Kerron

Pari vuotta sitten, kun olin 14, menetin neitsyyteni humalassa. Kadun tätä syvästi mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siitä eteenpäin, olen hortoillut humalassa, poltellut tupakkaa, "testannut" yhtä sun toista poikaa, mutta yhtä pitkälle en ole mennyt kuin silloin neljätoista vuotiaana -> Silloin tutustuin paria vuotta vanhempaan poikaan, nykyään jo mieheen. Tekstailtiin, meseiltiin, tavattiin, pussailtiin ja halailtiin. Muistan ne monen tunnin mittaiset puhelut hänen kanssa, jolloin luulin oppineeni tuntemaan hänet. Ihastuin, rakastuin ja luulin rakastaneeni häntä vain silloin. Erehdyin. Rakastan häntä vieläkin. Kuinka monta kertaa ihminen voikaan valehdella toiselle ihmiselle ja varsinkin itselleen. Tuskallisen eron jälkeen olen vannonut itselleni että ei enään ikinä. Toivoin todellakin että näin olisi. Olen yrittänyt hänen jälkeen ihastua johonkuhun. On ollut kivoja, rumia, saavuttamattomia, matchoja, komeita, nuorempia ja vanhempia, kuitenkaan en ole tuntenut ketään muuta kohtaan yhtään mitään. Luulin ihastuneeni kerran, mutta nyt tajuan kuinka harhaa se oli. Rakastan tätä exää vieläkin. Ja tarkoitan että rakastan. "kaikki se kestää, kaikki se toivoo, kaikki kärsii.." Niin, tämä viheliäinen tunne on pysynyt elossa, vaikka kuinka olen yrittänyt tukahduttaa sen siinä kuitenkin epäonnistuen ja vain haavoittaen itseäni. Nyt viimein sitten tajusin tämän, mitä olen yrittänyt koko viestin ajan selittää. Minä rakastan vain ja ainoastaan häntä, en tule ketään muuta rakastamaan. Toisaalta en minä halua elämääni ihmistä joka osaa vain lyödä tikareita sydämmeen. Olen alkanut pikku hiljaa seota omien tunteideni kanssa. Huomasin sen kun olin hiipinyt ulos pakkaseen vain tuijottelemaan tähtiä makoillen yöpuvussa jäisellä nurmikolla. Olen itkenyt tämän vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Yritin pitää itseni kasassa kauan, mutta enään se ei onnistu. Voisin kuolla hymy huulilla, koska tietäisin että vaikka se olisi tuskallinen se sattuisi vähemmän kuin elämä :/

Joko tapahtuu ihme ja löydän itseni naimisissa hänen kanssaan parin lapsen kanssa kymmenen vuoden päästä tai sitten minusta tulee yksinäinen uranainen, jolla ei ole muutakuin ystävät ja työ. Satutan itseäni satunnaisilla miessuhteilla ja mietin minkälaista elämä olisi ollut toisin.

Luultavasti tämä jälkimmäinen vaihtoehto on se oikea.

Muuta syytä tämän viestin kirjoittamiselle ei ole kuin halu purkaa ajatukset tekstiksi. Tämä ehkä vaikuttaa teini angstilta, mutta sitä se ei ole. Kyllä, olen ollut masentunut tämän asian takia, mutta nyt tajuttuani jotain oleellista itsestäni oloni on paljon rauhallisempi. Nyt jaksan taas jatkaa. Ehkä.

Mitä haluan sitten sanoa jollekulle? Älä anna sydäntäsi liian nuorena kellekkään. Vaali sitä viimeiseen asti, sillä se sattuu enemmän kuin mikään, kun tajuat että et enään olekaan sen kusipään kanssa jota kuitenkin niin rakastat. Mutta, eihän tunteille mitään voi.
3424
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olet typerä lutka, mutta ei se mikään yllätys ole, kun Suomessa olemme.

Äänestä
  • 14v ja humalassa?! Siis eihän alle 18-vuotias saa juoda alkoholia! Alaikäisten alkoholijuominen kertoo lähes aina alhaisesta älykkyydestä, huomionkipeydestä ja itsenäismättömyydestä.

    Äänestä

Rakastaminen ei ole sama asia, kuin onni. Valitettavasti siihen kuuluu myös surun tunteita.
Kun mietit suhdetta, niin olisitko valmis kärsimään vielä noin paljon sen onnen takia, jonka sait kokea? Mieti tarkkaan. Siitä voi olla hyötyä.

Tässä ohjeita, joiden toivon auttavan Sinua.

