No niin, olen tässä mietiskellyt ja etsinyt omaa alaani läpi koko elämäni ja alkaisi pikkuhiljaa olla aika löytää kysymykseen jonkinlainen vastaus. Eli kysyisinkin että mikä taho pystyisi avustamaan tässä prosessissa? Siihen kun tuntuu nyt olevan vaikeahko löytää yksinään vastausta, eikä tietämys erilaisista ammateista ole ehkä riittävä.
Opiskelun suhteen tein elämäni virheen kun hain ja pääsin peruskoulun jälkeen ammattikouluun autopuolelle. 2 vuoden päästä oli taskussa logistiikan perustutkinto ja into mennyt koko alaan. Armeijan loppumisesta lähtien olen nyt sitten tehnyt vähän kaikenlaisia duunarin hommia (haudankaivaja, rakennusapumies, puuseppä), mutta tuntuu turhauttavalta tehdä näitä hommia kun veri vetää aivan toisenlaisiin tehtäviin ja huonohko palkkakin tietysti hieman kaihertaa. Toisaalta on kyllä ollut mielenkiintoista nähdä vähän kaikenlaisia hommia, oppinut arvostamaan niitä ja työssä on samalla oppinut paljon itsestään. Siitä minkälaisia asioita mahdollisesti haluaisi tehdä.
En tiedä sitten mitä tässä on oikeastaan tehtävissä. Hieman huonot paperit varmaan estävät esimerkiksi ammattikorkeakouluun pääsyn (peruskoulu ka ~7), enkä välttämättä haluaisi istua koulussa seuraavaa 6-10 vuotta sen takia että saisin itselleni edes kelvollisen tutkinnon. Oppisopimuksen kautta tietysti saisi toisen perustutkinnon, joka voisi parantaa mahdollisuuksia päästä pohjalta vähän korkeammalle. Vaihtoehtona se tuntuisi mielekkäältä. Jos ala oikeasti kiinnostaa, niin silloin tosin opiskelukin sujuu leikiten (ammattikoulun ensimmäisen luokan ka. vähän alle 4, toisella luokalla laski kiinnostus ja numerot).
Myös ihan terveydellisistä syistä haluaisin päästä vähän parempiin töihin, sillä tuppaan oleman melkoisen tapaturma-altis ja fyysiset työt ovat jo jättäneet aikamoisen kasan arpia kehoon ja yksi sormikin jouduttiin amputoimaan päästään vuosi sitten.
Että jos joku osaisi opastaa asiassa niin olisin kiitollinen.
Opiskelun suhteen tein elämäni virheen kun hain ja pääsin peruskoulun jälkeen ammattikouluun autopuolelle. 2 vuoden päästä oli taskussa logistiikan perustutkinto ja into mennyt koko alaan. Armeijan loppumisesta lähtien olen nyt sitten tehnyt vähän kaikenlaisia duunarin hommia (haudankaivaja, rakennusapumies, puuseppä), mutta tuntuu turhauttavalta tehdä näitä hommia kun veri vetää aivan toisenlaisiin tehtäviin ja huonohko palkkakin tietysti hieman kaihertaa. Toisaalta on kyllä ollut mielenkiintoista nähdä vähän kaikenlaisia hommia, oppinut arvostamaan niitä ja työssä on samalla oppinut paljon itsestään. Siitä minkälaisia asioita mahdollisesti haluaisi tehdä.
En tiedä sitten mitä tässä on oikeastaan tehtävissä. Hieman huonot paperit varmaan estävät esimerkiksi ammattikorkeakouluun pääsyn (peruskoulu ka ~7), enkä välttämättä haluaisi istua koulussa seuraavaa 6-10 vuotta sen takia että saisin itselleni edes kelvollisen tutkinnon. Oppisopimuksen kautta tietysti saisi toisen perustutkinnon, joka voisi parantaa mahdollisuuksia päästä pohjalta vähän korkeammalle. Vaihtoehtona se tuntuisi mielekkäältä. Jos ala oikeasti kiinnostaa, niin silloin tosin opiskelukin sujuu leikiten (ammattikoulun ensimmäisen luokan ka. vähän alle 4, toisella luokalla laski kiinnostus ja numerot).
Myös ihan terveydellisistä syistä haluaisin päästä vähän parempiin töihin, sillä tuppaan oleman melkoisen tapaturma-altis ja fyysiset työt ovat jo jättäneet aikamoisen kasan arpia kehoon ja yksi sormikin jouduttiin amputoimaan päästään vuosi sitten.
Että jos joku osaisi opastaa asiassa niin olisin kiitollinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensiksi otan osaa selvästikin rankoille työkokemuksillesi! Seuraavaksi sitten hieman opastusta ja mielipiteitäni.
