Olen itkenyt kohta kaksi päivää putkeen suren kuolutta koiraani, joka jouduttiin lopettamaan vakavan sairauden takia... En ole jaksanut tehdä mitään olen vain istunut ja surenut koiraani.. Koirani lopettettiin minun syliini tunne syylisyyttä, vaikka päästin pois sen kivusta mutta suru on aivan mahdoton... Näen sen tapahtuman, kuin eilisen kun se sulki silmänsä sylissäni... Nyt se makaa metsässä hautakivena kaunis kivi. En ole jaksanut käydä siellä... Tunnen syylisyyttä myös siitä.. Auttakaa miten pääsen yli surustani!
Suurta surua...:(
shadow
2320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
myöten helpottuu ja jäljelle jäävät kaikki ihanat muistot. Uuden koiran hankkiminen usein helpottaa, vaikka eihän se tietenkään sitä edellistä koiraa korvaa.
jo useita kertoja kun vienyt koiria ja kissoja viimeiselle matkalleen...Aika on helpottanut sitä surua,sitä on turhaa kiirehtiä.Suru aaltoilee,pikkuhiljaa ajattelet muistoja,syyllisyys pois-rakkautta on osata luopua silloin kun sen aika on eikä pitkittää itsekkäästi koiran kärsimystä.Jokaisesta eläimestä on luovuttava joskus,surullista mutta totta.Anna ajan kulua,sure rauhassa se helpottaa....