Tänään tuli se pelätty puhelu.. Lasten isä on kuollut aamulla.. =(
Voiko oikeasti pahempaa olla, kun lapsille kertoa, että isä on kuollut. Miten 10 ja 11 vuotiaat ymmärtävät/käsittävät asian??
Otin lapset sohvalle ja kerroin asian itsekkin itkien.. Tilanne oli oikeasti kamala. Varsinkin poika otti asian todella raskaasti =( Miten tästä eteenpäin?
Olemme eronneet jo vuosia sitten, mutta juuri lapsille tämä oli todella kova shokki. Edessä on hautajaiset ym ja en tiedä, kuinka lapset kestävät tämän kaiken..
Sairaalassa olisi muistotilaisuus, jossa omaiset saavat hyvästellä vainajan.. Olisiko liian rankkaa viedä lapset katsomaan kuollutta isää arkussa??
Ajatukset sekaisin ja kamalaa katsoa lasten hätää ja surua, jota eivät ehkä osaa edes vielä kunnolla käsitellä =(
Kokemuksia ja ajatuksia otetaan vastaan etenkin saman kokeneilta..
Tuntuu, etten välillä tiedä mitä tehdä tai sanoa.. =(
Voiko oikeasti pahempaa olla, kun lapsille kertoa, että isä on kuollut. Miten 10 ja 11 vuotiaat ymmärtävät/käsittävät asian??
Otin lapset sohvalle ja kerroin asian itsekkin itkien.. Tilanne oli oikeasti kamala. Varsinkin poika otti asian todella raskaasti =( Miten tästä eteenpäin?
Olemme eronneet jo vuosia sitten, mutta juuri lapsille tämä oli todella kova shokki. Edessä on hautajaiset ym ja en tiedä, kuinka lapset kestävät tämän kaiken..
Sairaalassa olisi muistotilaisuus, jossa omaiset saavat hyvästellä vainajan.. Olisiko liian rankkaa viedä lapset katsomaan kuollutta isää arkussa??
Ajatukset sekaisin ja kamalaa katsoa lasten hätää ja surua, jota eivät ehkä osaa edes vielä kunnolla käsitellä =(
Kokemuksia ja ajatuksia otetaan vastaan etenkin saman kokeneilta..
Tuntuu, etten välillä tiedä mitä tehdä tai sanoa.. =(
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan osaa suruunne.
Tiedän että nyt tällä hetkellä ei elämä ole helppoa ja tuntuu varmasti siltä että voimat on lopussa mut teit hienosti sen et kerroit lapsilles asiasta ja lapsille pitää aina kumminkin jonkinnäköinen vastaus antaa koska se tietämättömyys asioissa lapselle on paha asia sillä ne miettii kumminkin aika paljon asioita vaikkei me tiedetä sitä ja osata ajatella.
Ei ole mun mielestä paha asia et veisit lapset kattomaan isä vainajaa koska joskus kuolema on kohdattava mut sen jälkeen olis hyvä keskustella asioista lasten kanssa.
Oikeen paljon jaksamisia teille sydämmeni pohjasta
näin välillä käy, että lasten isä kuolee. Antaisin poikien itse päättää, haluavatko nähdä isänsä. Ja jos raju näky en tietenkään antais mielelläni.
Isän kuolemaa pitää kyllä myös käsitellä. Oman käsitykseni mukaan ihminen menee joko taivaaseen tai helvettiin ja se on tehty myös lapsille selväksi ikätason mukaan. Tässä yhteydessä oon vetänyt sitä linjaa, että me ei tiedetä, kuka sinne helvettiin joutuu, sen tietää vaan ihminen ja Jumala. Samalla on tehty selväksi, että helvetti on kamala paikka. Se on ei ole pelottelua, vaan totta.
Jos taas haluaa olla vaan vähempi uskis, niin voihan se iskä odotella siellä pilvenreunalla.
Eikä kaikki nyt usko pätkääkään tähän kuoleman jälkeiseen elämään.
Ja vielä, älä etukäteen stressaa lapsiesi jaksamista. kyllä ihminen ja varsinkin lapsi on hyvin sopeutuvainen.
Koulunkäynti tällähetkellä on taas eriasia. Muistan lapsuudestani, että jos vanhempi kuoli, lapsi oli poissa koulusta. Mutta asia on lapsikohtainen tietty.