1. Hakeudu ammattiauttajan pariin.
Se, että olet kokenut seksuaalisen kanssakäymisen jo niin nuorena vaikuttaa psyykkeeseesi syvästi. Apua olisi mielellään pitänyt hakea jo heti tapahtuneen jälkeen, mutta ilmeisesti niin ei käynyt? Vielä ei ole liian myöhäistä. Suosittelen todella.
Ammattiauttaja antaa Sinulle tarkempia ohjeita, miten tulisi toimia ja antaa myös henkistä tukea.
Ilmeisesti Sinulle on jäänyt jonkin asteisia traumoja tapahtuneesta jonnekkin mielesi sopukoihin, ja ne pitää saada purettua pois sieltä. Ammattiauttajan, esim. psykologin kanssa se on turvallista, eikä Sinulle satu mitään. Mikään edistys mihinkään suuntaan ei mene eteenpäin, jos et pääse taakastasi eroon ensin.

2. Paranna elämäntapojasi
Elät tavallaan menneisyyden vallassa, kun jatkat huonoja tapojasi, (polttaminen, juominen, jne..) jotka Sinun tulisi lopettaa. Itsessään jo nuo asiat saattavat aiheuttaa/edistää masennusta, joten niiden avulla et ainakaan pääse asialta pakoon. Lisäksi vaarana on tutkittu asia: useiden tutkimusten mukaan alkoholisoitumisen vaara on sitä suurempi, mitä aiemmin aloittaa juomisen. Jos olet jo 14-vuotiaana ollut humalassa, niin riski kasvaa vain. Lopeta ajoissa, tai rajoita ainakin. Masennus alkoholi on äärimmäisen huono yhdistelmä.

3. Mieti ihmissuhteitasi
Mieti, mitä kaipaat suhteiltasi: mitä odotat ystäviltä, mitä perheeltä, mitä mahdolliselta seurustelukumppaniltasi. Nuoruudessa tapahtuva suuri rakastuminen liittyy ainakin osittain kasvamisprosessiin, jossa nuori alkaa irrottautua enemmän kotoa vanhempien luota omaan elämäänsä. Tällöin on aivan normaalia, että nuori kaipaa rakkautta, jolloin ihastuminen/rakastuminen on aivan luonnollista, eikä tee tunteesta yhtään pienempää tai vähempiarvoista.
Mieti, ovatko tämänhetkiset kaverisi juuri sitä oikeaa seuraa vai vievätkö he elämääsi väärään suuntaan. Ole myös avoin uusille ihmissuhteille, mutta tähän aiheeseen tulen vielä myöhemmin.

4. Käy läpi uudelleen ihastuksesi suhteen synty ja loppu
Mistä kaikki alkoi? Mihin ihastuit hänessä? Olitko jo alusta asti tosissasi hänen suhteensa? Mistä asioista et pitänyt? Mikä oli ensimmäinen merkittävä hetki? Milloin et ehkä halunnut enää jatkaa? Mitä olisit muuttanut silloin? Mitä haluaisit muuttaa nyt? (Tässä muutama alustava kysymys, joiden avulla pääset alkuun. Käy koko suhde läpi, kaikki tunteesi ja ajatuksesi rehellisesti ja mielellään ensin vaikka yksin. Jos Sinulla on läheinen ystävä/muu ihmissuhde, niin ei välttämättä ole pahitteeksi, että kävisit asiat läpi myös hänen kanssaan, että saisit myös ulkopuolisen kuvan suhteesta. Jos et kuitenkaan koe luottavasi tarpeeksi kehenkään, niin toimenpide ei todellakaan ole välttämätön. Muista tehdä tämä ensiksi yksin ja ajan kanssa.)

5. Älä rajoita itseäsi
Älä aseta itsellesi rajoituksia, että ihastuminen ei voisi loppua, sillä se todella VOI. Tämä tosin voi tapahtua vain ajan kanssa sellaisin edellytyksin, että olet käsitellyt asian mielessäsi ja ymmärrät suhteenne olevan lopullisesti ohi. Erityisesti tässä vaiheessa pitää olla varovainen, ettei itsesääli ota valtaansa.
Rajoitukset ota myös pois uusien ihmissuhteiden osalta: älä hakeudu vääränlaiseen seuraan, vaan ajattele järkevästi mikä olisi oikea valinta seuraksi. Tässä vaiheessa tärkeä huomio: jos löydät mahdollisen uuden ihastuksen, niin älä anaa asioiden mennä liian nopeasti eteenpäin, sillä muutoin suhteesta voi tulla pinnallinen tai vääristynyt. Anna asioiden edetä rauhallisesti, siihen tahtiin kuin Sinä ja hän haluatte, yhteistuumin. Tällä tavoin suhteenne saa varman, tukevan pohjan ja Sinun on helpompi elää hänen kanssaan.

