Löytyyköhän palstalta abortin tehneitä tai sitä harkinneita suurperheellisiä? Miksi harkitsitte aborttia, mihin päädyitte ja minkälaisia tunteita ratkaisu herätti?
Meillä on viisi lasta ja jälkiehkäisy petti - miehen mielestä lapsia on jo tarpeeksi, vanhin lapsi on 10-vuotias ja meteliä riittää, itse en ole mikään superäiti, olin/olen palaamassa työelämään ensi syksynä (hoitovapaa loppuu jo keväällä eli äitiys&vanhempainraha olisi minimi, jollei työnantaja suostuisi keskeyttämään hoitovapaatani raskauden vuoksi), asuntona 5h keittiö eli asutaan jo nyt ahtaasti, autoon mahtuu vain 7 henkeä (tosin sillä tehdään käytännössä vain yksi pitkä kesälomareissu mummolaan muutama matka vuodessa pääkaupunkiseudulla, muuten auto käytössä miehen työmatkoilla) - eli järki käskee tekemään abortin ja aionkin varata ajan lääkärille heti viikon alussa.
Tällä kertaa oma päätös on varmemmalla pohjalla (95%) kuin kolmisen vuotta sitten. Tuolloin kesäloma meni pilalle ratkaisua pohtiessa ja lopulta aloin itkeä puhelimessakin, kun yritin varata aikaa lääkärille aborttilähetettä varten. Koska aikoja ei onneksi ollut ihan suoralta kädeltä saatavissa, lopetin puhelun ja mieskin sopeutui hiljakseen ajatukseen uudesta vauvasta (jota nimitteli aluksi toukaksi) ja rakastaa kuopusta siinä missä muitakin lapsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että naisella on oikeus tehdä abortti niin halutessaan. Toinen raskauteni päättyi keskenmenoon ja muistan kuinka juttelin klinikalla 17-vuotiaan tytön kanssa, joka luuli minunkin tekevän aborttia. Keskenmenoni varmasti vaikuttaa osaltaan siihen, että tiedän, ettei prosessin läpikäynti tule olemaan helppoa. Jotain symboliikkaa tuntuu olevan siinäkin, että olen itse 7-lapsisen perheen 6. lapsi ja abortti ajoittunee lähelle omaa syntymäpäivääni, joka on parin viikon päästä. Juuri tätä kirjoittaessa pulpahti mieleeni, että keskenmenneen raskauden laskettu aika olisi aikoinaan ollut lokakuun lopussa.
PS. Meillä ei ole uskonnollista taustaa, mies on jopa eronnut kirkosta.
Meillä on viisi lasta ja jälkiehkäisy petti - miehen mielestä lapsia on jo tarpeeksi, vanhin lapsi on 10-vuotias ja meteliä riittää, itse en ole mikään superäiti, olin/olen palaamassa työelämään ensi syksynä (hoitovapaa loppuu jo keväällä eli äitiys&vanhempainraha olisi minimi, jollei työnantaja suostuisi keskeyttämään hoitovapaatani raskauden vuoksi), asuntona 5h keittiö eli asutaan jo nyt ahtaasti, autoon mahtuu vain 7 henkeä (tosin sillä tehdään käytännössä vain yksi pitkä kesälomareissu mummolaan muutama matka vuodessa pääkaupunkiseudulla, muuten auto käytössä miehen työmatkoilla) - eli järki käskee tekemään abortin ja aionkin varata ajan lääkärille heti viikon alussa.
Tällä kertaa oma päätös on varmemmalla pohjalla (95%) kuin kolmisen vuotta sitten. Tuolloin kesäloma meni pilalle ratkaisua pohtiessa ja lopulta aloin itkeä puhelimessakin, kun yritin varata aikaa lääkärille aborttilähetettä varten. Koska aikoja ei onneksi ollut ihan suoralta kädeltä saatavissa, lopetin puhelun ja mieskin sopeutui hiljakseen ajatukseen uudesta vauvasta (jota nimitteli aluksi toukaksi) ja rakastaa kuopusta siinä missä muitakin lapsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että naisella on oikeus tehdä abortti niin halutessaan. Toinen raskauteni päättyi keskenmenoon ja muistan kuinka juttelin klinikalla 17-vuotiaan tytön kanssa, joka luuli minunkin tekevän aborttia. Keskenmenoni varmasti vaikuttaa osaltaan siihen, että tiedän, ettei prosessin läpikäynti tule olemaan helppoa. Jotain symboliikkaa tuntuu olevan siinäkin, että olen itse 7-lapsisen perheen 6. lapsi ja abortti ajoittunee lähelle omaa syntymäpäivääni, joka on parin viikon päästä. Juuri tätä kirjoittaessa pulpahti mieleeni, että keskenmenneen raskauden laskettu aika olisi aikoinaan ollut lokakuun lopussa.
