Hei!
Ja kiitos näin etukäteen jos joku viitsisi auttaa tässä asiassa.
Oon miettiny tätä jonkun aikaa tässä,ja ajattelinkin kysyä teiltä.
Minkä ikäisinä teillä on lapset kokeilleet ekan kerran pyörällä ajoa?
Minkälainen pyörä oli,kolmirattainen,pieni lastenpyörä apurattailla,lasten joku muovinen?
Miten suju ajo, ja oppiko sillon ajamaan?
Kiitos kaikille!
Ja kiitos näin etukäteen jos joku viitsisi auttaa tässä asiassa.
Oon miettiny tätä jonkun aikaa tässä,ja ajattelinkin kysyä teiltä.
Minkä ikäisinä teillä on lapset kokeilleet ekan kerran pyörällä ajoa?
Minkälainen pyörä oli,kolmirattainen,pieni lastenpyörä apurattailla,lasten joku muovinen?
Miten suju ajo, ja oppiko sillon ajamaan?
Kiitos kaikille!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tässä yksi kokemus lasten fillaroinnista: Nuorempi poikani täyttää tänä kesänä kolme ja on muutaman kerran istunut pienen apupyörällisen pyöränsä päällä. Eteenpäin pääsee jos pyörää vedetään. Jalat pysyvät polkimilla melkein koko ajan ja ohjaaminen sujuu kun siitä välillä muistuttaa eikä vauhtia ole paljon. Isoveli, kuusivuotias, aloitti samalla tavalla kolmisen vuotta sitten ja juuri tänä keväänä oppi ajamaan ilman apupyöriä. Arempi lapsi ehkä oppii myöhemmin kuin kovin vauhdikas hurjapää, mutta jos lapsi on kiinnostunut ja saa jonkunlaisen pyörän alleen, varmaan se fillarointitaito jokaiselle kehittyy.
meillä on kolme poikaa, jotka ovat kaikki oppineet ajamaan pyörällä kaksi vuotiaina ja ilman apupyöriä kolme vuotiaina. kyllä se on opetuksesta kiinni. meillä ajettiin kolmi vuotiaina jo prätkää sillä pojilla on sellaiset eikä niissä ole appareita. näe vähän vaivaa lastesi vuoksi äläkä odota että kaikki vain tapahtuu.
..vaan kyllä siihen vaikuttaa myös lapsen motoriikka! kertakaikkisen lyhytnäköistä kirjoittelua tuommoinen! sua on siunattu lapsilla, joilla on hyvä tasapaino aisti ja motorinen kehitys ehkäpä etuajassakin. mutta kaikkien lapset eivät opi yhtä nopeasti ajamaan pyörää, kuten ei montaa muutakaan asiaa, eikä siinä pidä vanhempia mennä syyttelemään!!! ja jos ei itsellä ole vertailupohjaa ja aikaisempaa kokemusta, niin minkä helkutin takia ei saisi kysyä?????
niin se vaan on että, kukin tyylillään. Meillä toinen on 13 eikä aja pyörällä, ei vaan ole oppinut. Toinenkaan ei osoittanut kolmipyöräiseen "traktoriin" mitään mielenkiintoa, kunnes hoksasi isonveikan käyttämättömän apupyöräisen pyörän 4-vuotiaana. Sillä sitten opeteltiin polkemista, ohjaamista ja jarruttamista ja viimein ilman appareita ajoa, joka onnistui 5,5 v. Sittemmin on pyöräilty, vaihdepyörää ei ole vieläkään.
Kyllä sitä on vaikeempiakin asioita lapsen kasvussa mietittävänä kuin pyöräily. Mutta on hyvä muistaa, ettei niinkään pieni asia ole itsestään selvyys! Laitetaapas kypärät kenoon ja menoks, me jotka kyetään!
Meillä oli sellainen punainen, metallinen kolmipyörä ja sen huono puoli oli se, että lapsella ei jalkavoima riittänyt polkemiseen. Kolmipyörässähän pitää vetää perässään itsensä ja se pyörä. Pyörä oli myös kiikkerä, ei kulkenut hiekkatiellä ja kaatui helposti.
Ostimme isomman, tukevamman umpikumipyörän?, kolmipyöräisen, jossa polkimet olivat keskellä ketjut, mutta olisiko ollut viallinen kappale, oli tavattoman raskas polkea!! Lapsen jalkavoimat eivät riittäneet.
