"Yksin oot sinä ihminen, yksin keskellä kaiken."
Ruuhessa murskattujen jäiden keskellä.
Istua märällä laudalla virheinensä, hytistä!
Sade särkee paljastuneen veden pintaa,
särkee luita, lihaa.
Sähkölinjalla linnut toisiinsa painautuneina,
linjojen takana koti, valo.
Koivuhalot pönttöuunissa valmiiksi ladattuina,
tulitikun raapaisua vailla.
.........
Moneen päivään kukaan ei ole puhutellut minua nimeltä.
En ketään päästänyt niin lähelle, että kuulisin nimeni!
Jättänyt itseni yksin.
Pilvimassat repeävät,valo pääsee alas,
laskeutuu syvyyteen asti.
Koskettaa ohimoita vanhan miehen käsillä.
Kuin olisi yhä elossa -
rakas valonvälittäjä!
Ruuhessa murskattujen jäiden keskellä.
Istua märällä laudalla virheinensä, hytistä!
Sade särkee paljastuneen veden pintaa,
särkee luita, lihaa.
Sähkölinjalla linnut toisiinsa painautuneina,
linjojen takana koti, valo.
Koivuhalot pönttöuunissa valmiiksi ladattuina,
tulitikun raapaisua vailla.
.........
Moneen päivään kukaan ei ole puhutellut minua nimeltä.
En ketään päästänyt niin lähelle, että kuulisin nimeni!
Jättänyt itseni yksin.
Pilvimassat repeävät,valo pääsee alas,
laskeutuu syvyyteen asti.
Koskettaa ohimoita vanhan miehen käsillä.
Kuin olisi yhä elossa -
rakas valonvälittäjä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jos se on omaehtoista, niinkuin sinäkin vihjaat ettet ole päästänyt ketään lähelle.
Voimakas tunnelataus oli runossasi hyytävvä ensin ja sitten toivona oman kodin pönttöuunin ihana lämpö. Ja lopussa vielä nähtävissä valoa.
Kiitos lukuhetkestä, pidin runostasi.
Kivun kanssa kaksistaan,
toinen toistaan tuijotetaan.
Tunnen sinut.
Samoin paini kanssa yksinäisyyden.
Kädenvääntö hiljaisuudessa.
Tiedän voittajan.
Kylmän jälkeen lämmössä
hymyillään toisillemme.
Ystävät.
Kiitos ajatuksistasi