Tanssipaikoilla käy monenmoista väkeä. Mitkä asiakkaat tanssinjärjestäjille oikein tuottavat ja miten paljon?
Aktiivinen tansseissa kävijä käy viikoittain lavalla ja mahdollisuuksien mukaan useamman kerran. Lava on joko sama tai sitten ne vaihtelevat. Kävijä jättää pääsymaksun, narikan sekä kahviossa ja juomapuolelle käynnillään rahaa.
Oletetaan, että aktiivikävijöitä on 30 % ja harvemmin kävijöitä 70 % kaikista (huom!) eri henkilöistä, joita vuoden mittaan lavalla käy. Jos harvemmin käyvä asioi lavalla esim. 12 krt/vuodessa (yleensä kesälomalla, Tapaninpäivänä jne.), niin aktiivikävijä käy vähintään 50 krt/vuodessa samalla lavalla (ellei useamminkin). Lavatanssien käynneistä muodostuisi seuraavanlainen laskuesimerkki:
Aktiivikävijä 50 x 30 = 1500
Harvemmin käyvä 12 x 70 = 640
Harvemmin käyvä voi ehkä juoda raskaammin (ei sääntö) ja jättää sitä kautta vaikkapa 15 euroa enemmän illassa. Harvemmin käyvät tulevat useimmiten silloin, kun paikalla on todella kallis solisti. Sillekin voisi laskea vähän kustannusta vastapainoksi. Aktiivikävijät tulevat, jos bändi on ammattitaitoinen. Kävijäryhmien rahankulutusta voi itsekukin laskeskella.
Uskoisin, että lopputulemaksi tulee se, että aktiivikävijät muodostavat noin 30 %:n asiakaskunnasta, joka tuo tanssipaikan tuloista vähintään 70 %.
Eli ne tanssipaikat menestyvät, jotka osaavat pitää aktiivisista huolen? Miltä tuntuu laskelma?
Aktiivinen tansseissa kävijä käy viikoittain lavalla ja mahdollisuuksien mukaan useamman kerran. Lava on joko sama tai sitten ne vaihtelevat. Kävijä jättää pääsymaksun, narikan sekä kahviossa ja juomapuolelle käynnillään rahaa.
Oletetaan, että aktiivikävijöitä on 30 % ja harvemmin kävijöitä 70 % kaikista (huom!) eri henkilöistä, joita vuoden mittaan lavalla käy. Jos harvemmin käyvä asioi lavalla esim. 12 krt/vuodessa (yleensä kesälomalla, Tapaninpäivänä jne.), niin aktiivikävijä käy vähintään 50 krt/vuodessa samalla lavalla (ellei useamminkin). Lavatanssien käynneistä muodostuisi seuraavanlainen laskuesimerkki:
Aktiivikävijä 50 x 30 = 1500
Harvemmin käyvä 12 x 70 = 640
Harvemmin käyvä voi ehkä juoda raskaammin (ei sääntö) ja jättää sitä kautta vaikkapa 15 euroa enemmän illassa. Harvemmin käyvät tulevat useimmiten silloin, kun paikalla on todella kallis solisti. Sillekin voisi laskea vähän kustannusta vastapainoksi. Aktiivikävijät tulevat, jos bändi on ammattitaitoinen. Kävijäryhmien rahankulutusta voi itsekukin laskeskella.
Uskoisin, että lopputulemaksi tulee se, että aktiivikävijät muodostavat noin 30 %:n asiakaskunnasta, joka tuo tanssipaikan tuloista vähintään 70 %.
Eli ne tanssipaikat menestyvät, jotka osaavat pitää aktiivisista huolen? Miltä tuntuu laskelma?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Päin persettä meni laskut.
Sellaiset paikat kannattaa joilla on pokkaa pyytää 15 € lipusta ja 5 € siideripullosta.
Toinen vaihtoehto on urheiluseuran ylläpitämä kylälava joiden työntekijät tekee työnsä periaatteessa ilmatteex
...menivät koko lailla oikein.
Mistähän tanssipaikasta (tai kapakastakaan) saat puolen litran siiderin tai lonkeron alle vitosella? Ei ole osunut kohdalleni sellaista.
Vaikkapa Järvenpään tanssikeskus esimekkinä viime kaudelta omalta osaltani: 50 käyntiä, joiden keskimääräinen hinta oli 18 euroa. Usein meni kahdenkympin ylikin. Siis loka-huhtikuun kattaneena aikana kannoin taloon 900 egeä.