PS. Meillä ei ole uskonnollista taustaa, mies on jopa eronnut kirkosta.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jos murhaat lapsesi nuin vaan niin syntymättömän lapsen sielu voi vainota sinua aina, eikä anna rauhaa. Näin on monelle käynyt.
Jutella ihan miehen kanssa asiasta,onko hän todella sitä mieltä että abortti olisi ratkaisu?
Meillä ei abortti tulisi kysymykseenkään ellei olisi jokin ääritilanne(sikiö/vauva kuolemansairas tai äiti).Kun ootin meidän nelosta mietin minäkin jaksanko,pystynkö,olisi niin paljon helpompaa jollei raskaus olisi tapahtunut juuri nyt mutta tosissani en olisi pystynyt aborttia miettimään.
Raskaana ollessakin voi tehdä töitä(teen minäkin,nyt viikkoja kutosen kanssa 31),tietty suunnitelmat vähän siirtyy mutta luulen ettei se abortti sulle onnea tuo-päinvastoin.
Kerrompa meidän tarinan, kun niin läheltä liippaa.
Neljännen lapsen jälkeen olin lähdössä työelämään ja kurssipaikankin olin juuri saanut, kun sainkin tietää odottavani viidettä lasta, järkytys oli suuri ja miehenikin oli poissa tolaltaan. Siinä noiduttiin ja mietittiin tilannetta, mutta kumpikaan ei ehdottanut (puhuttiin siitä kyllä) eikä halunnut aborttia tehtäväksi, ajan kanssa asiaan sopeuduttiin ja oltiin iloisia tulevasta vauvasta ja todettiin silloin vakaasti ettei enempää tehä. Neljännen ja viidennen välille tuli ikäeroa melkein 4 vuotta, ehkä salaa mielessä kyti ajatus kuudennesta, koska ikäeroa heillä oli sen verran "paljon", mutta tarkoitusta ei ollut enempää "tehä". Viidennen ollessa n. 1v4kk sain tietää jälleen odottavani lasta, järkytys molemmille taas, muttei ehkä niin suuri kuin edellinen oli. Taas asiaa puitiin ja mietittiin, muttei aborttia tehty taaskaan vaan otettiin tuleva vauva avosylin vastaan (vanhin täytti juuri ennen vauvan syntymää 13v.). Päätöstä en ole katunut kertaakaan vaikka välillä onkin raskasta ollut, varsinkin kun kuudennen ollessa pariviikkoinen, miehelle sattui onnettomuus ja jouduin pari-kolme kuukautta hoitamaan kaikki asiat yksin (mukaan lukien joulun, uuden-vuoden, ristiäiset), eipä tippunut kotiapuja vaikka neuvolassa asiasta sanoin ja sanoin olevani väsynyt. Tuosta ajasta selvittiin hengissä ja hyvin on sen jälkeen mennyt, nuorin on nyt 5 vanha.
Meillä on kans 5h keittiö ja auto on 7-paikkainen ja hyvin mahdutaan, eikä meilläkään ole uskonnollista taustaa.
Neuvonkin sinua/teitä tarkkaan miettimään ja harkitsemaan abortin tekemistä, koska se voi jäädä kalvamaan ja kaduttaa loppuiän, varsinkin, jos perusteena on vain nuo tila-ahtaudet. Kyllä sitä jaksaa jos siihen asennoituu niin, että jaksan ja haluan ja saahan sitä äitikin väsyä välillä, kyllä lapset sen ymmärtävät (pienetkin), ettei äiti aina välttämättä kaikkia jaksa eikä pysty tekemään. Itsekkään en ole mikään superäiti ja väsyn välillä, mutta rakkautta piisaa senkin edestä ja lapset auttaa tarvittaessa.
