Tuolla alempana ketjussa (otsikkona Metsä) jo eksyinkin vähän sivupoluille puhumaan näistä kirja-asioista. Josko haluttaisiin keskustella tästä aiheesta lisää, eli
kuka kirjailija on avannut sinulle joitain ratkaisevan tärkeitä, uusia näköaloja joihinkin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin? Oletko saanut ihan pysyvän "evästyksen" tai uuden suunnan elämällesi jonkun kirjailijan sanoista, kirjasta?
Ehdotan, että Raamattu jätetään nyt laskuista pois, samoin kaikki ns. "vain" hauskat, viihdyttävät kirjat. Oppaista vain haasteltaisiin...
Itselleni merkittävimpiä ovat olleet
1) Dostojevski ja Tolstoi, joiden kirjat luin alle kaksikymppisenä. Ne muokkasivat/vahvistivat introverttia versoani ja idealistista maailamnkuvaani, edelleenkin olen melko sinisilmäinen - kovista elämän tälleistä huolimatta.
2) Tito Colliander kasvatti ja rohkaisi suvaitsevaisuuteen. Hän osasi omien kokemustensa kautta kertoa, mitä on rakkaus, miten suuri voima se on.
3) Albert Camus'n teokset luettuani ei voinut muuta kuin olla siellä heikomman puolella, aina vaan (Hoksasin lopullisesti mm. sen, ettei hokema "Jokainen on oman onnensa seppä" suinkaan pidä paikkaansa siinä merkityksessä kuin se yleensä syyllistäen jonkun niskaan heitetään).
4) Runoilijoista ehdoton ykkönen on Aaro Hellaakoski. Runollaan Conseptio artis teki minusta lopullisesti tämän minut, ikuisen individualistin: "...silmin tiukkaan jännitetyin aion käydä näin, yhä eteenpäin."
kuka kirjailija on avannut sinulle joitain ratkaisevan tärkeitä, uusia näköaloja joihinkin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin? Oletko saanut ihan pysyvän "evästyksen" tai uuden suunnan elämällesi jonkun kirjailijan sanoista, kirjasta?
Ehdotan, että Raamattu jätetään nyt laskuista pois, samoin kaikki ns. "vain" hauskat, viihdyttävät kirjat. Oppaista vain haasteltaisiin...
Itselleni merkittävimpiä ovat olleet
1) Dostojevski ja Tolstoi, joiden kirjat luin alle kaksikymppisenä. Ne muokkasivat/vahvistivat introverttia versoani ja idealistista maailamnkuvaani, edelleenkin olen melko sinisilmäinen - kovista elämän tälleistä huolimatta.
2) Tito Colliander kasvatti ja rohkaisi suvaitsevaisuuteen. Hän osasi omien kokemustensa kautta kertoa, mitä on rakkaus, miten suuri voima se on.
3) Albert Camus'n teokset luettuani ei voinut muuta kuin olla siellä heikomman puolella, aina vaan (Hoksasin lopullisesti mm. sen, ettei hokema "Jokainen on oman onnensa seppä" suinkaan pidä paikkaansa siinä merkityksessä kuin se yleensä syyllistäen jonkun niskaan heitetään).
4) Runoilijoista ehdoton ykkönen on Aaro Hellaakoski. Runollaan Conseptio artis teki minusta lopullisesti tämän minut, ikuisen individualistin: "...silmin tiukkaan jännitetyin aion käydä näin, yhä eteenpäin."
Vastaukset 18
Vanhimmat
ei aukee tuommoset hienot tekstit mulle,pitää plla dekkaria ja harlekiinia,sitten menee!
Meikäläinen on niinku suuuuuren lapsilauman yhtenä penskana niinku jäänyt vähän niinku yksikseen itseänsä hakemaan, kysymään vielä melko isonakin: Kuka minä olen ja mitä minä elämältä haluan. Siksi tuollainen kysymäni asia minua kiinnosti.
Tottakai niitä tärkeitä kirjoja on pilvin pimein, mutta nuo luettelemani kirjat ovat tärkeimmät (superlatiivi, jossa kategoriassa ei monia voi olla), elämäni matkaoppaita. Näinkin voi joku joutua kasvamaan, joka junaan meitä piisaa.