Lähes samaan yltäneitä vakkareita siellä kävi kymmeniä.
Paljonkohan toivat ne muutamat (ehkä pari sataa kpl) satunnaiset kävijät?
Kylälavojen ja seurantalojen kuluja alentaa sekin, että ne sijaitsevat yleensä kiinteiden kulujen kannalta paljon edullisemmalla alueella.
Vuokra, auraukset ja muu kiinteistönhoito ovat kustennuserinä pääkaupunkiseudulla ja muidenkin suurten kaupunkien lähettyvillä ihan toista luokkaa kuin jossakin syrjemmällä.
Toisaalta niillä pikkulavoilla ja taloilla soittelee yleensä kakkos- ja kolmostason yhtyeitä, joiden taksat ovat murto-osa huippubändien ja tähtien liksoista. Niistä eivät läheskään aina ohjelmatoimistotkaan pääse vetämään siivuaan välistä.
Joo vakkareita vaan. Ja kaikki saa tanssia vaan sovitussa paikassa ja sovitussa järjestyksessä ja vaan Humppiksen etiketin ja määräyksen mukaan.
Lavoja pitävät pystyssä juuri ne "osaamattomat ja tyhmät ja tietämättömät" , siis ihan tavalliset pulliaiset, jotka tulevat pitämään hauskaa lavoille.
Nirpat käyttää paikkoja vaan hyväkseen käymällä "hyvien" orkestereiden keikoilla.
Eläköön ihan tavalliset tallaajat
...käymään jotakin kamaa vetämässä?
Lue uudelleen, mitä kirjoitin aktiivikäyttäjien käyntikerroista!
No, eipä se taitaisi auttaa, kun et kuitenkaan lukemaasi ymmärrä.
Ymmärryksessäni ei ole vikaa, enkä jaksa täällä väitellä siitä psykopaatin kanssa.
Kuten muutkin kanssasi livenäkin keskustelevat ihmiset, häivyn paikalta ja jätän sinut omien sairaiden ajatuksesi pariin.
Hyvää jatkoa. Koita piristyä, vaikka MTT:n hoitajasi menisikin lakkoon.
..ovat kaikki ne jotka käyvät tansseissa. Ostavat lippunsa ja tanssivat.
Eivätköhän ne eurot ole ihan saman arvoisia olivat ne sitte vakikävijöiden tai harvemmin käyvien tuomia. Omien havaintojeni mukaan yleensäkin yhdellä lipulla pääsee yksi tanssija sisään.
kuin vettä...
...tuntemani aktiivisesti lavoja kuluttavat tanssijat nauttivat muitakin talon antimia kuin vain vettä.
Kahvia, leipää, pullaa ja muita leivonnaisia menee kaiken aikaa myös aktivistien suusta sisään. Virvoitusjuomia tietysti myös.
Eivät ole olut, siideri, lonkero, drinkit tai viini myöskään vieraita heidän pöydissään. Itse osallistun talon tuotteiden ostoon myös aina.
Siksi oletkin aina loppuillasta kännissä.
...mestari, jos tuon väittämäsi kykenisit toteen näyttämään.
Voit aivan huoletta tulla jokaiselle tanssipaikalle aina, kun siellä olen iltaa viettänyt ja asettua ulko-oven pieleen puhalluttamaan alkometriin. Kertaakaan ei viisari värähdä.
Krkeintaan kaksi kertaa vuodessa otan sen verran alkoholia, että hyvällä tahdolla voi väitää kysymyksessä olevan humalatilan. Toinen on jouluaatto ja toinen juhannusaatto silloin, kun en ole illalla tanssimaan lähdössä.
Laitetaanpa tutkinta-aineiston nippuun tuokin viestisi.
Jeeh! Pääsin listalle. Kyllä jaksaa vanha kääkkä uhota.
Taas.
KEskity olennaiseen äläkä aina itke.
"raha per vuosi : Aktiivikävijä 50 x 30 = 1500
Harvemmin käyvä 12 x 70 = 640"
Tässä laskutavassa on joku, mikä ei osu minun ajatusmalliin. Jos tanssit järjestetään esimerkiksi 52 kertaa vuodessa, niin orkesteri laskuttaa joka kerta jonkun summan ja jos illan yleisöstä on 30% aktiiveja ja 70% harvemmin käyviä, niin ei auta, että aktiivi tuo seuraavallekin orkesterille seuraavalla kerralla rahaa, kun sehän menee seuraavan illan kuluihin, jossa taas on sama suhde 30/70, eikä siitä siirretä tuloja edelliselle illalle, vaan kustannetaan sen illan orkesteria. Minusta on harhauttavaa laskea, paljonko vuodessa tuo yksi kävijä rahaa, kun joka tansseissa on rahaa tuomassa (ko. mallin mukaan) 2,3 harvemmin käyvää yhtä aktiivia kohden.
