyt. Levättyään tämän päivän täällä,
BAyleef pystyy taas ottelemaan", Joy hymyili.
"Huh!" minä ja Rob huokasimme yhtä aikaa.
Sitten Joy talutti Ponytat ja ulos päästämäni
Sentretinkin takahuoneeseen lepäämään.
Minä ja Rob lähdimme kävelemään. Kun astuimme
ulos, huomasimme, että oli jo pimeä ilta. Me
kävelimme Gymin takana olevalle rannalle ja
istuimme rantahiekalle. Kuunsilta hohti vedessä.
Silloin se tapahtui. Rob siirtyi eteeni ja
suuteli minua. Suoraan suulle. Hän maistui
hyvältä. Ihan hetken vain. Kevyt pusu, mutta pusu
kuitenkin. Sitten hän siirtyi taas viereeni
istumaan. Me olimme ihan hiljaa.
Jonkin ajan kuluttua Rob tarttui käteeni ja
kiskoi minut pystyyn. "Tule, on iltapala-
aika",hän nauroi ja lähti juoksemaan. Minä
juoksin hänen peräänsä.
Nyt me olemme täällä Pokemon Centerissä. Robbie
nukkuu jo. Minunkin pitäisi. *haukotus*.
JATKUU
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatka ihmeessä kirjoittelua! Nuo tarinat ovat
tosi hyviä! :)
wooper toi on kateellinen sulle niiin kuin se
makekin toi koko potaska on matkittu sulta älä
kehu luuseria
Ei Squirtle ole multa mitään "kopsannut", mutta
se Maken tarina kyllä vaikutti aika
lailla "matkitulta", sillä tietääkseni olen
ainoa, joka on kirjoittanut tarinansa niin, että
päähenkilö on "tavallinen" ihminen, joka joutuu
pokejen maailmaan. Ei silti oteta tästä tappelun
aihetta, mutta olisi kiva, jos jokainen keksisi
oman aiheen eikä kopsaisi sitä toiselta!
Mä olen ollut Wooperin maili-kamu jo aika
pitkään, enkä mä matki Wooperilta! Wooper itse
kehoitti minua kirjoittamaan tänne! Mutta WOOPER?
haittaako sinua?