Lisätään ny vielä se, että on ne Leena Lehtolaiset ja Netta Musketit ynnä Huoviset tuttuja, vaan ny en niistä niinku puhua tahtonut. Vaan kivapa se, ku sinäkin niistä oot naattinu :)
käännyppä Psykopatologian puoleen linkitys 70 palstan kautta. Galleria tieto "psykopatalogia"
Älähän projisoi, käännyhän sie itte. Ja käännä ittes myös suomen kielen kurssille.
Ei tuommoisesta passaa otta nokkiinsa. Monastihan ihminen ei edes tiedosta omaa tilaansa. Sinä sentään sen teit.Hyväähän tuossa varmaan on tarkoitettu. Ei siinä ole mitään pahan suovaa.
Ehän tuosta nokkaani ottanut, neuvoin vain poloista.
...kirja on Kahlil Gibranin Profeetta.
Luin sen ensi kerran joskus seitsemänkymmentä luvulla.
Pieni kirja, joka liikautti silloin ja puhuttelee yhä vieläkin monella tasolla.
Omiaan tälläiselle sinisilmäiselle romantikolle.
Jos sopii.
Ku ei ny sopinu, harkinnassa kyllä oli. Ja kyllä meidän seriffi poistaa, jos ny ihan niinku hirmuharhassa oon :)
En pysty tekemään vastaavanlaista listaa kuin Yykaakoo, sillä minun tulisi aivan liian pitkä. Vaikuttaneita kirjoja on niin tuhottomasti eikä mielessäni ole selkeästi ikuisesti ylivertaisimpia, kun mielentilakin vaihtelee ja vaikuttavien lista elää sen mukaan. :)
Nykyisin luen vähemmän romskuja enää, muistelmat ja ainakin jossain määrin dokumentaariset ovat enemmän heiniäni. Matkoilla maistuvat matkatoimiston hyllyistä lainattavat dekkarit ja roskaromskutkin, ellei oma luettava riitä. :)
Yllättävin lukuelämys vuosien takaa minulle oli pieni Leena Krohnin kirjanen Tainaron, jossa elämää maapallolla katseltiin ötököiden silmin.
Se oli kiehtova juttu. Tuo tuli jostain syystä nyt mieleeni. On yksi monista vaikutuksen tehneistä opuksista.
Juuri tällä hetkellä olen kahlannut läpi Torey Haydenin kirjat, erityisopettajan kokemuksia.
...Sienkiewicz: Quo vadis myllersi 12-vuotiaan elämän pitkäksi aikaa. Tuli ehkä luettua vähän liian nuorena.
Aivopesua pitää varoa valppaasti. Ei kirjan julkaiseminen tarkoita sen sisältävän minkäänlaista totuutta.
Monet maailman pelastajat on kärsineet monta konkurssia jo todistetusti.
Niihän se vanha kansakin ennen sanoi, että todeksi on uskottava se, mikä räntätty on. Usko pois siekii. Ko on mustaa valkoisella, siinä totuus seisoo. Et sie usko?
Lunttilappusi ?
Ei mnulla mitään lunttilappuja tässä oo ollut, höh. Voihan sinäkin hyvästi siellä!
jos kävisit sen Suomenkielen kurssin itse,ennenkuin kuin sitä muille suosittelet.
kieli kirjoitetaan erikseen ja samoin erikseen kirjoitetaan ennen kuin.
tärkeitä kirjoja ovat olleet Setä Tuomon tupa, jonka sanoma on niin koskettava, että aina tiettyjä kohtia lukiessani tuppaa itkettämään.
Toinen tärkeä kirja/kirjailija on Victor Hugo, varsinkin hänen Kurjat-teoksensa.
Kotimaisista teoksista mielikirjani on Tommy Hellstenin Saat sen mistä luovut sekä Raimo Mäkelän Naamiona terve mieli. Tämä kirja kertoo aiodosti luonnehäiriöisistä, joita on paljon keskuudessamme.
Sitten kuitenkin rakkain kirjailijani on Aleksis Kivi ja hänen pääteoksensa Seitsemän veljästä. Ihailen Kiven upeaa kerrontaa, kuinka hän koko ajan asettuu kuvattaviensa rinnalle eikä arvostele vaan hyväntahtoisesti kertoo aitojen ihmisten elämästä.
Runoilijoista pidän eniten Lauri Pohjanpäästä, Eino Leinosta ja Pablo Nerudasta.