Tossa viestejä lukiessa, joku aina tuo esille, ettei vanhemmat sais erota, koska lapsi siinä kärsii. "Itkee itsensä uneen." Eipä se aina niin ole.
Itse pyysin 11v, että voisko ne erota. Ei lapsi jaksa katsoa päivästä toiseen kaikkea paskaa, mitä kaksi aikuista ihmistä saa toisilleen aikaan. Rauhottu himas, kun ne eros. Ainoa asia mikä oli sukasta, oli et faijaa oli pakko nähdä. Se oli vittumaista. Mun sisarukset ei nyt enää kun ne on saanu valita halua sitä mulkkua nähdä. Se on ne melkein tuhonnu kaikki henkisellä väkivallalla. Mäkään en sitä näe muuten kun sen uuden vaimon seurassa, koska sillon se uusvaimoke saa sen pidettyä kurissa, ettei se oo ihan kusipää.
Erota saa ja pitää, jos se on parempi lapsille, ja kotona on rauhallisempaa ja mukavampaa. Mun faijan uus muija on ihan ok, eikä oon mikään kodinrikkoja, niinkuin jotkut on kirjottanu. Ehkä jos ne olis tavannu aikasemmin, olis jopa voinu viihtyä lapsena faijan luona.
Itse pyysin 11v, että voisko ne erota. Ei lapsi jaksa katsoa päivästä toiseen kaikkea paskaa, mitä kaksi aikuista ihmistä saa toisilleen aikaan. Rauhottu himas, kun ne eros. Ainoa asia mikä oli sukasta, oli et faijaa oli pakko nähdä. Se oli vittumaista. Mun sisarukset ei nyt enää kun ne on saanu valita halua sitä mulkkua nähdä. Se on ne melkein tuhonnu kaikki henkisellä väkivallalla. Mäkään en sitä näe muuten kun sen uuden vaimon seurassa, koska sillon se uusvaimoke saa sen pidettyä kurissa, ettei se oo ihan kusipää.
Erota saa ja pitää, jos se on parempi lapsille, ja kotona on rauhallisempaa ja mukavampaa. Mun faijan uus muija on ihan ok, eikä oon mikään kodinrikkoja, niinkuin jotkut on kirjottanu. Ehkä jos ne olis tavannu aikasemmin, olis jopa voinu viihtyä lapsena faijan luona.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen samaa mieltä kuin sinäkin, mieluummin ero kuin ikuinen helvetti. Äitini tajusi erota isästäni vasta kun olin jo muuttanut pois kotoa. Minusta ero tapahtui 20 vuotta liian myöhään. Niin kauan kuin muistan jotain ajatelleeni, olen toivonut, että vanhempani eroaisivat toisistaan. Elämä heidän kanssaa oli paskaa.
Vaikka nyt en kotona enää asukaan, käyn mielelläni äitini luona, kun siellä ei ole enää se haiseva ja örisevä ääliö makaamassa sohvalla. Tosin se makaa omalla sohvallaan, mutta sinnehän ei tarvitse mennä.
Olisin asunut lapsuudenkodissa paljon pitempään, jos vanhempani olisivat eronneet ajoissa. Pois piti lähteä siksi, että jos ei äitillä ollutkaan rohkeutta lähteä, meillä kaikilla kolmella lapsella onneksi oli.
Kaikkea hyvää vaan riitaisille pariskunnille. Muistakaa, että lapset näkevät kavereidensa luona myös normaaleja koteja ja koteja jotka ovat kaikin puolin kunnossa. Mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä paremmin alkaa tajuta, ettei se tappelu ja jatkuva vittuilu kotona olekaan kaikki, mitä elämällä on lapsille tarjota.
Ikäviä asioita teidän kannalta, mutta kiva kun toitte esille! Täällä palstalla riehuu niin paljon noita ydinperheen fanaattisia kannattajia, oli tilanne perheessä sitten mikä hyvänsä! Tietenkin ydinperhe on ideaali tilanne, mutta ikävä kyllä moni vanhempi ei sovellu vanhemman rooliin vaikka eläisi kuinka ydinperheessä.
Tiedän lukuisia lapsia (nykyisiä aikuisia) jotka olisivat toivoneet vanhempien eroa enemmän kuin mitään muuta.
Minun ja mieheni toteuttama perhemalli on meille ideaalein yhdessä pysymisen kannalta; Meille kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, mutta minun ja mieheni suhteemme on kaikkein tärkein! Se on koko perheen kivijalka ja jos se horjuu, horjuu koko paketti. Meillä on hyvä olla toistemme kanssa, joten lapsillammekin on hyvä olla.
varmaan ajatteli että kestän sen ajan kun lapset on kotona, kun lapset tarvitsee ydinperheen isän ja äidin.
oli 9-vuotiaana, kun äiti itkien selitti, että ei tarvi pelätä, he ei isän kanssa ikinä eroa. Eikä ole eronneet tähän päivään mennessä. En tule koskaan tajuamaan, miksi äiti ei pelastanut meitä pois sieltä. Nykyään ei paljon yhteyksissä olla. En kestä sitä sairasta ilmapiiriä, jossa isä alistaa kaikki ympärillään olevat (myös isovanhempani) henkisellä väkivallalla ja äiti nauttii marttyyriudestaan. Olemme veljen kanssa molemmat terapiassa.
Tai olemme lukeneet eri viestiketjua. Minäkin luin viestin, jossa puhuttiin lapsesta, joka itkee itsensä uneen, koska hänet on hyljätty. Mutta hylkäämisellä ei kirjoittaja tarkoittanut eroamista, vaan sitä, että eron jälkeen ollaan välinpitämättömiä omaa lasta kohtaan, ei haluta tavata jne.
Se on vähän eri asia se.