Löysinpä tuolta jostain tuollaisen jutun, asioita voi sanoa niin monella eri tapaa, kenelle mikäkin on ominaista =) Jokainen kertoo asioista omalla tyylillään ja murteellaan =)
Alkuperäinen tarina:
Asun pienessä mökissä, metsän laidalla. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, sekä iso kissa. Elämämme on antoisaa työntekoa. Käyn töissä bussilla läheisessä kaupungissa. Ammatiltani olen sähköasentaja.
Puhekieli/Rauman murre:
Mä asun kato pirun piänes mökis, jossai hemmetin metäs. Mull o muija ja pari mukulaa, sekä iso katinroikale. Meijä eläm o niinko hemmetimoist tyäntekko. Mä kato käyn duunis bussil tosa viäreises kaupungis. Mun ammatti o niinko sähkömiäs.
Biologisesti:
Asun rehevässä metsämajassa, tuoreen kangasmetsän laidalla. Geeniperimän jatkamiseksi minulla on parittelukumppani ja kaksi jälkeläistä, sekä iso kiimassa oleva kollikissa. Elämäntarkoituksenamme ei ole sammaloitua kotona, vaan työskennellä leväperäisesti. Käyn töissä skologisesti puhtaalla vaihtoehdolla, läheisessä luonnonmukaisessa kaupungissa. Ammatiltani olen biodiversiteetin hallitseva sähköasentaja.
Huono suomi:
Mine asua pieni mökisä, metsän laita. Minulle on vaimo ja kaski lapsia, sekä iiso kisa. Elämä on meillä antoinen työskentely. Käydä töissä bussi läheisellä kaupungissa. Ammatti olla sähköasentaja.
Runo muoto:
Mies.
On pieni mökki sekä metsän laita.
Mies, vaimo, kaksi lasta, iso kissa.
Elämä työntekoa läheisessä kaupungissa.
Sähköasentaja.
Tavallisesti:
Olipa kerran Pekka. Monet ihmiset haukkuivat häntä, koska hän ei osannut tehdä mitään. Hän ei osannut urheilla, ei kirjoittaa, ei lukea eikä piirtää. Niinpä Pekka päätti mennä kouluun 30-vuotiaana.
Musiikillisesti:
Olipa kerran Punk-Kari. Monet muusikot ja hevarit haukkuivat hänen soitto- ja laulutaitoaan. Hänen kitarastaan ei ikinä tullut sooloa oikeassa sävellajissa ja a-molli- skaala oli hukkunut jo kokonaan. Kun Kari koitti laulaa ylä-F:stä, ikkunat hajosivat. Kari halusi olla rokkari, mutta hän ei osannut musisoida. Hänestä tuli karvainen 30-vuotias punkkari.
Haistattelevasti:
V***u ko oli kerran e s****nan Jooseppi, v***u! Oli se niin he****in kus**ää ko ei se p*rk*l* vieköön tajunnut misään mitään. No hitto vieköön, Jooseppi oli vaan niin p**un törppö.
Teinimäisesti:
Olipa kerran niinku Erkki, tiätsä. Ja sit Erkki niinku ei osannu skulat mitää. Se ei niinku yxinkertasati tajunnu mistää mitää. Se on siit niinku mun faija tai jotai.
Väsyneesti:
Olipa *huah* kerran Elmeri. Ja *hohhoijaa* Elm.. krooh zZZZZZZzzZZZ...eri oli väsynyt... zZz krooh puhh zZzzz..
Jos joku nyt veti herneen nenäänsä niin jätän tähän lusikan jolla sen voi kaivaa pois ---O
ja tämän jälkeen voi huoletta jatkaa matkaa =)
Alkuperäinen tarina:
Asun pienessä mökissä, metsän laidalla. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, sekä iso kissa. Elämämme on antoisaa työntekoa. Käyn töissä bussilla läheisessä kaupungissa. Ammatiltani olen sähköasentaja.
Puhekieli/Rauman murre:
Mä asun kato pirun piänes mökis, jossai hemmetin metäs. Mull o muija ja pari mukulaa, sekä iso katinroikale. Meijä eläm o niinko hemmetimoist tyäntekko. Mä kato käyn duunis bussil tosa viäreises kaupungis. Mun ammatti o niinko sähkömiäs.
Biologisesti:
Asun rehevässä metsämajassa, tuoreen kangasmetsän laidalla. Geeniperimän jatkamiseksi minulla on parittelukumppani ja kaksi jälkeläistä, sekä iso kiimassa oleva kollikissa. Elämäntarkoituksenamme ei ole sammaloitua kotona, vaan työskennellä leväperäisesti. Käyn töissä skologisesti puhtaalla vaihtoehdolla, läheisessä luonnonmukaisessa kaupungissa. Ammatiltani olen biodiversiteetin hallitseva sähköasentaja.
Huono suomi:
Mine asua pieni mökisä, metsän laita. Minulle on vaimo ja kaski lapsia, sekä iiso kisa. Elämä on meillä antoinen työskentely. Käydä töissä bussi läheisellä kaupungissa. Ammatti olla sähköasentaja.
Runo muoto:
Mies.
On pieni mökki sekä metsän laita.
Mies, vaimo, kaksi lasta, iso kissa.
Elämä työntekoa läheisessä kaupungissa.
Sähköasentaja.
