Ei oikein opiskelu ja läksyt kiinnosta (itse asiassa olen vihannut koulua 1-luokasta asti) ja tunnen olevani ihan väärässä paikassa. Ongelma on se että vanhemmat haluavat minun jatkavan ja tiedän että se on järkevintä, koska kaikki kirjat on jo ostettu ja sitä paitsi ei ole muutakaan paikkaa mihin voisin mennä. Välivuosikin olisi vain ajan tuhlausta. En ole edes kovin hyvä koulussa, mutta tiedän että jos minulla olisi edes jonkinlainen päämäärä, niin jaksaisin opiskella paremmin. On vain vaikea yrittää motivoida itsensä pänttäämään kaiken maailman kaavoja ja vuosilukuja, jotka kuitenkin unohtuvat heti. En tiedä yhtään mikä haluaisin olla isona, enkä tiedä mistä pidän tai missä olen edes hyvä. Olen lukenut joitakin ammatinvalintaoppaita ja tehnyt testejä, muttei niistä tainnut olla mitään hyötyä. Jotenkin alkaa aina väsyttää kun ajattelen tulevaisuuttani. Tulee väksinkin ajatus siitä että opiskelee ensin vuosia ja valmistuu sitten kaupan kassaksi. Jos jollain on ehdotuksia, muutakin kuin että mene puhumaan opolle, (tiedän nimittäin että hän kysyisi vain jotain että "Mikä sinua kiinnostaa?" tai "Missä olet hyvä?"... ongelma on siinä etten osaa itsekään vastata noihin kysymyksiin), niin siis jos on ehdotuksia niin kuuntelisin mielelläni.
Motivaatio puuttuu
Tilanne on tämä
3334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ottaa päähän kun itse ei aikoinaan opiskellu kun asui kotona. Nyt kävin lukion ja aion jatkaa vielä, mutta kolmen lapsen ja kolmivuorotyön ohessa opiskelu ei todellakaan ole yhtä huvia...
En tiennyt mitä olisin halunnut tehdä, joten keskeytin lukion ja menin töihin. En edelleenkään tiedä satavarmaan mitä haluan, mutta voin tehdä noita paskaduuneja paremmallakin koulutuksella.
Sinuna nauttisin koulunkäynnistä, ei opiskelussa pelkällä hyvällä päällä pärjää, se vaatii myös pyllylihaksia. Ihanaa jollei ole murheita toimeentulosta ja opiskeluun saa kannustusta. Aina voit opiskella lisää tai uuden ammatin jos alkaa tympiä. Tsemppiä.
Itselläni on osittain sama tunne, ettei ole päämäärää enkä tiedä mikä minusta tulee "isona". Mutta koulua en vihaa, sillä on etuoikeus käydä koulua ja sivistää itseään. Minua ei haittaisi jos päätyisin kassatädiksi, mutta tärkeää on että tiedän asioita esim. historiasta ja maantieteestä, jolloin maailmankuvani on laajempi. Pidän opiskelusta, vaikkei se muuhun johtaisikaan kuin omaan tietoisuuteeni.
Ei sinun tarvitse lukiossa kiinnostua mistään, kunhan suoritat vaikka vain ne 4 pakollista yo-kirjoitusainetta, ja mietit niiden jälkeen. Lukio ei määrää tulevaisuuden ammattiasi.
Uskon kyllä, että se koulun käyminen on kuin myrkyn juontia. Itekin olen lukiolainen ja minullakin on ollut paljon sellaisia hetkiä, että koulunkäynti ei kiinnosta.
Mutta tosiasia on se että ei sitä työtä tahdo nykypäivän maailmassa saada, ellei ole käynyt kouluja.