"Uskoisin, että lopputulemaksi tulee se, että aktiivikävijät muodostavat noin 30 %:n asiakaskunnasta, joka tuo tanssipaikan tuloista vähintään 70 %."
Tämä lienee pitää paikkansa, mikäli asiaa tarkastellaan per nenä- tasolla, mutta koko rahantuojajoukossa ei liene aktiivin osuus ole aivan yhtä suuri. Enkä kyllä oikein usko sitäkään, että esim. yksissä tansseissa tuo 30%:n joukko tuo illan tuloista 70% (tästä ei liene kysekään)
Siis tässä kritiikki kohdistuu laskutapaan, ei kustannusten maksajiin. Olet samaa mieltä, että aktiivit pitävät lavan pystyssä jo sillä, että heitä käy lavoilla muodostaen ns. pohjakassan, jolloin harvoin käyvän on helpompi tulla, kun väkeä on todennäköisesti paikalla.
Tämä käyntikertaprosentti hämäsi minuakin. Pulin ajatuksella päästää seuraavanlaiseen laskelmaan.
Esimerkiksi illan kokonaisasiakasmäärä 1000 henkilöä. Joista siis prosenteilla 30/70% aktiivikävijöitä on 300 ja harvemmin kävijöitä on 700. Kun pääsylipun hinta on 13 euroa niin lipputuloja tulee 3900/9100 euroa. Eli harvemmin käyvistä tulee lipputuloja jo 2,3 kertaa enemmän. Lisäksi muu virvokemyynti, joka voi olla harvemmin käyviä kohden enemmän mutta en ryhdy arvailemaan summia.
Mikä sitten on tuottoisin asiakasryhmä? Se joka jättää kertakäynnillä suurimman tuoton. Siis tulot miinus kulut. Toisaalta kanta-asiakas on hyvä sillä markkinointikuluissa säästää ja lisäksi toiminnalla on jonkinlaista jatkuvuutta. Mutta totuus on että aktiivitanssijoita ei riitä joka lavalle joka iltana, joten heidän varaan ei voi pelkästään laskea.
Viestejä on näköjään leikattu paljon pois. Pyytäisin huomioimaan laskelmassa esitetyn asian, että kyse on tietyllä tanssilavalla käyvistä eri ihmisistä. Tässä vähän täydennöstä laskelmaan.
Kävijäryhmiin jakoa voisi vielä tarkentaa jakamalla kävijät kolmeen ryhmään. Näitä voisivat olla tiettyä lavaa kohden vaikkapa seuraavasti:
A. Aktiivikävijät (50 krt/vuosi), kuluttavat 20 eur/ilta. Käyvät melkein aina.
B. Satunnaiskävijät (12 krt/vuosi) kulutus 25 eur/ilta. Käy kesäisin muutaman kerran ja muulloin juhlapäivinä.
C. Harvoin käyvät (3 krt/vuosi). Kulutus 20 eur/ilta. Käy vain huippuiltoina.
A-B-C ovat karkeita yleistyksiä. Katsotaanpa sitten käyntejä. Lava on auki esim. kesä-elokuussa 30 kertaa ja muulloin 35 kertaa, eli yhteensä 65 iltana vuodessa. Summittaisena arviona voisiko kävijöitä olla keskimäärin 400 kpl/ilta eli 65 x 400 kpl = 26.000 käyntiä/vuosi?
On joitakin huippuiltoja esim. Jari Sillanpää, Kari Tapio, Anna Eriksson jne. jolloin kävijämäärä ylittää 1.000 henkilöä. Huippuiltoina tulee painottuneesti ryhmä C. Seisovat siiderilasi kädessä lavan edessä ja nauttivat. Sillon tulee myös ryhmä B. Saattaako ryhmä A kadota silloin muualle?
Jos tämä teoria tuntuu oikealta, niin huippusolistit houkuttelevat huippuiltoina muita kuin aktiivikävijöitä. Näiden iltojen kustannus on järjestäjälle suurempi kuin tavanomaiset hyvien bändien illat. Kävijämäärän kasvu + baarin lisämyynti kattavat varmaankin näitä kuluja. Järjestäjät tietänevät mikä kannattaa.
