Useimmilla meistä lienee varhaisaikusuudessakin ollut unelmia ja ehkä tavoitteitakin?
On kahden sortin asioita.
Niitä joihin voi vaikuttaa ja niitä mihin ei voi.
Miten lienee toteutumisen laita?
Itselläni, köyhistä ja kurjista oloista lähteneenä ei ollut kaksisia tavoitteita. Unelmia ei lainkaan.
Karu polkuni.
Riitaisesta kodista pois heti intin jälkeen toiseen valtioon.
Poikamiehen kellumista ja sekoilua.
Ammatin hankinta.
Pariutuminen.
Yhdessä matkustelua.
Lapsia. Talo. Velkaa.
Velkavankeudessa 15-vuotta.
Levottomat jalat. Työpaikkojen ja paikkakuntien vaihtoja.
"Eläköitymisen" suunnittelua 40 vaiheessa.
Eläköitymisen toteutus 50 vaiheessa.
Tälläisen pts:n joku varmaan kokisi stressaavana. Meille se on sopinut.
Ei mitään unelmia. Tavoitteita kylläkin.
Muu, paisi myöhään ilmennyt, geneettinen sairaus, on ollut suunnitelmien mukaista.
Toista ääripäätä edustanee eräs sukulaseni.
Suunnittelun aikajänne on korkeintaan 2-viikkoa.
Luonnon lapsi. Elää tässä ja nyt. Milloin puutteessa, milloin ei.
Aina kuitenkin tyytyväisenä, jopa onnellisena.
Itse kukin tavoittaa onnellisuutensa omalla tavallaan.
On kahden sortin asioita.
Niitä joihin voi vaikuttaa ja niitä mihin ei voi.
Miten lienee toteutumisen laita?
Itselläni, köyhistä ja kurjista oloista lähteneenä ei ollut kaksisia tavoitteita. Unelmia ei lainkaan.
Karu polkuni.
Riitaisesta kodista pois heti intin jälkeen toiseen valtioon.
Poikamiehen kellumista ja sekoilua.
Ammatin hankinta.
Pariutuminen.
Yhdessä matkustelua.
Lapsia. Talo. Velkaa.
Velkavankeudessa 15-vuotta.
Levottomat jalat. Työpaikkojen ja paikkakuntien vaihtoja.
"Eläköitymisen" suunnittelua 40 vaiheessa.
Eläköitymisen toteutus 50 vaiheessa.
Tälläisen pts:n joku varmaan kokisi stressaavana. Meille se on sopinut.
Ei mitään unelmia. Tavoitteita kylläkin.
Muu, paisi myöhään ilmennyt, geneettinen sairaus, on ollut suunnitelmien mukaista.
Toista ääripäätä edustanee eräs sukulaseni.
Suunnittelun aikajänne on korkeintaan 2-viikkoa.
Luonnon lapsi. Elää tässä ja nyt. Milloin puutteessa, milloin ei.
Aina kuitenkin tyytyväisenä, jopa onnellisena.
Itse kukin tavoittaa onnellisuutensa omalla tavallaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
läpi asioita.Samat asiat kyllä näyttävät toisena päivänä toisiltä.Jos alkaa kerrata mitä nekatiivista on elämässä kaikilla löytyy lista .Katsoo vain optimistisesti niin yhtäpaljon hyvääkin löytyy.
ja perhehelvetti. Isäni ja hänen äitinsä olivat sadisteja. Lähdin nuorena kotoa ja jouduin naimisiin. Anoppi ja appi olivat ilkeitä, karkasin välillä kaupunkiin, vaikka oli jo lapsia. Tulin takaisin ja kestin kolme vuotta. Sanoin miehelleni, että todella lähden lasten kanssa, jos hän ei lähde mukaan. Appi ja anoppi hallitsivat taloa, rahoja ja kaikkea. Kelpasimme vain työn tekoon.
