Kuului vain hiljainen kirskahdus,
kun käänsit avainta sanojeni lukossa.
Vapautit toivon lukkojen takaa.
Nyt se sipsuttaa villasukissaan,
haluamatta herättää huomiota.
Keräten vielä rohkeutta
ja pieniä tiedon jyväsiä
voidakseen olla oma itsensä.
Toivo.
kun käänsit avainta sanojeni lukossa.
Vapautit toivon lukkojen takaa.
Nyt se sipsuttaa villasukissaan,
haluamatta herättää huomiota.
Keräten vielä rohkeutta
ja pieniä tiedon jyväsiä
voidakseen olla oma itsensä.
Toivo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toivo elää aina.
vaan kudon villasukkia
tiuhaan tahtiin
ja mietin että
TOIVOSSA ON HYVÄ ELÄÄ:)
käännettyäsi vaan mietin miten sen toivon pidänkin niin lukkojen taakse suljettuna ja vapaaksi päästettyänikin jätän rohkaisematta sitä arkuudessaan.
Ainahan toki toivon pitää ja on syytä elää. Mitä lämpimämmät villasukat jalassaan sitä mukavampi :)