Ei siis ole mitenkään ihmeellistä, kun ei ole seurustellut seiskaluokalle mennessä kenenkään kanssa.
EI myöskään ole ihmeellistä, jos ei tunne mitään poikia kohtaan.
Minulla on PALJON poikia kavereina. Viihdyn heidän kanssaan, koska entiset kaverini(tytöt) valehtelivat ja puhuivat paskaa selkäni takana.
Menetin luottamukseni tyttöihin jo kauan aikaa sitten.
En ole koskaan tuntenut rakkautta.
Kun muut puhuivta ihanista pojistaan, minä vain kuuntelin ja yritin kuvitella miltä se tuntuu.
Maata poikaystävän sylissä ja unohtaa kaiken muun. Vain olla ja kuunnella hänen hengitystään
Miltä se tuntuu? Olen ihan ymmälläni. Pojat, joiden ystäviä olen ajattelevat minut enemmän poikana, kuin tyttönä.
Johtuuko se sitten pukeutumisestani, kiinnostuksestani aseisiin, autoihin, pelitietämykseeni vai käyttäytymiseeni.
Kun nimestäni ottaa osan pois, siitä tulee pojan nimi (ESIM:karoliina-liina=karo=pojan nimi.)
Kaverini kutsuvat minua sillä, eikä se haittaa, koska en ollenkaan pidä tyttömäisestä nimestäni.
Kerran, kun kysyin yhdeltä pojalta, hyvältä kaveriltani, että mitä tapahtuisi jos seurustelisimme.
Se oli vain herja ja niin poikakin tiesi. Hän vastasi siihen nauraen, että sitten olisimme homoja.
Eihän ystäväni tarkoittanut mitään pahaa, mutta silloin tajusin, miten poikamainen sitten olenkin.
Entä sitten joskus, kun ihastun johonkuhun.(mitä ei varmaan koskaan tapahdu:)
He ajattelevat minut poikana, mutta miten voin tiedotta heille, että hei, olen tyttö ja tunnen vihdoin rakkautta.
Katsovatko he minua kummaksuen ja työntävät pois sanoen, etten mä oo homo, vai ymmärtävätkö.
Haluaisin tietää, miltä rakkaus tuntuu.
Tämän lukijat voivat kertoa, miltä se tuntuu, jos huvittaa tai neuvoa neuvotonta:)
Haluaisin kovasti tietää, miten naisellisuutta voi tuoda esiin.
Kiittäen:poikatyttö94
EI myöskään ole ihmeellistä, jos ei tunne mitään poikia kohtaan.
Minulla on PALJON poikia kavereina. Viihdyn heidän kanssaan, koska entiset kaverini(tytöt) valehtelivat ja puhuivat paskaa selkäni takana.
Menetin luottamukseni tyttöihin jo kauan aikaa sitten.
En ole koskaan tuntenut rakkautta.
Kun muut puhuivta ihanista pojistaan, minä vain kuuntelin ja yritin kuvitella miltä se tuntuu.
Maata poikaystävän sylissä ja unohtaa kaiken muun. Vain olla ja kuunnella hänen hengitystään
Miltä se tuntuu? Olen ihan ymmälläni. Pojat, joiden ystäviä olen ajattelevat minut enemmän poikana, kuin tyttönä.
Johtuuko se sitten pukeutumisestani, kiinnostuksestani aseisiin, autoihin, pelitietämykseeni vai käyttäytymiseeni.
Kun nimestäni ottaa osan pois, siitä tulee pojan nimi (ESIM:karoliina-liina=karo=pojan nimi.)
Kaverini kutsuvat minua sillä, eikä se haittaa, koska en ollenkaan pidä tyttömäisestä nimestäni.
Kerran, kun kysyin yhdeltä pojalta, hyvältä kaveriltani, että mitä tapahtuisi jos seurustelisimme.
Se oli vain herja ja niin poikakin tiesi. Hän vastasi siihen nauraen, että sitten olisimme homoja.
Eihän ystäväni tarkoittanut mitään pahaa, mutta silloin tajusin, miten poikamainen sitten olenkin.
Entä sitten joskus, kun ihastun johonkuhun.(mitä ei varmaan koskaan tapahdu:)
He ajattelevat minut poikana, mutta miten voin tiedotta heille, että hei, olen tyttö ja tunnen vihdoin rakkautta.
Katsovatko he minua kummaksuen ja työntävät pois sanoen, etten mä oo homo, vai ymmärtävätkö.
Haluaisin tietää, miltä rakkaus tuntuu.
Tämän lukijat voivat kertoa, miltä se tuntuu, jos huvittaa tai neuvoa neuvotonta:)
Haluaisin kovasti tietää, miten naisellisuutta voi tuoda esiin.
Kiittäen:poikatyttö94
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nohh vaatetuksella ainakin. Korostat niitä naisellisia piirteitä jonkun verran, eli tissit/lantio:D ei tietenkään liikaa ettet ihan halvalta näytä, mutta siis vähän jotain tyköistuvaa vaatetta. ja on se aina se ulkonäköön panostaminen, eli meikkiä naamaan ja tukka siistiksi tms. (eikä mitään sotamaaleja/ muita pakkeleita.) Mutta tietty jos et pidä meikkaamisesta tai kireämmistä vaatteista niin yritäppä löytää poika joka arvostaa sua sellaisena kuin oot. Se on vaikeaa pakkelinaamoillekkin joten saatat olla pulassa:D
Kuulostinpa tyhmältä. koita pärjätä.