Jos lavalla on 26.000 käyntiä vuodessa, niin eri ryhmien määrät ja kulutus voisivat olla seuraavanlaisia:
A. Aktiivikävijät saavat kaikista käynneistä 70 % eli 70 % / 26.000 kpl = 18.200 kpl eli 280 hlöä/ilta. Rahassa tämä tarkoittaa järjestäjälle vuodessa 18.200 käyntiä x 20 eur/krt = 364.000 eur
B. Satunnaiskävijöitä on 20 % eli 5.200 kertaa. Rahankäyttö on vuodessa 5.200 käyntiä x 25 eur = 130.000 eur
C. Harvoin kävijöitä on 10 % eli 2.600 kertaa. Rahankäyttö on vuodessa 2600 käyntiä x 30 eur = 78.000 eur.
Liikevaihdoksi saamme 572.000 eur. Liikevaihdosta tulee aktiivikävijöiltä 63 % (A), satunnaiskävijöiltä 23 % (B) ja loput 14 % harvoin kävijöiltä (C).
Jos tätä palstaa lukevat tanssien järjestäjät (esimerkin kokoinen lava) niin kommentoisitteko? Ja tietysti kaikki muutkin.
Ollaanko hakoteillä? Mitä ajatuksia tämä herättää?
Voi olla lähellä,jos halutaan karkeasti arvioida..
c-ryhmään kuuluva tosin voi helposti käyttää yli 30eur/ilta, eihän se olu kuin esim. neljä olutta lipun lisäksi. Juhannustansseissa siis aika kohtuullisesti otettu (vertaan omaan juhannukseeni!!!). Lisäksi mahdollinen hiukopala yms.
Minulle ei merkitse mikä ryhmä tanssipaikkoja pitää pysstyssä, sen tiedän että itse kuulun siihen ryhmään kun käyn tansseissa.
Hmmm...osuiko se jotakuta pahasti johonkin paikkaan, kun yritin pohtia, miksei tanssimisessa selvä liikuntapaikka-ajattelu ole käytössä, vaikka VIP-asiakkaat pitävät kuitenkin tanssilavaa enemmän niin kuin omana harrastuspaikkanaan, eikä pelkkänä satunnaisen väen hengailu-huvittelu-orkesterifanituspaikkana.
Ja sekö oli jollekin liikaa, kun ajattelin, että satunnaisista kävijöistä jos ja kun ei ole tanssijärjestäjälle mitään hyötyä, vakikävijöille voisi tehdä vuosikortin niin kuin esim. jäähallivuoron maksamisen yhteydessä peliporukka maksaa, ja vain tällä vuosikortilla pääsisi sisään lattian puolelle. Yläkertaan voisi tehdä akvaarion anniskelua varten niin kuin isompiin jäähalleihin. Tai kahvion niin kuin uimahalleihin.
Mikä siinäkin nyt niin otti päähän ? Onko se merkki siitä, että harmistuminen tanssiharrastukseen "leväperäisesti suhtautuviin" on arka paika, että sellaista mieltä oikeasti olisikin aktiivisilla ja sitoutuneilla harrastajilla ? Onko se jotenkin paha asia jonkun muun ryhmän mielestä. (Eli ns. "osaamattomien" mielestä ?)
Pariutumisen voisi keskittää muutenkin ruotsinlaivoille ja anniskeluravintoloihin. Ei kai kukaan lavatanssien suorituspaikoilla ala iskeä parneria ? Olisi varsin huvittavaa esim. keilahallissa katsella minkäänlaista vonkaamista... ;-) Toisaalta, en kylläkään ole kuullut kenenkään keilaradalla sanoneen: "Olen VAIN keilaamassa" ;-)
No, jaloillahan sitä äänestetään, ja jos julkisella tuella ei aiota suorituspaikkoja perustaa, esimerkiksi edellyttämällä tarkempaa järjestäytymistä yhdistysten muodossa, esim. , joudutaan sitten lavoille houkuttelemaan ohikulkevaa roskaväkeäkin jotta päästään plussatulokseen, niinkö ?
-Kaks Vasenta Jalkaa-
42% lippujen hinnannostolla aktiivit saisivat lavan kokonaan omakseen !
Miksei tätä ole jo tehty !