Välit korjautuivat, kun muutimme pois. Tosin olivat katkeria ensin, kun ei heistä enää ollut talon pitäjiksi omin voimin. Valtaa appi ei halunnut kuitenkaan muille antaa.
Lasten kanssa opiskelin ja valmistuin monien halveksimaksi hoitajaksi aikanaan. Nyt jo haluaisin eläkkeelle. Työ on raskasta, ei suinkaan toimistossa istumista ja tietokonetöitä ainoastaan. Vaativaa ja tekniikka kehittyy koko ajan. Tuntuu välillä miten voi omaan muistiin jäädä kaikki, kun aina tuee jotain uusia käytäntöjä ja muistamista.
Jos olisin mennyt myöhemmin naimisiin, olisin halunnut opiskella enemmän ja kokeilla työtä muuallakin kuin Suomessa. Matkustamiseen en ole saanut mahdollisuutta riittävästi. Se on puute.
Nyt on nuo kaksi koiraa esteenä. Niitä ei voi jättää kenelle vaan eikä ottajiakaan ole.
Musiikissa olisin halunnut kehittyä paremmaksi, mutta olen kiitollinen siitäkin mitä lahjoja on.
Jos terveyttä riittää, ehdimme vielä matkustaakin.
Toivon siis vielä terveyttä ja pitkää ikää ja kohtalasisen eläkkeen, vaikka niin kauan olin "vain" kotona lapsiani hoitamassa.
Toivon myös nykyisille äideille eläkekertymää lasten kotihoidosta. Se on arvokasta työtä vaikka heistäkin kirjoitellaan pahasti ja nimitellään keskustelupalstoilla femakoiksi ja KADEHDITAAN!! Kateellisuus tuntuu olevan joillekin oikea voimavara. --Jokohan se kotityö muuttuikin niin, että siitäkin saaeläkekertymää?
Tiettyä samankaltaisuutta näyttäisi lapsuutemme kodeissa olleen.
Meillä oli puukkohippoja ja talvisin hankeen karkuun.
Kesäisin oli helpompaa!
Kaikkinensa täyttä helvettiä koko elämä.
Siihen tietenkin lisäksi palkkatyössä kaikki kesälomat 14-vuotiaasta alkaen.
Tilipussi tietenkin muorille.
Sitä ennen, ensimmäisen kerran kuukausi saaressa, yksin pöllin kuorinnassa. Havumaja-asumus, huopa.
Yöt saaressa. Lauantaisin kotiin vuotavalla soutuveneellä.
Appiukkoni kuoli tapaturmaisesti ennen avioitumistamme.
Anoppini oli hieno ihminen!
Hienotunteinen, kannustava ja vähäänkin apuun tyytyväinen ja siitä kiitollinen.
Vaimoni on kansakoulupohjainen ilman ammatillista koulutusta.
Kunnioitan hänen loogisuuttaan ja joustavuuttaan käytännön ratkaisuissa. = paikkakuntien vaihdot työpaikkojeni perässä.
Samoin vastuun kantaminen perheemme talouden ja rahaliikenteen hoidosta.
Mielestäni tärkeissä asioissa, raha-asiat, lasten kasvatus ja harrastukset ( urheilu, matkailu ) olemme olleet samoilla periaatteilla.
Kerran hän ryhtyi purnaamaan liikkumistamme.
Olimme yhden vuoden sisällä muuttaneet huushollin kolmannen kerran eri paikkakunnalle.
Matkat tosin vain n. 120 - 250km.
Ensimmäinen lapsemme oli alle vuoden ikäinen.
Vaimo ilmoitti toivovansa siinä pysymistä muutaman vuoden.
Kahden vuoden kuluttua muutimme asuntoa samalla paikkakunnalla.
10:n vuoden kuluttua rakensimme talon.
Vaimoni eläkekertymä on myös hyvin vaatimaton.
Oli myös vuosikausia lasten kanssa kotona.