Hyvää jatkoa teille ja toivottavasti päädytte teille oikeaan ratkaisuun.
ps. kaksi keskenmenoa olen myös kokenut.
Mikä siinä on, että vaikka kuinka olisivat sitä mieltä, että lapsia on jo riittävästi, eivät ole valmiita tekemään asian eteen mitään. Vaimon pitää syödä hormooneja tai käydä sterilisaatiossa, ja jos siltikin tulee raskaaksi, niin vaimon syy. Jos mies ei halua enää jälkeläisiä, hän voi käydä sterilisaatiossa, ja se siitä. Ei tule jälkeläisiä, ei oman vaimon eikä vieraiden kanssa.
Tää ei kyllä teidän tilanteessa sitä kuudetta enää estä, mutta seitsemännen estäisi.
tuolla joku kirjoittikin ns lopullisista ehkäisyistä. Miksi ette ole asialle laittaneet pistettä jo ajat sitten jos jo yksi vahinko on takana? Vähän lipsua ja lepsua..
Talousasiat ei ole ihan pikku juttu ison sakin kanssa. Asunto ja auto on vaan asunto ja auto, mutta jos seinät tulee vastaan j akatto on liian alhaalla niin ei se arkielämässä juuri naurata. Sopu sijaa antaa on oiva neuvo, muttei toimi käytännössä kun lapset tappelee.. Se yksikin loma on kiva tehdä, tosin voihan auton vuokrata tarvittaessa aika kohtuuhintaan, paitsi kesällä jolloin niitä vuokraa kaikki, olipa hyvä idea..
Ei lapsiluku ole mikään järjen asia kuitenkaan lopulta sillä jos järjellä ajattelee niin ei niitä tee yhtään ja elää porskutta ahuoletta ja sitoutumatta ja käyttää rahansa itseensä. Mutta kun on ne tunteet ja se joku halu. Tunteella sunkin on päätös tehtävä sillä järjellä et tunteita sammuta ja pakko tai painostus ei auta sitäkään vähää. Kyllä teillä kummallakin on vielä yhtä iso kusikka sopass ajoten ei mieskään voi vain sanoa mielipidettä ja olettaa että niin toimitaan.
Jos aborttiin päädyt niin hoida asia pian sillä mitä varhaisemmin niin sitä reilumpaa se on kaikille, sille alkiollekin joka ei pääse kehittymään. Myöhäinen abortti kertoo enemmän päätttämättömyydestä kuin muusta.
Meille mahtuisi vahingon sattuessa vielä yksi lisää oli olot mitkä tahansa jo svauva on terve. Muutoin asia olisikin kova paikka pohtia. Mutt ameitä on vain se kuusi ja tila-autoon menee todellakin se seitsemänkin..
Toivon että päädyt hyvään ratkaisuun perheen ja itsesi kannalta. Kumpikaan ei ole sen oikeampi tai väärempi vaan omilla perusteillasi oikea ja viisas päätös. Ja seuraavaksi hoidatte sitten sen asian kuntoon ettei enää vastaavaa tarvitse miettiä!
oletkos huomannut muuten että nythän saman päivärahan saa jos laskettujen väli on alle kolme vuotta? Eli menee aika tiukille teillä ajan kanssa?
jos väität että lapsettomat kuluttavat kaikki rahansa itseensä. Oletkos kuullut koskaan sellaista että Suomessa on EUn korkeimpia tuloveroja. Eli työssäkäyvät lapsettomat kustantavat myös lapsiperheiden palveluja. Jos väität että asia ei ole näin niin kerropa näin kahden kesken miten vältän EU:n korkeimpien verojen maksun palkastani.
Kyllä me työssäkäyvät lapsellisetkin maksamme sitä samaa tuloveroa. Ei ole vähennyksiä sen kummemmin. Se mikä jää verojen jälkeen lapsettomat voivat käyttää vain itseeensä, lapselliset taas käyttävät myös lapsiinsa. Sehän on kuitenkin tänä päivänä omaa valintaa ainakin lasten saaminen.
siis eikö lapseton saakkaan käyttää rahojaan sinne minne haluaa? Saanhan minäkin vaikka pakkohan lapset on ruokkia ja aikanaan hoidot maksaa. Opiskelut sun muutkin maksaa puhumattakaan lasten vaatteista. Ilman lapsia mulla olisi ainakin koko tilini käytettävissäni eikä siitä naapurin sedälle menisi mitään eikä naapurin lapsillekkaan.