Täytyy vielä lisätä että ei kävijäryhmiä noin jaeta. Se olisi sama kuin ruokakauppa jakaisi ostajat säännöllisesti ja satunnaisesti kävijöihin ja sitten alettaisiin miettiä kumpi kävijäryhmä tuo enemmän rahaa. Aika B-luokan pohdintaa.
Täytyisi miettiä ketkä ovat aktiivikävijöitä. Heitä voi olla esimerkiksi:
- tiettyjen yhtyeiden fanit, jotka käy joka keikalla esiintyipä yhtye missä tahansa
- kylän aikamiespojat, jotka kokoontuvat tuopin ääreen viettämään aikaa
- kesälomalaiset
- lähiseudun asukkaat
- eläkeläiset
yms.
Nämä kävijäryhmät painottuvat eri tavalla eri lavoilla eikä yleistä painotusta voi esittää. Lisäksi lavan sijainti, koko ja muut palvelut vaikuttavat kuinka kyseinen lava voi huomioida nämä kävijäryhmät.
Olet oikeassa. Arvioni perustui suosittuun alueelliseen standardilavaan, jolla on tavanomainen toimintamalli ja joka on auki ympäri vuoden (bisneslava).
Kävijäryhmät painottuvat eri lavoilla, kuten sanoit. Jotkut ovat puhtaita kesälavoja, joissa käyvät aikamiespojat, lähiseudun asukkaat ja mökkiläiset. Nämä lavat toimivat yleensä talkoilla ja ovat auki muutaman kerran kesässä. Silloin saattaa meininki olla ihan hyvä ja nuorisoseura/urheiluseura saa vähän varoja. Tunnelma on ainutlaatuinen ja hauska. Vähän sellainen kuin lavatanssien soisi olevankin.
Ruokakaupat jakavat kävijät eri ryhmiin. Ne tavoittelevat isompien perheiden äitejä korostuneesti. Nämä jättävät kerralla huomattavasti suuremman keskioston kuin sinkku (vaikka tämä ostaisi kallistakin). Samoin he käyvät useammin kuin muut.
Tanssilavapuolella keskioston koko on jossakin 20-30 euron välillä. Poikkeuksia toki on. Käyntitiheys on tässä tapauksessa se, joka ratkaisee asiakkaan kannattavuuden.
Esimerkiksi sellainen asiakas on parturille kannattavampi, joka käy kolmen viikon välein kuin sellainen, joka käy 7 viikon välein. Kumpi tuo enemmän rahaa? Saman määrän he jättävät yhdellä kerralla.
Eli parturi tarvitsee esimerkiksi 10 asiakasta joka päivä saadakseen palkan ja vuokrat ja lyhennykset hoidetuksi siltä päivältä ja joka työpäivä samanlaisen porukan maksaakseen seuraavan kuun vuokran ja palkat ja verot. Ihan sama siis, onko tiettynä päivänä leikattavissa kymmenessä asiakkaassa kolme viikkoa aikaisemmin käyneitä vai kuusi viikkoa aikaisemmin käyneitä.
Tuo asiakkaan arvo tulee vain siinä tilanteessa esille, jos asiakas ostaa suuremman katteen tuotetta tai ostaa enemmän sinä päivänä, niin kuin erikoisliikkeessä on kyse. 10000 euron minkkiturkki yhdelle rikkaalle kuussa on erilainen katteen tuonnissa kuin joka päivä yhden 3 EUR sukkaparin ostava vakiasiakas !
Ja jos yksi ihminen tulee todellakin joka päivä sinne parturiin, siinä sen arvo voisi olla isompi kuin kahdenkymmenen muun ihmisen, jotka tulevat kerran kahdessa viikossa, koska leikkuutyö ehkä olisi pienempi ja saisi laskuttaa saman lyhyemmästä työstä. Mutta useissa partureissa hinnastossa on erikseen pikku tasaus ja täysleikkuu, eri hintaisina.
Jos ajat takaa tanssipaikkojen vakiasiakkaiden arvottamista paremmiksi kuin satunnaisten kävijöiden arvo järjestäjille olisi, isket kirveesi kiveen. Koska kustannukset ovat kiinteistössä käytännössä samat, riippumatta siitä, onko salissa 100, 200 vai 300 henkeä. Jollakin asiakasmäärällä y salin kustannukset tapahtumakertaa kohti on katettu. Vasta se y+1:s asiakas antaa tuottoakin.
