ikävä toisen ihmisen luo.. ikävä läheisyyttä.. syliä.. kuuntelijaa..
Yksinäisyyden tuska, se tulee peittää kaiken alleen, tuntuu kuin olisi täysin yksin, kaukana kaikista muista ihmisistä.
Vaikka tuossa aivan lähellä, melkein vieressä, nukkuu tuo pieni lapsi viatonta lapsen untaan, herätessään huomena uuteen aamuun täynnä pikku ihmisen energiaa, valmiina vallottamaan sydämeni uudelleen ja uudelleen.
Silti yksinäisyys lyö yli ja tuntuu aina yhtä suurelta.
Se onkin toisenlaista yksinäisyyttä, sitä ei lapsi voi poistaa, se on kaipausta toisesta aikuisesta, tunteesta jota on niin vaikea määritellä.
Näinä hetkinä kelaa ajan ratasta taaksepäin ja miettii, mitä jos... eroa ei oli ollutkaan, mitä olisi nyt?
Kaipuuta entiseen vaiko katkeruutta, en tiedä.
Ajatus joka tulee ja menee samantien, tietäen sen täysin mahdottomaksi.
Mutta ikävä toista ihmistä kuitenkin jää, se kelluu jossain alitajunnassa, noustakseen pintaan kun sitä vähiten odotat.
Ehkä sen täytyy niin ollakkin, muuten kai olisi kylmä ja tunteeton.
Nämä on hetkiä jotka kestää pienen ajan, mutta sekin aika tuntuu mittammattoman pitkältä.
Yksinäisyyden tuska, se tulee peittää kaiken alleen, tuntuu kuin olisi täysin yksin, kaukana kaikista muista ihmisistä.
Vaikka tuossa aivan lähellä, melkein vieressä, nukkuu tuo pieni lapsi viatonta lapsen untaan, herätessään huomena uuteen aamuun täynnä pikku ihmisen energiaa, valmiina vallottamaan sydämeni uudelleen ja uudelleen.
Silti yksinäisyys lyö yli ja tuntuu aina yhtä suurelta.
Se onkin toisenlaista yksinäisyyttä, sitä ei lapsi voi poistaa, se on kaipausta toisesta aikuisesta, tunteesta jota on niin vaikea määritellä.
Näinä hetkinä kelaa ajan ratasta taaksepäin ja miettii, mitä jos... eroa ei oli ollutkaan, mitä olisi nyt?
Kaipuuta entiseen vaiko katkeruutta, en tiedä.
Ajatus joka tulee ja menee samantien, tietäen sen täysin mahdottomaksi.
Mutta ikävä toista ihmistä kuitenkin jää, se kelluu jossain alitajunnassa, noustakseen pintaan kun sitä vähiten odotat.
Ehkä sen täytyy niin ollakkin, muuten kai olisi kylmä ja tunteeton.
Nämä on hetkiä jotka kestää pienen ajan, mutta sekin aika tuntuu mittammattoman pitkältä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Usko pois mutta kyllä se siitä. Noi on noita normaaleita yksinhuoltaja äidin tuntemuksia, mitä mullakin oli ennen. Nyt ei enää kun mies on löytynyt. Edessä sullakin on onni. Usko pois.