Verot on kaikille ihan samat samoilla ehdoilla eli ei lapseton tai lapsellinen maksa samasta tulosta yhtäään eri veroa eikä siitä edes ollut kyse. Kukaan kun ei puhunut veroista vaan rahoistaan! Se, minne kunkin verot menee on sitten eri juttu, mutta käteen jäävästähän vain kirjoitinkin! Kannattaa lukea mitä toinen kirjoittaa eikä luulla mitä toinen kirjoittaa..
Sen verran kannattaa miettiä eteenpäin että onneksi joku tekee lapsia jotka aikanaan tätäkin rumbaa pyörittää eli hoitaa sinua vanhana ja maksaa niitä veroja taatakseen erilaiset palvelut jatkossakin. Mutta tämä nyt onb jo niin kaukana alkuperäisestä..
lapsillesi että miksi he ovat saaneet syntyä,mutta masussasi oleva sisko tai veli ei saa syntyä?!?Mielestäni olette miehesi kanssa vastuussa tästä "virheestä" ja vastuu on kannettava.Kyllä on maailman moraali kohillaan.....;o(
lapsille mitään pitäisi selittää? tuskin uudesta tulokkaasta tietävät. mutta jos äiti on jo mennyt kertomaan vauvasta niin sitten siinäpä onkin miettiminen...
oma ratkaisu. ei helppo. jokainen vois miettiä tahollaan mitä tekisi jos vaikka ehkäisy pettäisi. sitä on niin helppo huutaa, että älä tee aborttia.
et kadu sitä koskaan. Vai kadutko nykyisiä lapsiasi?
Jos taas teet abortin, saatat katua sitä loppuelämäsi. Voit katkeroitua miestäsi kohtaan ja hän sinua kohtaan. Lapsesi eivät koskaan tule ymmärtämään ratkaisuasi.
Kyllä noin isoon taloon vielä yksi pieni ihminen mahtuu, ja auto ei ole edes välttämättömyys. Meitä kasvoi 4 lasta aikuisiksi 36 neliön kämpässä, autoa ei ollut ja kaikista tuli hyvin koulutettuja veronmaksajia.
Jokainen ystäväni, joka on tehnyt abortin, itkee sitä ensimmäisenä kahden oluen jälkeen. Haava siitä jää.
Joskus myös lapsi voi vaistota asioita. Puhuin jatkuvasti lapsena lipsahduksenomaisesti "meistä" viidestä lapsesta, vaikka meitä on vain 4. Kerran kysyin äidiltäni, miksi minulla ja myös muilla sisaruksillani on niin vahvasti sellainen olo kuin meitä olisi viisi, ja joku puuttuisi. Silloin äitini kertoi, että viides oli aluillaan. Menetyksen tuskaa saattavat kärsiä sisaruksetkin.
Jos asunto on ainoa asia, mikä teillä huolettaa, anna toki mahdollisuus elämään lapsellesi. Asun maassa, jossa koulukirjat, kouluruoka, lukuvuosimaksut,koulubussi, hammaslääkäri, lääkäri.. kaikki maksaa - ja maltaita. Puhutaan konkreettiesti hyvin erilaisesta mahdollisuudesta elättää ja kouluttaa lapsi. Olet Suomessa kuitenkin.
Jos itkee aborttia juotuaan, tai sitten kannattaa jättää juomatta. Lapset eivät mitään "vaistoa", vaan ovat asiasta kuulleet ja jos sinä kärsit tuollaisesta "menetyksen tuskaa", niin olet itsekin avun tarpeessa.