Vaikka tappio pari ihmistä liian vähällä joukolla olisi pieni, vain muutamia kymppejä, ei mikään organisaatio voi pitkällä aikavälillä lahjoittaa edes sitä määrää lavatanssikorkeakulttuurin tukemiseen. Siksi viisikin ylimääräistä asiakasta, satanen - kaksi kassaan saattaa pitää kassavirran kokonaisuutena plussalla sen päivän osalta.
Mutta voihan sitä lipunhintaa nostaa niin isoksi, että vakikävijät voisivat sen salin sillä ylläpitää. Eihän siinä sen kummempaa. Ei tule kävelijät haittaamaan. Mutta väitän, että mikään 30% taksojen nosto ei riitä.
Ja jos vakiasiakkaita ei ole enää lisää mistään ottaa tai ne ovat jo kaikki lattialla pyörähtelemässä, on otettava sisään sitä roskaväkeä jota nyt sattuu haaviin käymään.
Mutta luulen, että tuon ajatusvirheen toistelu joka foorumilla, sekä tanssinetissä että täällä, lieneekin tarkoituksellinen, tavoitteena ohjata vastaväitteiden kautta siihen julistukseen, että satunnaisetkin asiakkaat ovatkin tanssijärjestäjille tärkeitä ja niitä pitää myös sietää. Aika kiero tapa viekoitella asiaansa esille.
Ihan sama minulle, kunhan et vaan ole tosissasi tuon selityksesi kanssa.
Eli jos lavalla jonakin päivänä on 30 % asiakkaista vakiasiakkaita, tuovat ne 30% ihmisistä juuri tarkalleen sen 30% liikevaihdosta, koska ostospaketti on yksi yksikkö, yksi lippu , yhdet kahvit, muutamat juomat, suunnilleen sama määrä kuin satunnaisellakin kävijällä. Jos lavalla on aina 100 % vakiasiakkaita, eli kyseessä sisäpiirin vakiotreenitsali, tuovat he 100 % liikevaihdosta. Jos lavalla ei ole vakiasiakkaita, tuovat satunnaiset asiakkaat 100 % liikevaihdosta. Ja päiväliikevaihdon suuruus riippuu täysin asiakaslukumäärästä, riippumatta asiakkaiden taidoista tai statuksesta.
Vielä yksi reality-check: Jos vakiasiakkaat pelkästään ylläpitäisivät lavoja, sanotaan nyt 70 kpl ympärivuotisia lavoja, 150 tapahtumaa vuodessa, 400 henkeä lavalla, tarkoittaa se sitä, että tarvitaan 4,2 miljoonaa asiakaskäyntiä. Jos asiakkaat ovat päätoimisia ja käyvät kesätkin tanssimassa, tulee arviolta noin 200 käyntiä vuodessa. Eli tarkoittaa 21000 päätoimista lavatanssijaa kyseisen asiakastapahtumien kirjaamiseksi vuoden aikana, tai vaihtoehtoisesti 42000 puolipäiväistä. Eli täytyy olla muitakin kuin noita "päätoimisia".
-Kaks Vasenta Jalkaa-
"Käyntitiheys on tässä tapauksessa se, joka ratkaisee asiakkaan kannattavuuden.
Esimerkiksi sellainen asiakas on parturille kannattavampi, joka käy kolmen viikon välein kuin sellainen, joka käy 7 viikon välein. Kumpi tuo enemmän rahaa? Saman määrän he jättävät yhdellä kerralla."
Suuren käyntitiheyden ja kannattavuuden välille ei ikävä kyllä voi vetää lonkalta yhtäsuuruusmerkkiä.
Kannattavuus=tulot-kulut
Sinänsä kannattavuuteen ei vaikuta kuinka monta kertaa asiakas käy, vaan tuotteen tai palvelun hinnoittelurakenne. Paljon myyty tuote tai palvelu voi olla kannattamattomampi kuin vähemmän myyty. Esimerkiksi parturilla useammin käyvällä voi olla sellainen kampaus että sen leikkaamiseen menee enemmän aikaa kuin harvemmin käyvän, täten useammin käyvä asiakas on kannattamattomampi. Toinen esimerkki, tanssinharrastaja saa usein alennusta lavalipusta jos kuuluu johonkin tanssiseuraan tai sitten muilla alennuskorteilla. Oletetaan että lippu maksaa normaalisti 12 euroa ja hän saa 2 euron alennuksen. Ja oletetaan että tanssinjärjestäjän kulut yhtä lippua kohden on 8 euroa, niin lipusta alennuksen saavia on tultava kaksi kappaletta yhtä normaalihintaisen lipun ostanutta asiakasta kohden, jotta tanssipaikka saisi saman tuoton.