Parhaaksi osoittautui 12½-tuumainen apuratas-pyörä jolla molemmat oppivat ajamaan noin 3-vuotiaina, apurattaat taidettiin ottaa pois seuraavana kesänä.
Pyörä on kevyt polkea, tukeva, sopivan pieni.
Katso, että lapsen jalat yltää maahan kun hän istuu satulassa mutta polkiessa ei polvet nouse liian ylös. Pyörämerkeissä on eroja: ostimme juuri 5-6-vuotiaalle 16" pyörän, ja silloin kun jalat yltää maahan, on polkemisasento sellainen että "polvet nousee suuhun". Runko on malliltaan sellainen, lapsi ei ollut mukana kun ostimme pyörän (käytettynä)!!
Hyvin usein lapsi tuijottaa jalkojaan polkiessaan ja pitää koko ajan muistuttaa, että jalat tulevat kyllä mukana, kun alkuun polkaset, katso eteesi, nosta pää ylös, katso eteesi.
Opeteltavaa on myös jarruttaminen, kääntyminen, monta asiaa pitäisi hallita yhtä aikaa ja siihen opetteluun menee aikaa. (vielä ekaluokkalainenkaan ei osaa seurata liikennettä kuten aikuinen)
Aikuisen on oltava lapsen silminä...
Jalka voimat ovat vielä varsin vähäiset, joten lapsi tarvitsee työntä/vetoapua ja alamäessä vastaavasti jarrutusapua.
Toiset kehittyvät motorisesti hitaammin, joku oppii kunnolla ajamaan vasta 5-vuotiaana joko motoriikan tai arkuuden takia. Ei pidä verrata edes siinä vaiheessa kun lapsi alkaa vertaamaan itseään.
Kannustusta, rohkaisuja, kehuja.
Pihan ulkopuolelle pyörän kanssa kannattaa lähteä vasta sitten kun homma ón paremmin hallussa. Ehkä ei siis tänä kesänä ollenkaan.
Ja muistathan PYÖRÄILYKYPÄRÄN, myös itsellesi!! Pienelle se on vielä helppoa: pyörä, kypärä ja polkeminen kuuluvat yhteen. Ja myöhemmin: jos ei kypärää, ei pyöräilyäkään. siitä tulee yhtö itsestäänselvä asia kuin autossa turvavyöt.
Ongelmia tulee sitten yläasteen aikaan, ehkä jo aikaisemminkin, kun kaverit alkavat irvailemaan jos polkee kypärä päässä???!!!!!!!!!
Toisilla on näemmä hirveä vimma ja halu, että heidän lapsensa oppivat jotain liian varhain! Onkohan vanhempien pätemistarpeella jotain tämän asian kanssa tekemistä?
Kaksivuotiaalle on mielestäni tärkeämpää oppia ensin esim. puhumaan kunnolla kuin pyöräilemään. Kaupungissa ei kaikilla ole edes varastoja fillareiden säilyttelyyn eikä harjoittelupaikkojakaan. Vaikka harjoitella taas voisikin niin onko älykästä antaa noin pienen pyöräillä ruuhkaisilla jalkakäytävillä? Se on hengenvaarallista, vaikka olisi kypäräkin.
Kaverini lapsi muuten oppi kävelemään 1v 7kk ikäisenä. Siinä oli yksi asia, jota vanhempien vain piti odotella, että se tapahtuu!
Niin, tiedän kyllä äidin, jonka molemmat lapset "oppivat" potalle jo heti kun oppivat istumaan, noin ½-vuotiaana. Siisti äiti. Lapsihan ei vielä tuossa iässä osaa rakkoaan hallita. Ja lapsi, joka ulkohuussiin juokseen 1.5 vuotiaana. Itselläni oma oli vaipoissa ja opetteli potalle 2½-vuotiaana, kesä on hyvää aikaa opetella ja edellisenä kesänä lapset olivat olleet 1½-v. eli liian pieniä.
Mutta kun lapsi jotain haluaa oppia, miksi ei anneta mahdollisuutta oppia ja opeteta? Onko se vain vanhempien halu leuhkia viisaalla lapsellaan vai vain vanhempien kiinnostus nähdä, mikä on omalle lapselle nyt just ominaista, mikä häntä kiinnostaa ja kannustaa ja auttaa siinä?
Miksi se olisi väärin?
Kun innokas ja vauhdikas tyttö haluaa opetella ilman apurattaita tietyssä iässä, miksi ei voi antaa opetella ja opettaa? Siis KUN LAPSI ON ITSE HALUKAS JOTAKIN OPPIMAAN, HÄN ON MYÖS VALMIS OPPIMAAN SEN.