Hei
Kunpa olisikin kyse vain pienestä asunnosta. Jotkut varmaan osasivatkin rivien välistä lukea, etten haluaisi tehdä aborttia. Olen tämän sanonut miehellekin, mutta todennut myös, etten aio pakottaa miestä isäksi. Mies ei kuulemma tahdo jaksaa nykyistenkään lasten kanssa tarpeeksi hyvin (neljä isointa on enemmän isän perään) eikä jaksaisi enää vaipanvaihtoja ja yövalvomisia. Vaipat on kyllä vaihdettu varmaan puoliksi ja yövalvomiset mies saa lukea oman herkkäunisuutensa piikkiin, itse nukahdin aina heti imetyksen jälkeen ja vaippoja on öisin vaihdettu vain kakkavahingon sattuessa. Hämmästyksekseni mies ei ole vedonnut ollenkaan autoon, mutta asuntoon kyllä. Yritin sanoa, etteihän nytkään kaikille lapsille ole omaa huonetta, mutta mies ei halua asiasta edes keskustella. Itse olen joutunut pitkälle teini-ikään asti nukkumaan veljieni kanssa samassa huoneessa, jossa oli vielä perheen ainokainen televisio ja kokeisiin luokan priimus luki monesti keittiössä eli eiköhän nuo meidänkin lapset ilman omaa huonetta selviä.
Sterilisaatiosta oli puhetta kolmisen vuotta sitten kuopuksen ilmoittaessa tulostaan. Miehellä on kuulemma kuitenkin ollut kiireitä. Komensin miehen tilaamaan itselleen sterilisaatioläheteajan terveyskeskuksesta ja pyytämään samalla pitempää aikaa, jotta samalla saataisiin itselleni aborttilähete. Tai sitten soittaisin itselleni ajan myöhemmin. Yllätys, yllätys toissapäiväinen aika olikin minun nimelläni ja vastaanotolla kävi ilmi, että miehen sterilisaatiota käsitellään vasta marraskuussa. Olisi mies kyllä saanut asiasta minullekin mainita. No, kerroin vedet silmissä lääkärille tulleeni hakemaan aborttilähetettä ja sanoin suoraan, että lähinnä mies tätä aborttia haluaa enkä aio häntä isäksi pakottaa. Asianhan voisi vielä peruakin. Asiallinen lääkäri totesi, ettei ota kantaa suuntaan eikä toiseen, lasten teko on kahden kauppa, mutta kannattaisi vielä keskustella pari viikkoa, koska asian työstäminen näyttää olevan kesken, jottei kummallekaan tulisi kriisiä. Lähetteeseen lääkäri merkitsi jostain syystä perusteeksi sosiaaliset syyt eikä neljää lasta.
Hiljaista oli kotosalla. Eilisiltana mies sitten kysyi, joko varasin ajan sairaalasta. Sanoin ottaneeni aikalisän ja toivovani, että mies muuttaisi mielensä, koska en tiedä miten abortista selviäisin, keskenmenonkin otin aikoinaan aika raskaasti. Mies totesi tähän, ettei hän muuta mieltään, viisi riittää. Aborttejahan tehdään kymmeniä tuhansia vuodessa ja hänelle kyse on vain solumöykystä eikä hän halua enää lasta. Uhkasipa jopa muuttavansa pois, ellen tee aborttia ja varmasti tarkoittikin sitä. Sanoin tähän, että jos joku muuttaa niin se olen minä ja että jos teen abortin, sekin saattaa lopulta johtaa eroon. Tähän mies: "Yksi virhe johtaa siihen, että kaikki menee" (- ehkäisynä on käytetty kondomia, muttei siis tällä kertaa). En nyt heti ole mihinkään lähtemässä ja sanoinkin sen miehelle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vastuu teoistaan pitäisi kantaa ja kieltämättä miehen suhtautuminen on yksi naula arkussa. Suurperheelliselle ero ei kuitenkaan todellakaan olisi pikkujuttu varsinkaan taloudellisesti, jos ja kun molemmat haluaisivat hoitaa lapsia vaikkapa vuoroviikoin! En malttanut olla kysymättä, oliko mies ottanut Väestöliittoon yhteyttä, kuulemma soittaisi huomenna - varoitin kyllä, että mies saattaa tulla toisiin ajatuksiin lapsenteosta viiden tai kymmenen vuoden päästä (sanomattakin selvää, ettei minun kanssani).
Abortista tuntuu olevan miehen kanssa turha keskustella, hänen mielipiteensä on tullut selväksi. Sanoin kyllä, etten tee ennen maanantaita yhtään mitään. Raskaus on vasta kuudennella viikolla, joten aikaa on. Olisin varmaan hullu tai ainakin monet pitäisivät sellaisena, jos pitäisin lapsen tai lapset (yhdet kaksoset löytyy), en varmaan jaksaisi yksin, sosiaalista verkostoa ei ole, isommat lapset alkaisivat jossain vaiheessa ainakin alitajuisesti syyttää erosta tulokasta ... ja käytännössä pakottaisin mieheni kuitenkin isäksi ja mies voisi katkeroitua myös lapselle.