Normaalihintaisen lipun tuotto:
12-8=4 euroa
Alennetun lipun tuotto:
10-8=2 euroa
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Kun asiakas on saatu tulemaan kerran, niin hänet on helpompi saada tulemaan uudestaan kuin aivan uuden asiakkaan. Tähän perustuu kanta-asiakkuus. Lisäksi kanta-asiakkaalle on helpompi myydä uusia tuotteita tai palveluja ja hän herkemmin suosittelee paikkaa muille ystävilleen, jota kautta asiakaspiiri voi laajentua.
Toiseksi asia riippuu myös kapasiteetista, kulurakenteesta, markkinoista ja siitä kuinka hyvin yrityksellä menee taloudellisesti. Lisäksi yrittäjän oma liiketoimintaintressi vaikuttaa toiminnan suunnitteluun.
Lisäksi voidaan tarkastella suhteellista kannattavuutta missä huomioidaan tarvittava sijoitettava pääoma.
Eli sillä tiedolla ei sinänsä tee mitään kuinka monta kertaa asiakas käy. Siitä voi vetää vain sen yleistyksen että vuoden aikana hän ostaa todennäköisesti enemmän kuin harvemmin käyvä. Mutta se ei kerro kuinka kannattava kyseinen asiakas on.
Tärkeämpää on lavayrittäjän näkökulmasta tietää eri asiakasryhmät ja kuinka suurella summalla he ostavat tuotteita tai palveluja ja mikä on juuri tämän tuotteen tai palvelun kannattavuus eli tuotto-kulut. Kuinka eri asiakasryhmien myynti jakautuu eri päiville ja vuodenajoille. Mitä palveluita tai tuotteita kyseinen asiakasryhmä haluaa sekä mistä he ovat valmiita maksamaa. Erityisesti tämä viimeinen on aika hyvä tieto. Kun tiedät mistä asiakkaasi on valmiita maksamaan, niin voi hinnoitella tuotteesi paremmin ja suunnata tuotevalikoimaa kohti kannattavampia tuotteita. Esimerkiksi lavayrittäjän näkökulmasta ajateltuna olisi hyvä tietää millä tavalla esiintyjä vaikuttaa kannattavuuteen. Tämän tiedon tosin saa joka illan päätteeksi mutta se ei kerro miten valittu linja jatkossa kannattaisi. Lisäksi voi olla muita palveluita tai tuotteita mistä asiakkaat ovat kiinnostuneita ja valmiita maksamaan mutta nykyisin niitä ei saa.
Hyvää pohdintaa. Toivottavasti 2 Vasenta jalkaa myös perehtyy näkökulmaan.
Tanssilava on kallis investointi. Se voidaan tehdä talkoilla, jolloin se myös maksaa. Ulkopuolista rahoitusta (pankki) tarvitaan. Lainoja pitää lyhentää ja korkoja maksaa. Kanta-asiakkaiden merkitys on tasaisessa myynnissä ja tätä kautta tulon muodostumisessa.
Jos lava olisi ilmainen tai vain vuokrattavissa järjestäjälle (ilman omistusvelvoitetta), niin silloin kannattaisi järjestää vain hyvin kannattaviksi arvioituja tanssi-iltoja. Bisnes olisi hyvä.
Pääomakustannukset (lyhennykset, korot) ne juoksevat koko ajan. Sen vuoksi tanssinjärjestäjät joutuvat pitämään monessa tapauksessa lavaa auki ympäri vuoden, jotta nämä tulisi tienatuksi. Orkesteripalkkioiden, henkilöstökulujen, mainoskulujen jne. jälkeen (jos jää rahaa) jäävä tulo on elinehto lavan henkiinjäämiselle. Tässä aktiivikävijät ovat avainasemassa, eikö? Jos harvoin-käyvät olisi pääkohteena, saisi sulkea ovet ja luovuttaa lava pankille.
Tanssi.net -keskusteluissa on hyvin nostettu esiin uuden asiakaskunnan kasvattaminen (esim. tanssikurssien tms. avulla). Tämä on hyvää politiikkaa ja kanta-asiakaskunnan kasvattamista. Asiakaskunnan kasvu sitten tietysti vaatii lavan suurentamista, joka taas aiheuttaa pääomakuluja, mutta se on sitten toinen tarina.
