Olen miettinyt että mitä järkeä näyttelyissä toisaalta on eläimen kannalta? ihmisen kannalta sehän varmaan on ihan mukavaa kun saa jutustella ja oma lemmikki voittaa palkinto ruusukkeita tai pokaaleja. Mutta ei se lemmikki siitä mitään hyödy.
luulisi jyrsijän pelkäävän hälinää ja vilskettä mitä siellä nyt on.
Jos lemmikillä ei ole aikomustakaan mennä jalostus tarkoitukseen, niin mitä teemme sillä tiedolla, että onko kuvio naamassa oikean kokoinen tai mallinen, tai että onko selkäpuolen karva kokonaan tikattu vai ei.
miten sitten yöeläimet? näyttely pyörii koko päivän ja esim. hamsterit heräilevät vasta illalla. vaikka jyrsijää ei herättettäisi, niin kyllä se näyttelyissä varmasti herää.
onhan sitä sitten vielä se pet - luokka missä ei ulkomuotoa arvostella, mutta mitä todella tekee tiedolla jos jyrsijäsi on täysin terve ja tiedät sen luonteen sillain? pitääkö sitä nyt vielä tuomarin raportoida tämä asia?
itse asiassa koirillakin. mitä se koira siitä tykkää? jotkut harjailee ja puunaa koiraansa tunti tolkulla ja sitten kuljetaan kehää pieni ohut (kuristava)naru hihnan virkaa toimittamassa ja tälleen. En usko että koirat hirveästi näyttelyistä nauttii, niin kuin ei jyrsijätkään.
luulisi jyrsijän pelkäävän hälinää ja vilskettä mitä siellä nyt on.
Jos lemmikillä ei ole aikomustakaan mennä jalostus tarkoitukseen, niin mitä teemme sillä tiedolla, että onko kuvio naamassa oikean kokoinen tai mallinen, tai että onko selkäpuolen karva kokonaan tikattu vai ei.
miten sitten yöeläimet? näyttely pyörii koko päivän ja esim. hamsterit heräilevät vasta illalla. vaikka jyrsijää ei herättettäisi, niin kyllä se näyttelyissä varmasti herää.
onhan sitä sitten vielä se pet - luokka missä ei ulkomuotoa arvostella, mutta mitä todella tekee tiedolla jos jyrsijäsi on täysin terve ja tiedät sen luonteen sillain? pitääkö sitä nyt vielä tuomarin raportoida tämä asia?
itse asiassa koirillakin. mitä se koira siitä tykkää? jotkut harjailee ja puunaa koiraansa tunti tolkulla ja sitten kuljetaan kehää pieni ohut (kuristava)naru hihnan virkaa toimittamassa ja tälleen. En usko että koirat hirveästi näyttelyistä nauttii, niin kuin ei jyrsijätkään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On se, että ne olemassaolollaan edesauttavat eläinten hyvää hoitoa ja huolenpitoa.
Minä näyttelytän omiani; rottia ja hiiriä. Kaikki eläimet eivät käy näyttelyissä, kuka mistäkin syystä. Kuten jo sanottiin, ne edistävät eläinten hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Muun muassa. Näyttelytettävän eläimen itsensä kannalta on erimerkiksi hyvä, jos siltä löydetään loisia ja omistaja oppii niiden häätämisen (loiset tulevat joskus ihan oikeasti yllätyksenä ihmisille). Samoin ihan arkipäivään liittyvät asiat, ruokinnasta ja kuivikkeista lähtien, oppii uutta muiden harrastajien (erityisesti niiden kokeneiden) kanssa jutustellessa. Näyttelyissä myös vasta eläimen hankintaa harkitsevat näkevät eri lajeja ja voivat kysellä omistajilta niiden hoidosta, etteivät ottaisi väärää sorttia (tai vain yhtä eläintä laumaeläimen ollessa kyseessä), jolloin eläimet saattaisivat päätyä kiertoon tai laiminlyödyiksi kun ne eivät sitten olekaan sitä mitä odotti tai halusi.
