Vivi katsoi metsään silmät pyöreinä samalla kun Natalie näytti kieltään Raketti ryhmäläisille, naurahti ja kääntyi. Kun hän näki Vivin katsomassa metsään hän tuhahti.
-Mitä sinä teet? Odotatko Miltankin hyppäävän kuun yl...Natalie aloitti mutta lause jäi kesken ja hän jäi tuijottamaan silmäät pyöreinä samaan paikkaan kuin Vivi.
He katsahtivat toisiinsa ja nielaisivat. Ja kääntyivät taas katsomaan metsää.
vähän heitä isompi outo lintu pokémon oli metsässä.
Se näytti olevan tuskissaan.
-Mikä se on? Vivi kuiskasi.
-E-e-en tiedä. Natalie änkytti.
-En minä ole mikään kävelevä...Hän jatkoi mutta vaikeni kun näki Vivin katseen.
-Tiedetään. Vivi kuiskasi.
-Miksi me kuiskitaan. Natalie kuiskasi.
-En tiedä. Sanoi Vivi ja korotti äänensä taas normaaliksi.
Lintu pokémon katsoi tuskissaan Viviä ja Natalieta.
-Sitä on ammuttu! Natalie huusi ja juoksi sen luo.Vivi tuli perässä.
-Se pitää viedä pokémon keskukseen. Vivi sanoi ja katsoi pokémonia. Se oli puna-valkoinen. Se vinkaisi surkeasti.
-SIINÄ SE ON! Huusi Tracy(se raketti ryhmäläinen)
-Äkkiä! Paul huusi.
-Poképallo matkaan! Paul karjaisi.
-äh..Vivi älähti ja yritti keksiä jotain.
-ööh...Natalie älähti ja nosti kepin maasta.
-öööh...Keppi matkaan! Hän huusi ja keppi meni Paulin poképallon sisälle ja palautui hänen käteensä.
-Jee.Nappasin kepin.Kuinka ihanaa. Paul sanoi synkkänä ja katsoi murhaavasti Natalieta ja Viviä.
-Ei sit...Paul aloitti mutta keskeytti lauseen ja katsoi Vivin koroa.
Vivi ihmetteli ja nosti kätensä silmien korkeudelle ja katsoi korua epäuskoisena.
Yksi kivistä hohti kirkkaana. Kun Vivi, Natalie ja Paul katsoivat korua Tracy pyydysti pokémonin.
-HEI! Natalie sanoi huomattuaan mitä tapahtui.
Vivi ja Paulkin havahtuivat ja Vivin katse herpaantui korusta.
-Päästä se! Vivi ja Natalie huusivat.
-Älkää luulko kakarat! Tracy nauroi pilkallisesti.
Vivi poimi kiven maasta ja heitti sen Tracyn kädessä olevaan poképalloon se tippui maahan ja Natalie nappasi sen vapautti sen ja lintu pokémon näytti kiitolliselta.
Se näytti haluavan että he kiipeäisivät sen selkään. Ja niin he tekivät. Se lennätti heidät Violet Cityyn. Sitten se palasi palloon.
-Viedään se keskukseen.
-Natalie sanoi kumma ääni sävyssään.
He juoksivat pokémonkeskukseen ja riuhtaisivat oven auki.
-Tepä olette myöhään liikkeellä. Sanoi hoitaja Joy.
-Niin aina, mutta voisitko parantaa tämän pokémonin? Vivi kysyi
-Sehän on työtäni. Sanoi hoitaja ja otti poképallon Natalien kädestä ja hetken päästä pokémon oli hoidettu.
-Kiitos! Vivi huudahti puolimatkassa ovelle ja päästi pokémonin ulos pallosta.
-No niin mehe nytt ja vältä niitä ääliötä vastaisuudessa. Vivi sanoi ja pokémon lähti lentoon ja katosi tähtien valaisemalle taivaalle.
-Parasta mennä nukkumaan ettää olen pirteä kun tapaan salivalmentajan huomnna. Vivi haukotteli.
-Niin. Natalie haukotteli myös.
-Viimeinkin toivottavasti enään ei tule esteitä. Vivi sanoi näreissään.
-Mennään nyt vain nukkumaan. Natalie tiuskaisi takaisin ja naurahti nähdessään Vivin ilmeen.
Vivi nauroi mös ja he menivät nukkumaan.
=========jatkuu(ko?)===============
Kommentteja muiltakin kui ne ketkä yleensäkkin vastaavat joka tarinaan.
-Mitä sinä teet? Odotatko Miltankin hyppäävän kuun yl...Natalie aloitti mutta lause jäi kesken ja hän jäi tuijottamaan silmäät pyöreinä samaan paikkaan kuin Vivi.
He katsahtivat toisiinsa ja nielaisivat. Ja kääntyivät taas katsomaan metsää.
vähän heitä isompi outo lintu pokémon oli metsässä.
Se näytti olevan tuskissaan.
-Mikä se on? Vivi kuiskasi.
-E-e-en tiedä. Natalie änkytti.
-En minä ole mikään kävelevä...Hän jatkoi mutta vaikeni kun näki Vivin katseen.
-Tiedetään. Vivi kuiskasi.
-Miksi me kuiskitaan. Natalie kuiskasi.
-En tiedä. Sanoi Vivi ja korotti äänensä taas normaaliksi.
Lintu pokémon katsoi tuskissaan Viviä ja Natalieta.
-Sitä on ammuttu! Natalie huusi ja juoksi sen luo.Vivi tuli perässä.
-Se pitää viedä pokémon keskukseen. Vivi sanoi ja katsoi pokémonia. Se oli puna-valkoinen. Se vinkaisi surkeasti.
-SIINÄ SE ON! Huusi Tracy(se raketti ryhmäläinen)
-Äkkiä! Paul huusi.
-Poképallo matkaan! Paul karjaisi.
-äh..Vivi älähti ja yritti keksiä jotain.
-ööh...Natalie älähti ja nosti kepin maasta.
-öööh...Keppi matkaan! Hän huusi ja keppi meni Paulin poképallon sisälle ja palautui hänen käteensä.
-Jee.Nappasin kepin.Kuinka ihanaa. Paul sanoi synkkänä ja katsoi murhaavasti Natalieta ja Viviä.
-Ei sit...Paul aloitti mutta keskeytti lauseen ja katsoi Vivin koroa.
Vivi ihmetteli ja nosti kätensä silmien korkeudelle ja katsoi korua epäuskoisena.
Yksi kivistä hohti kirkkaana. Kun Vivi, Natalie ja Paul katsoivat korua Tracy pyydysti pokémonin.
-HEI! Natalie sanoi huomattuaan mitä tapahtui.
Vivi ja Paulkin havahtuivat ja Vivin katse herpaantui korusta.
-Päästä se! Vivi ja Natalie huusivat.
-Älkää luulko kakarat! Tracy nauroi pilkallisesti.
Vivi poimi kiven maasta ja heitti sen Tracyn kädessä olevaan poképalloon se tippui maahan ja Natalie nappasi sen vapautti sen ja lintu pokémon näytti kiitolliselta.
Se näytti haluavan että he kiipeäisivät sen selkään. Ja niin he tekivät. Se lennätti heidät Violet Cityyn. Sitten se palasi palloon.
-Viedään se keskukseen.
-Natalie sanoi kumma ääni sävyssään.
He juoksivat pokémonkeskukseen ja riuhtaisivat oven auki.
-Tepä olette myöhään liikkeellä. Sanoi hoitaja Joy.
-Niin aina, mutta voisitko parantaa tämän pokémonin? Vivi kysyi
-Sehän on työtäni. Sanoi hoitaja ja otti poképallon Natalien kädestä ja hetken päästä pokémon oli hoidettu.
-Kiitos! Vivi huudahti puolimatkassa ovelle ja päästi pokémonin ulos pallosta.
-No niin mehe nytt ja vältä niitä ääliötä vastaisuudessa. Vivi sanoi ja pokémon lähti lentoon ja katosi tähtien valaisemalle taivaalle.
-Parasta mennä nukkumaan ettää olen pirteä kun tapaan salivalmentajan huomnna. Vivi haukotteli.
-Niin. Natalie haukotteli myös.
-Viimeinkin toivottavasti enään ei tule esteitä. Vivi sanoi näreissään.
-Mennään nyt vain nukkumaan. Natalie tiuskaisi takaisin ja naurahti nähdessään Vivin ilmeen.
Vivi nauroi mös ja he menivät nukkumaan.
=========jatkuu(ko?)===============
Kommentteja muiltakin kui ne ketkä yleensäkkin vastaavat joka tarinaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatka tarinaasi se on hyvä, lukuunottamatta pieniä kirjoitusvurheitä...
Se ny ei haittaa mitään jos on kirjotusvirheitä
jos kirjottaa noin pitkää juttua ni ei oo mikään ihme jos tulee virheitä
jatkuu