"Jos lava olisi ilmainen tai vain vuokrattavissa järjestäjälle (ilman omistusvelvoitetta), niin silloin kannattaisi järjestää vain hyvin kannattaviksi arvioituja tanssi-iltoja. Bisnes olisi hyvä."
Tiedän yhden järjestäjän, joka toimii vuokralaisena. Mutta siitä huolimatta tanssi-illat ovat varsin perinteisiä. Kannattavuudesta en tiedä. Mutta kahden orkesterin illoista on siirrytty yhden orkesterin iltoihin ja muutenkin varmaan toimitaan minimikustannuksilla.
"Pääomakustannukset (lyhennykset, korot) ne juoksevat koko ajan. Sen vuoksi tanssinjärjestäjät joutuvat pitämään monessa tapauksessa lavaa auki ympäri vuoden, jotta nämä tulisi tienatuksi. Orkesteripalkkioiden, henkilöstökulujen, mainoskulujen jne. jälkeen (jos jää rahaa) jäävä tulo on elinehto lavan henkiinjäämiselle. Tässä aktiivikävijät ovat avainasemassa, eikö? Jos harvoin-käyvät olisi pääkohteena, saisi sulkea ovet ja luovuttaa lava pankille. "
Suurinosa Suomen lavoista on rakennettu pelkästään kesäkäyttöön. Niitä ei voi pitää talvisin auki. Näiden paikkojen rakentamiskustannukset on kuoletettu jo aikoja sitten. Moni talvitanssipaikka on sellainen että kesäisin se on kuuma ja viihtyvyydeltään ei pärjää kilpailijoille. Täälläpäin missä asun ei ole yhtään ympäri vuoden auki olevaa tanssipaikkaa.
Luulisin että ympäri vuoden olevat tanssipaikat ovat uusia viihdekeskuksia. Niiden rakentaminen on niin kallista että paikan täytyykin olla auki läpi vuoden ja mielellään useampana iltana viikossa. Olekin ihmetellyt miten joku liiketaloudellisesti ajatteleva paikka voi kannattaa, jos se on auki vain kerran viikossa.
Mitä sitten kun tällaisen paikan kannattavuuslaskelma osoittaa että edes aktiivikävijöiden tuloilla paikka ei kannata? Silloin on kaksi vaihtoehtoa. Joka saada aktiivikävijät käymään useammin ja jättämään enemmän rahaa tai sitten asiakaskunnan laajentaminen.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa voidaan vaikka lisätä toinen tanssi-ilta samalle viikolle. Mikä on lopputulos? Itse uskon että tämä lisäisi omia vuosittaisia käyntejäni vain 10-20%. Tämä johtuu siitä että käyn jo niin usein että on epätodennäköistä että kävisin useammin. Muutakin tekemistä on. Sitä paitsi en varmaankaan aina viitsi käydä samassa tanssipaikassa. Välillä täytyy käydä muuallakin.
Tanssiyrittäjää ajatellen lopputulos voi olla se että toinen tanssi-ilta ei ole kannattava ja se tuottaa tappiota. Tällöin on kannattavampaa pitää vain yhdet tanssit viikossa.
Joten jäljelle jää asiakaskunnan laajentaminen. Tämän suunnitteluun ei riitä että tiedetään aktiivikävijöiden tuovan 70% vuotuisesta liikevaihdosta. Täytyy tietää keitä aktiivikävijät ovat ja mikä saa tulemaan heidät tanssilavalle. Näin on ehkä mahdollista laajentaa aktiivikävijöiden lukumääräistä joukkoa. Lisäksi voidaan tarjota sellaisia palveluja millä saadaan kävijämäärää laajennettua aktiivikävijöiden ulkopuolisissa ryhmissä. Esimerkkiä voi ottaa vaikka vuoden 2007 tanssipaikasta Tulenliekistä.
En usko että tulevaisuudessa syntyy jäsenyyteen perustuvia tanssipaikkoja. Lavatanssinharrastajat ovat sen verran hajanainen joukko, että he tuskin alkavat järjestää säännöllisiä tanssitilaisuuksia. Varsinkin kun lavatansseja on nykyään aika paljon tarjolla. Luulen että lavatanssiyrittäjät ja järjestäjäyhdistykset saavat pidettyä paikkoja sen verran pystyssä että ne kattavat kysynnän.