Tein niin tai näin kadun asiaa varmasti. Lapsille ei tulokkaasta ole kerrottu eikä varmaan kerrotakaan ennen kuin aikuisina, jos ja kun tuohon aborttiin päädytään - esikoinen tosin varmaan näki alkuperäisen otsikon, kun hiippaili vasta selkäni taakse eli katsotaan, tuleeko häneltä kysymyksiä.
Tiedän kyllä tuosta kolmen vuoden säännöstä - hoitovapaan loppumisen ja lasketun ajan väliin jää puolitoista kuukautta eli minun pitäisi äitiyspäivärahojen vuoksi yrittää päästä takaisin töihin mieluiten jo marraskuun alusta. Ja jos pitäisin tulossa olevan lapsen yksin, töihin olisi nyt käytännössä pakko päästä tai sitten pääsisin varmaan sossun asiakkaaksi (ei sinänsä mitään pahaa). Esimieheni sattui juuri perjantaina kyselemään sähköpostilla, kuinka pitkään aion olla virkavapaalla - tietää kyllä, että olen hakenut virkavapaata maaliskuun loppuun, jolloin kuopus täyttää tuon kolme, mutta olen ilmoittanut töihin, että aion saada kuopuksen hoitoon lähipäiväkotiin ja olla ehkä tämän vuoksi vielä kesän kotona. Työkaverit ovat tavallani käytännössä kaikki akateemisesti koulutettuja eli olen töissä jo nyt todellakin "outo tapaus". En missään tapauksessa halua, että töissä tiedetään raskaudestani tai sen jatkon harkitsemisesta, jos en lasta pidä.
ihmiset voivat pelleillä ehkäisyn kanssa noin? Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, otan osaa..
pahoitella tilannettanne: (.Itse oisin varmaan jo ihan hajalla jos tuon vaihtoehdon eteen joutuisin.
Olen mä huomannut kanssa miten miestä ottaa hermoon välillä lastemme kanssa,ottaa muakin.Ilman mitään ulkopuolista suurperheen pyöritys ON rankkaa.
Kuitenkin,vieläkin,jos omalle kohdalle sattuisi tuo tilanne että mies vaatisi aborttia niin en kyllä pystyisi häntä enää samalla tavalla kunnioittamaan tai rakastamaan.Kun siihen lapsen alkuun saantiin kuitenkin 2 ihmistä tarvitaan ja molemmilla on vastuu.
Aika lepsua ukoltasi ettei saa omaa ajanvarausta järjestettyä mutta sua sitten aborttiin patistaa.
Jaksamista!
Mitä teit?
Mies sanoikin torstai-iltana haluavansa yrittää, koska ei halua menettää meitä. Oli kuulemma mennyt paniikkiin.
Kyselin miehen tämän hetkisistä tunteista toissailtana, mutta hän ei osannut sanoa, mitä tuntee tai tuntuuko siltä, että pakottaisin häntä isäksi. Itsestä tuntuu välillä, että ehkä abortti olisi parempi ratkaisu, jos ei mies näytä lapselle selvästi vihreää valoa. Äitiys- ja vanhempainraha pienenee nyt päivä päivältä (koska työnantaja edellyttänee hoitovapaan keskeyttämisessä kuukauden ilmoitusaikaa), joten päätös olisi sinänsä hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti. Menossa kuitenkin vasta 7. raskausviikko, joten siinä mielessä aikaa on.
Olen sitä mielt'ä että aborttia ei kannata tehdä..Eis itä koskaan ei tiedä että ei enää saisikaan lapsia...Mutta jos on parempi että lasta ei ole olemassa niin sitten ajatellaan lapsen parasta
Olisi kiva tietää miten teillä menee nyt, kun aikaa on hieman kerennyt vierähtää. Miten mies on lopulta asiaan suhtautunut ja minkälaiset on sinun tunteet/mietteet ja mikä oli sitten se lopullinen ratkaisu minkä teette/teitte. Hyvää jatkoa teille toivottavasti kuuluu :).