Sitten iltakassaksi markettiin. 3h / ilta.
Sairaseläkkeelle hän joutui 6-vuotta sitten.
Onneksi sairaus ei näy eikä haittaa muuten kuin kuukausittaisten labrakokeiden muodossa.
Joskus on saanut kuulla luksusrouva nimitystä mutta olemme ottaneet sen kateellisten tunnustuksena.
Tätä sairautta lukuun ottamatta on elämämme mennyt suunnilleen tavitteidemme suuntaisesti.
Toivon sinulle teveyttä ja leppoisaa jatkoa.
Me kokeilimme koiraa väärässä elämäntilanteessa.
Nuorin lapsemme oli silloin 2-vuotinen ja erittäin mustasukkainen koiralle.
Sille löytyi hyvä koti.
Hämmästyttävän voimakkaasti olimme ehtineet kiintyä siihen muutaman kuukauden aikana.
.Elämäni nyt on mennyt niinkuin on mennyt,en muistele ollenkaan pahalla.Olen itse tehnyt joka valinnon ja turha muistella tekemiäni virheitä,ne ovat olleet opiksi ja ojennukseksi.Nyt olen se ihminen,mikä olen kun maailmantahko on hionut enimpiä särmiäni!Minun mottoni onkin,en ajattele sitä,mitä minulla ei ole,vaan sitä,mitä minulla on.Olen hyvin tyytyväinen elämääni
Olen joskus kääntänyt Senecan pohdinnan: "Köyhä ei ole se jolla on vähän vaan se joka himoitsee enempää" muotoon "tyytyväinen ei ole se jolla paljon on vaan se jolta vähän puuttuu"!
Jos koskaan ei olisi keljua ei osaisi mukavista hetkistäkään nauttia.
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa.
Nuorena asettaa elämälle tavoitteita hyvinkin kevyin perustein. Haaveilee istuvansa niin korkella etteivät jalat ylety maahan ja niiden toiveiden olen huomannut ajan saatossa kokonaan unohtuneen omista tavoitteistani. Eipä harmita kun eivät koskaan toteutuneet täydellisinä.
Kun koti ei voinut tarjota elintilaa ja toimeentuloa oli sieltä lähdettävä sen pehmeän leivän toivossa mitä muilla oli, vaan ei meillä, kuten silloin ajateltiin. Lähteminen 15 vuotiaana, vain kova kapsäkki kainalossa, sisältönään muutama vaateparsi ja mummon antama raamattu, ei silloin pelottanut. Nuorena menee vaikka kiven sisään luuloinensa, mutta kasvun aikaa se oli sille minälle jollainen nyt olen.
Kun itse vastasi kaikesta, itki ikävän tyynyyn ja puri hammasta yhteen jos oli vaikeaa, ei parempaa itsekurin opettajaa ole löytynyt.
Avioliitto, lapset, muutot ja työt... siinä niitä vaihtui paikkoja ja paikkakuntia kunnes maalle muutto ja eläköityminen. Haaveissa oli aina oma talo maalla, sen saavutimme, mutta pitkään ei riemua riittänyt.
Toiveissa ei ollut yksinäiset vanhuuden päivät, mutta niitä tässä on kohtalo tarjonnut.
Yhtään sellaista haavetta ei ole kaatunut, unelmissa rakennettua tornitaloa sortunut, jonka perään itkisin. Kun päivistänsä ei kaikilta osin voi itse lopullisesti päättää, on elämäni juuri sellaista joksi se omien ja toisten taholta tulleiden valintojen kautta on muotoutunut. Enenpään en olisi näillä taidoilla kyennyt, sillä teinhän aina ja kaikessa päätökseni senhetkisen viisauteni mukaan.
Menneet päivät kasvattavat katsomaan uusin silmin huomiseen.
Vaikka istuisin ruusun terälehdellä ja joisin hunajaa, en muuttuisi perhoseksi.