Tavallisesti:
Olipa kerran Pekka. Monet ihmiset haukkuivat häntä, koska hän ei osannut tehdä mitään. Hän ei osannut urheilla, ei kirjoittaa, ei lukea eikä piirtää. Niinpä Pekka päätti mennä kouluun 30-vuotiaana.
Musiikillisesti:
Olipa kerran Punk-Kari. Monet muusikot ja hevarit haukkuivat hänen soitto- ja laulutaitoaan. Hänen kitarastaan ei ikinä tullut sooloa oikeassa sävellajissa ja a-molli- skaala oli hukkunut jo kokonaan. Kun Kari koitti laulaa ylä-F:stä, ikkunat hajosivat. Kari halusi olla rokkari, mutta hän ei osannut musisoida. Hänestä tuli karvainen 30-vuotias punkkari.
Haistattelevasti:
V***u ko oli kerran e s****nan Jooseppi, v***u! Oli se niin he****in kus**ää ko ei se p*rk*l* vieköön tajunnut misään mitään. No hitto vieköön, Jooseppi oli vaan niin p**un törppö.
Teinimäisesti:
Olipa kerran niinku Erkki, tiätsä. Ja sit Erkki niinku ei osannu skulat mitää. Se ei niinku yxinkertasati tajunnu mistää mitää. Se on siit niinku mun faija tai jotai.
Väsyneesti:
Olipa *huah* kerran Elmeri. Ja *hohhoijaa* Elm.. krooh zZZZZZZzzZZZ...eri oli väsynyt... zZz krooh puhh zZzzz..
Jos joku nyt veti herneen nenäänsä niin jätän tähän lusikan jolla sen voi kaivaa pois ---O
ja tämän jälkeen voi huoletta jatkaa matkaa =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
raumaliset saa pyssyy siel mettäs kattis ja akkas kaa eikä tul tän porrii sekottaa sähköi....ja viel niämise linjuril..
mugulaskii vois tul tänpäi, mutku ne ei ossaa täl puhhuu ku sit raumalist jaaritust....kootkii menne iha geest..eksitä.
Se tälläerää murteista.
*hymy*
Hyvä juttus oli....*tarjoo papukaijamerkkii*:)))
Nikkinimi listalla: PallosalaMa
(toiv. ei ole olemassa ;)
-Moi! Ootko vapaa?
-Oon kyllä ite varattu,mut kai me voidaan jutella.
-Meill ei oikee synkkaa vaimon kaa..se on kyllä muuten ihan ok! Hoitaa noi pari pentuu ja himan ihan jees,mutta...
-Tääl ei oikein tapaa ketää...asun ok-talossa Espoossa (remppasin muuten itse,olen sähköinsinööri).
-Teen matkahommia..voitais vaikka tavata..ihan vaan jutella kahvin lomassa??????
-Odota..potkasen ton katin ulos,ettei herätä koko porukkaa taas!
-niin,millanen nainen olitkaan,kerro itsestäs? =)
mulla kasvaa herne koko ajan.Parvekkeella.Sittekku sato on kypsä ajattelin työntää niitä sellaisten aukkoon,jokka suotta vauhkoo.Osan toki syön,suun kautta ja ommiin nimmiin.Ja lautaselta.Kiitos lusikasta!sitä voin tarvita särpimen syömiseen,meinaan vaan etä jos se joku päivä on tuosta häipynyt.
:oD
Vien sut opintomatkalle Raumal. =)
Oliskos se niinkuin kielikylpy-tyyppinen matka?
*naura*
Jotain sen tyyppistä.
heh.... aivan hernettä nenään :-)
Tässäpä hieman aitoa raumalaista sellaista:
Kaffetrahtöörit tisuris
Kyll o jo aikaki, suutta joku jo huakkaskell. Meina vaa stää, ett Raumallp passa – toevo jälkke – hörpät kaffett ens suve ehtohämys jossa muuhallakkin go vaan oman göökim böödä viäres.
Niingo me ole viimsin vuasin huaman ja saan aviiseistakki lukki, nin gyll kalja ja muut väkevä troppi särveerata melkke ymbärs voorkautten gorttlis jos toisesakki, mutt josei ehtost rookkaiskan golottama mikkä muu ko se monellt tutt kaffehammas, ni ei semmost ”kuppila” nii vaa löydykkä. Kaffett kyll saa, mutt sillon däyty pistä ittes jongu restorangi ovest sisäll, ja se siins sitt jo vastan gränittäki.
Ei tämä ny raumlaisill mikkä mailmalopu asi ol, mutt kyll ulkmaalaise ja muukkin dullist tullu ova jo vuasräkningill stää ihmetell, ett kosk raumlaise ruppeva ymmärtämä se, ett tavalissengin gaffetrahtöörihim bassais poiket ehtostengi.
Ny näytäis plänkkävä valo siällt tutus tunnelim bääs täsäki asjas. Raumlaisek kaffetrahtöörif fundeeravat tisuri sortteeramist täsä kaffetrahtöörasjas, ja siin ongi järkki. Ko vaa ny muistaisiva, ett jos trahtöör on diiman daikk pari kauemi auk kon davalisest, ni ei se muut asja juur se enemppä ko se iangaikkine hyttysen gusi Itämeres.
-H.Heino-
No eihän tuosta ota selevää Erkkikkään! Eikö se niin oo, että savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla, kenellä se vastuu sillon on ku raumalainen puhhuu ja kirijottaa