AINA EI OLE kyse vanhempien innosta opettaa lapsi tekemään jotakin aiemmin kuin muut ikätoverinsa. Vaan enemmänkin vanhempien viitseliäisyyttä huomata lapsen into, halu, tarve ja vastata siihen.
Minun tyttöni nousi tukea vasten 6 kk ikäisenä ja saman tien alkoi tapailla askeleita. Ilman tukea hän käveli täysin jo 9 kk iässä. Poika oli hitaampi? oppi kuukauden myöhemmin kaiken.
Pinnasaängystä oli pakko luopua ja laittaa reilu 1½-v. muksu matalaitaiseen sänkyyn, sillä hän kiipesi kuin apina pois pinnasängystä. Tiedän lapsia, jotka vain hihkuvat ja odottavat että heidät nostetaan pinnasängystä pois vielä 3-vuotiaanakin.
Pyöräilyn, hiihtämisen tai laskettelun oppiminen ei ollut sitten kovin kummonen homma, motoriikka oli hyvä ja into valtava.
Olisiko pitänyt sitoa jaloistaan penkkiin kiinni, ettei opi nopeammin kuin naapurin kakarat?
Värit hän oppi jo ennenkuin osasi kunnolla puhuakaan. Oranssit ja virheät ja harmaat. Neuvolassa ei uskottu. Lukemaan olisi oppinut kait 4-vuotiaana, jos olisin osannut opettaa, into oli valtava.
Lapsineroa hänestä ei tullut, enkä semmosta odotakaan näillä geeneillä, tavallinen vilkas lapsi ja nyt energinen nuori nainen, joka oppii ja omaksuu nopeasti sen mistä on kiinnostunut ja sen mitä haluaa.. ei muuta.
ovat oppineet pyörällä ajon aivan vaan innolla harjoitellessaan. Mielestäni ensin kolmirattainen aika hyvän kokoinen ja laatuinen kannattaa hankkia. (vaikka sitten käytetty)
Mikäli ei lapsesi ole päiväkodissa, siellä on kyllä yleensä laadukkaat kolmirattaiset pyörät. Katso siellä mitä pyöriä heillä on.
Ensi on opittava polkemisen taito ja pyörän ohjaus se käy kuin leikiten kolmirattaisella. Mutta älä osta mitään "muovihäkkyrää" vaan hyvän ja tukevan kolmirattaisen joka sitten kestää hurjastelutkin.
Kaksipyöräinen pyörä kun lapsi on oppinut tarpeeksi hallitsemaan pyörän ohjauksen ja polkemisen sekä kykenee seuraamaan "liikennettä" pihassa.Suosittelen ilman apurattaita sellainen paksu kuminen on aika mukava sillä saa pehmeät kyydit.
Kun lapsi istuu pyöranistuimella niin jalat pitää ylettyä maahan ja lapsen kasvaessa nostat istuinta.
Hyviä pyöräily hetkiä ja annathan ohjeita sekä tarvittaessa autat tasapainon löytämisessä.
muovifillarilla ja nelivuotiaana siirryttiin ulkoharjoitteluun pikkufillarilla ja appareilla. Hyvin nopeasti näki, ettei niitä apupyöriä enää tarvittu.
Meillä kuusivuotias poikani ajaa vielä apupyörien voimin.Kaikilla kun ei todellakaan tasapaino ole itsestään selvyys.Tosin kunnon fillaroinnin saloihin ryhdyttiin vasta poikani täytettyä viisi.Sitä aiemmin poika ei suostunut edes kokeilemaan polkemista.Mutta nykypäivänähän niin monet vanhemmat/neuvolan tädit ovat sitä mieltä,että lapsen tulisi kovin nuorena(n.3-vuotiaasta)osata jo monen moista.Ainakin meillä kysyttiin pojan mahdollisia harrastuksia,osaako luistella,pyöräillä yms.
Itse olen sitä mieltä,että kaikki aikanaan ja lapsen ehdoilla.Siis nämä pyöräilyt ja sensellaiset.Eiköhän me vanhemmatkin luoda stressiä lapsiimme näillä jutuilla? Ei muuta kuin hauskoja ja kannustavia hetkiä pyöräilyn parissa kaikille pikkuveitikoille ja niiden vanhemmille,annetaan aikaa ja tukea lapsillemme ja ennenkaikkea nautitaan siitä kun ne ovat vielä pieniä:-)!