Kiva ku joskus tämmöstä vähä erilaistaki juttua täällä, ku pääsee vastaamaan vähä eri tavalla välillä. Mut nyt itse asiaan!
Eli. Ensinnäkin, oot vasta seittemännellä luokalla. Sun ei tarvi olla kehenkään ihastunu eikä tietää miltä rakkaus tuntuu. Se on hyvä, et sulla on paljon kavereita, vaikkakin sitten kaikki poikia. Jos ne on samanikäsiä ku sinä, ni ei ihmekkään että sanovat vielä tolleen "no sitten me oltais homoja".
Itse oon kans ollu hyvin paljon poikien kanssa. Lapsena ja sit murrosikäsenä (oon siis 19v ja tyttö). Pojat ei paljookaa ajatellu mua tyttönä, kunnes sitten riparin jälkeen alko tapahtua. Aloin vähän pukeutua (en paljoo kylläkään) ja käyttäytyä tyttömäisemmin, mikä tuli sit sillai pikkuhiljaa enempi vaan luonnostaan. Edelleenki väittelin poikien kanssa peleistä, juttelin softauksesta, aseista ja autoista jne. Pelattiin myös niitten kanssa paljon fyysisiäkin pelejä esim. ulkona. Pojatki toki vanheni siinä ja alettiin puhua sit jotai syvällisempiäkin jossain vaiheessa ja auta armias: sit osa kaveripojista ihastu muhun :S
No ei siinä muuten mitään, mut eihän mulla ollu kokemusta poikien kanssa muuta ku kaverina. En siis tienny miten niihin pitäis reagoida tommosen ihastumisen jälkeen jne. Enkä tokikaan ollu noihi tyyppeihin mitenkään ihastunu, saati sitte rakastunu niiku yks poitsu muhun. Olin kovasti ihastunu yhteen poikaan riparin jälkeen ja sitä ihastusta kestiki sitten kauan. Mut en silti tienny miten halusin olla sen kanssa yhessä tai oli just epäilyksiä että "miltä rakkaus tuntuu".
Lukiossa aloin viihtymään sit omaikästeni tyttöjenki kanssa. Tutustuin niihin isoskoulutuksessa ja yks tytöistä alko tulla mun parhaaks kaveriks. Juteltiin sen kanssa kaikesta ja molemmilla oli vähä "ongelmia" oman naisellisuuden kanssa: kuinka korostaa sitä jne. Siitä lähettii sit yhessä shoppailemaan pikkusen vartalonmyötäsempiä vaatteita ja välillä laitettii omia tai toistemme hiuksia, testailtiin meikkaustapoja mut tultiin siihen tulokseen, et saadaan kyl kelvata iha tälläsinään.
Noh, minäpä oon kelvannu yhelle kivalle poitsulle, jonka kanssa olin hetken aikaa ihan kaverina vaan. Tutustuttiin internetin ihmeellisessä maailmassa ja pikkuhiljaa alettiin lähetä, vaikka oltiinki tosi kaukana toisistamme - poika vieläpä intissä eli ei voitu jatkuvasti jutella ja tavata! Ei siitä hirmu kauan oo ku alettiin jutella, jotakuinkin vuosi. Pikkuhiljaa kuitenki alko tuntua, et tää on semmonen tyyppi kehen vois ihastua, rakastua ja oppia rakastamaanki.
Kyl se siltä edelleen vaikuttaa vaikka nyt asutaan lähempänä toisiamme, nähdään usein, seurustellaankin jopa. Aletaan oppia vähän rakkauden alkeita ja varmaan jossain vaiheessa opitaan muutakin.
Huh, tulipa avauduttua.. :D Mut siis perimmäinen pointti oli se, että sulla ei oo mitään kiirettä. Pidä nyt vaan hauskaa sen poikajengis kanssa. Et ehkä ikinä ihastu kehenkään niistä, eikä nekään välttämättä suhun. Niistä tulee mahdollisesti semmonen kiva "veljesporukka" sulle sit aikanaan ku ihastut ja alat seurustella jne.
Sitä paitsi yläasteen aikana kaverisuhteet usein katkee poikienki välillä, et voi olla et sulla kaveriporukka muuttuu esim. jos toiset lähtee siihen "cooliin jengiin" ja toisista tulee vähä nörtimpiä jne.
Kuitenkin, varmaan ihastut ja muuta vielä monta kertaa eli ei kannata siitä huolia :) Sit kun löydät jonku ja seki sut ni varmaan poitsut auttaa sua mielellään. Ja kyl ku neki vähä kasvaa ni voivat huomata et "hei, tossaha on iha unelmanainen vieressä". Tosin jos ovat tottuneet näkemään sut vaan "poikana" ni voi olla etteivät. Mut siinä vaiheessa viimeistään kyl huomaa, kun ihastut johonki ja ehkä alat seurustelemaanki.
Tulipa epäselvä teksti. Sori :S
Älä hätäile, mä ainakin tahtoisin seurustella poikamaisen naisen kanssa,
Ajattelkaa ett naiset pelais cs:ssä, katsoisivat jääkiekkoa ja futista :) >Niin ja ett ei hairitsis koneella pelaamista
Ihan vitun siisti, odota ja löydä omasi kullasi :)
Kyllä monet miehet arvostelevat sitä, tai ainakin minä Good Luck