6. EI itsemurhalle
Itsemurha on kaikista pahin ratkaisu: silloin tuhoat pienimmätkin mahdollisuudet asioiden muuttumiselle. Et edes itse luultavasti ymmärrä, kuinka paljon se vaikuttaisi Asiat järjestyvät ajan kanssa, sitä nopeammin jos haet apua etkä jää yksin. Ja muista: toivo kuolee aina viimeisenä;)

Toivottavasti näistä oli apua:) Jos joku näistä vaihtoehdoista on paras, niin se, että haet ammattiauttajalta apua. Hän osaa neuvoa eteenpäin.

Hyvää jatkoa Sinulle!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


totuutta ei voi paeta, nyt ... kirjoitti:

Pari vuotta sitten, kun olin 14, menetin neitsyyteni humalassa. Kadun tätä syvästi mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siitä eteenpäin, olen hortoillut humalassa, poltellut tupakkaa, "testannut" yhtä sun toista poikaa, mutta yhtä pitkälle en ole mennyt kuin silloin neljätoista vuotiaana -> Silloin tutustuin paria vuotta vanhempaan poikaan, nykyään jo mieheen. Tekstailtiin, meseiltiin, tavattiin, pussailtiin ja halailtiin. Muistan ne monen tunnin mittaiset puhelut hänen kanssa, jolloin luulin oppineeni tuntemaan hänet. Ihastuin, rakastuin ja luulin rakastaneeni häntä vain silloin. Erehdyin. Rakastan häntä vieläkin. Kuinka monta kertaa ihminen voikaan valehdella toiselle ihmiselle ja varsinkin itselleen. Tuskallisen eron jälkeen olen vannonut itselleni että ei enään ikinä. Toivoin todellakin että näin olisi. Olen yrittänyt hänen jälkeen ihastua johonkuhun. On ollut kivoja, rumia, saavuttamattomia, matchoja, komeita, nuorempia ja vanhempia, kuitenkaan en ole tuntenut ketään muuta kohtaan yhtään mitään. Luulin ihastuneeni kerran, mutta nyt tajuan kuinka harhaa se oli. Rakastan tätä exää vieläkin. Ja tarkoitan että rakastan. "kaikki se kestää, kaikki se toivoo, kaikki kärsii.." Niin, tämä viheliäinen tunne on pysynyt elossa, vaikka kuinka olen yrittänyt tukahduttaa sen siinä kuitenkin epäonnistuen ja vain haavoittaen itseäni. Nyt viimein sitten tajusin tämän, mitä olen yrittänyt koko viestin ajan selittää. Minä rakastan vain ja ainoastaan häntä, en tule ketään muuta rakastamaan. Toisaalta en minä halua elämääni ihmistä joka osaa vain lyödä tikareita sydämmeen. Olen alkanut pikku hiljaa seota omien tunteideni kanssa. Huomasin sen kun olin hiipinyt ulos pakkaseen vain tuijottelemaan tähtiä makoillen yöpuvussa jäisellä nurmikolla. Olen itkenyt tämän vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Yritin pitää itseni kasassa kauan, mutta enään se ei onnistu. Voisin kuolla hymy huulilla, koska tietäisin että vaikka se olisi tuskallinen se sattuisi vähemmän kuin elämä :/

Joko tapahtuu ihme ja löydän itseni naimisissa hänen kanssaan parin lapsen kanssa kymmenen vuoden päästä tai sitten minusta tulee yksinäinen uranainen, jolla ei ole muutakuin ystävät ja työ. Satutan itseäni satunnaisilla miessuhteilla ja mietin minkälaista elämä olisi ollut toisin.

Luultavasti tämä jälkimmäinen vaihtoehto on se oikea.

Muuta syytä tämän viestin kirjoittamiselle ei ole kuin halu purkaa ajatukset tekstiksi. Tämä ehkä vaikuttaa teini angstilta, mutta sitä se ei ole. Kyllä, olen ollut masentunut tämän asian takia, mutta nyt tajuttuani jotain oleellista itsestäni oloni on paljon rauhallisempi. Nyt jaksan taas jatkaa. Ehkä.

Mitä haluan sitten sanoa jollekulle? Älä anna sydäntäsi liian nuorena kellekkään. Vaali sitä viimeiseen asti, sillä se sattuu enemmän kuin mikään, kun tajuat että et enään olekaan sen kusipään kanssa jota kuitenkin niin rakastat. Mutta, eihän tunteille mitään voi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu