7kk vanha koiranpentuni jouduttiin lopettamaan viime maaliskuussa. Vieläkin tulee herkkiä hetkiä kun katselen sen kuvia ja tuntuu todella pahalta. Miksi juuri minun pentuni? En tietenkään toivo kenellekkään käyvän näin.. Tiedän että ikävä tulee aina olemaan ja muistoissa säilyy mutta jotenkin tuntuu välillä ettei ikävä lopu koskaan. Tottakai vanhankin koiran poismeno on aivan kamalaa, onhan vuosia ehditty elää yhdessä, mutta kun nuori pentu lopetettiin ei siihen ollut ehtinyt varautua yhtään, vanhan koiran kohdalla siihen on ehkä jo pikkuhiljaa alkanut tietyllä tapaa valmistautua. Voi miten toivon että pikkuisellani on nyt hyvä olla ilman mitään kipuja tai kärsimystä. Ihan itku tulee kun tätäkin kirjoitan. Neuvoni on, nauttikaa yhteisistä ajoista ystävienne kanssa, koskaan ei tiedä milloin näette viimeisen kerran.. Olipa rakkaanne sitten 7vko tai 13vuotta..
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja kiitos että sain purkaa sydäntäni teille.
Hyvää syksyn jatkoa kaikille ja kiitos että sain purkaa sydäntäni teille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan todella osaa suruusi. Vaikea kysymys...Vuosien mittaan suru ehkä pehmenee, mutta eiköhän tuo pentusi kulje sydämessäsi ikuisesti.
Itselläni oli vanha koiruli, jonka oli jo aikakin mennä pois....suru oli aivan järjetön, vieläkin ikävöin, onhan siitä vasta vuosi. Emme pystyneet olemaan ilman ja otimmekin uuden koirulin. Voin vain todeta, että suru olisi taas aivan järjetön jos joutuisimme tuosta pennusta luopumaan, on se vallannut sydämemme kokonaan. Ehkä se ei ikää katsokaan, vaan sitä kuinka rakas tuo lemmikki on, siltä minusta tuntuu.
Vieläkin itku kuristaa kurkkua kun vanhuksemme haudan näen, tai ajattelen sitä. Koira on perheenjäsen ja sellaisen menetyksestä on rankkaa toipua.
Olen isovillakoirapoika ROMEO,emäntäni on kertonut et neljä viikkoa olivat ilman koiruutta kun vanha 15v.meni koirien taivaaseen.Sitten saavuin MÄ .kurkkaa mun kotisivuja www.webbisivu.com/ROMEO-koirunen.