Minusta, huomaa; nimenomaan minusta; on mukava tavata muita ihmisiä ja toisaalta kannustaa omalta osaltaan yhdistystä toiminnassaan; tuon eläimiä näyttelyyn, kerron siis että yhdistys on tarpeen ja toisaalta maksamani ilmot ovat osittain tuloa yhdistykselle. Ruusukkeet, palkinnot? Niin. Viimeksi reissattiin Vaasaan (täältä Äänekoskelta on sinne jonkinmoinen matka), takaisin tultiin useampaa eläintä rikkaampana sekä yhden (1) pet-kuman kanssa. Niin, saihan se toinen rotta ruokapalkinnon kun massaa on turhan vähän (mikä oli tiedossani). Kaksi ilmoittamaani hiirtä saivat a-arvion. Katselmusluokkaan ilmoitetut kaksi hiirtä saivat viivan. Ei näyttelyissä omille eläimille tule läheskään aina mainetta ja kunniaa, mutta mukana on mukava olla.
Olen varmaan monen mielestä itsekän omaa etuai tavoitteleva idootti ja narsistinen paskiainen, kun tykkään viedä rottiani agilityyn ja varsinkin nyt, kun kaksi nuorta rottaani on varsin lupaavia agiotuksia, vien ne kahdeksi päiväksi "kitumaan" Vantaalle viikon päästä. Hirveetä on varmaan. Huomautan myös, että näistä agiilisista toinen ja myös yksi mukaan lähtevistä on luonani sijoituksessa, ja koska näyttelyt ovat pienehkö stressi (nämä kuitenkin ovat päivän ajan tuttujen hajujen keskellä omassa kuljetusboksissa kera maistuvien eväiden), saamme niiden hermorakenteesta aivan erilaista tietoa kuin kotona. Jos rotta kestää esim. parturoimatta ja tuomaria purematta näyttelypäivän, voimme katsoa, että sen hermorakenne on terve ja sillä voidaan sen puolesta poikaset teettää. Myös pet-luokissa näyttelytettäviä eläimiä käytetään lemmikkipoikueiden tekemiseen. Jos eläin ei petissä menesty, sillä ei kannata poikasia tehdä. Esimerkiksi häntäknikistä moni asiaan perehtymätön ajattelee, että eihän tuo pieni mutka hännässä mitään haittaa. Mutta se mutka periytyy (häntä on selkärangan suora jatke ja knikki voi periytyä mihin tahansa kohtaa "ruotoa"), pahimmillaan joku poikasista on täysin elinkelvoton. Tämän vuoksi rottien kohdalla knikki on hylkäävä virhe myös pet-luokassa; joillekin voisi tulla ylitsepääsemätön halu tehdä "vain lemmikkipoikue" knikkihännällä, jota tuomari kehuu luttanaksi... Ja tulos voi olla poikasten kannalta surullinen. Tämä siis vain yhtenä esimerkkinä, miten näyttelyistä voi olla todella hyötyä eläimelle itselleen (tai sen jälkeläisille!).
Ylipäätään näyttelyt ovat mukava harrastus, ja kun tuodaan vain kotona terveiksi todettuja eläimiä, jotka ovat mukavan luonteisia (tuomaria kerran purrutta ei tule viedä uudelleen näyttelyyn!), eläimet eivät touhusta kärsi. Edelleen muistutan, että näyttelyt ovat niin loistava tiedonjakamispaikka, ettei niitä ole mitään syytä sen(kään) takia lopettaa!
Nyt siis ymmärsin että siinä on paljon hyviäkin puolia ^^ Ei ole montaa kertaa tullut näyttelyissä reissattua meinaan :)
Ihmiset käyvät näyttelyissä aivan itsekkäistä syistä , mutta harvoin niihin viedään eläintä montaa kertaa vuodessa.
Eläinhän "kärsii" koko päivän , mutta ajattelen asiaa taas niin , että sitten kotiin palatessa eläin taas osaa arvostaa sitä tuttuta ja turvallista ympäristöä aivan eritavalla.
Näyttelyt myös kannustavat omistajia hoitamaan eläimiään paremmin ja jaksamaan , sillä eihän se marsun pissan siivoaminen aina niin ihanaa ole , mutta sitten on ne ihanat hetket.
Edellisessä viestissä tulikin kaikki tärkeimmät. Itse myös lähdössä ensi viikonloppuna Vantaan näyttelyyn:)
Miten eläin kärsii näyttelystä?
Ok, pahin osuus on varmasti boksissa päivän oleminen.
Mutta se aika menee isolta osalta nukkumiseen ja ainakin näyttelyitä kiertävällä eläimellä on loistava hoito.
Varsinkin jos aikoo pärjätä vielä veteraani luokassakin.