En suosittele lähtemään rajailemaan ammatteja pelkän koulutuksen keston tai vaikeuden perusteella tms. Vaan kaikki todellakin lähtee ja voi vain onnistua kun saat selville mikä sinua eniten kiinostaa. Kaikkeen pystyy jos vain haluaa! Jo jonkun titteli nimikkeen kuuleminen voi johtaa harhaan, koska esim. koulutus on vaikea ja arvostettu, mutta se ei tarkoita sitä ettet juuri SINÄ siihen voisi kyetä! Älä tyydy helppoihin valintoihin tai kakkosvaihtoehtoihin, koska tulet katumaan myöhemmin. Voit ihan hyvin hakea vaikka yliopistoonkin pääsykoekiintiöihin ja sieltä löytää juuri sen oikean alan itsellesi. Älä siis anna koulutuksen keston tai sen ja sisäänpääsyn vaikeuden lannistaa unelmiasi! Se on "sen oikean" tulevan ammattisi arvoista.
Sinuna siis lähtisin surffailemaan eri oppilaitosten nettisivuilla -yliopistot, ammattikorkeakoulut tms. Ammatinvalintaan voit saada apua mm. työkkärin ammatinvalinta psykologilta, jonne voit varata ilmaisen ajan. Tai mene vaikka mol.fi/avo ammatinvalinta testiin, josta saat sitten viitteitä kiinostavuuden ja kykyjesi kantilta, sekä löydät sieltä eri ammattien työnkuvat ja koulutus tiedot.
Tsemppiä! Kyllä sinä vielä "sen oikean" alasi löydät, se vaatii vaan syvää itsereflektointia, itsetuntemusta.
Kiitokset asiallisesta ja varsin hyvästä vastauksesta. Täytynee järjestellä itselle aika tuonne ammatinvalintapsykologin juttusille. Tässä vaiheessa elämää alkaisi olla aika löytää itselle sopiva ala ettei sitten tarvitse kirota esimerkiksi asuntolainan ja vaikkapa lapsen kanssa sitä kun ei ole kunnollista koulutusta eikä enää oikein varaakaan kouluttautua.
AVO antoi itseasiassa oikein hyviä vaihtoehtoja ja omalla tavallaan se antaa hieman osviittaa siitä mitä voisi haluta. Harmittavasti kaikki ovat vain todella teoreettisia aloja mitä tuo ehdotti (mm. fysiologi, geologi yms.).. No, luonteeseeni kuuluu päällimmäisenä pohjaton halu tutkia ja kehittää asioita, joten on ehkä vaikea keksiä juuri sopivaa alaa joka ei olisi teoreettinen. Harmittaa vain miten on korttinsa pelannut nuorempana kun ei niin osannut arvostaa kunnollista koulutusta ja kiinnostukset olivat jossain vähän muualla. Nyt sen sitten löytää edestään.
Ja kiitos kannustuksestasi. Olen siitä samaa mieltä että kaikkeen pystyy kyllä kun vain haluaa ja yrittää tarpeeksi. Ja kunhan johonkin lopputulokseen päädyn, niin halua on taatusti yrittää, jos siihen vain annetaan mahdollisuus.
Ja vielä loppuun pitää todeta että en minä tosiaan minkään tittelin takia halua alaa vaihtaa. Sanotaan näin että tavoitteeni olisi päästä edes suurinpiirtein keskimääräisesti palkattuun vakituiseen työhön jossa ei tarvitse turhautua siksi että tietää pystyvänsä antamaan paljon enemmänkin. Sitä kaipaisi työltään kuitenkin jonkinlaisia haasteitakin.
Luin molemmat viestisi ja niistä huomaa,että olet selvästi ajatteleva ihminen(tarkoittaa älykäs).Unohda huono peruskoulumenestys,se johtuu usein mielenkiinnon puutteesta,ei kyvyistä.Ise "heräsin" opiskelemaa 27 vuotiaana,eikä se ollut myöhäistä.Tuo halu tutkia ja kehittää tuntuu hienolta,eli sinullahan on jokin suuntaus,sinun täytyy vaan täsmentää sitä.Jos vaan kärsivällisyytesi riittää, niin mene aikuislukioon, saat hyvän perustan tulevaisuudelle ja opiskella voit työn ohessa,aikaahan sinulla vielä on.Sen jälkeen sinulle ovat kaikki ovet avoinna.Voit tietysti valita jonkin muunkin tien.Itse olen tuon "heräämisen "jälkeen opiskellut satunnaisesti silloin tällöin työn ohella.Olen nyt 50 vuotias ja aikuislukiossa,enkä tunne olevani vieläkään liian myöhässä,opiskelukavereina on muutamia nuoria ,joilla ollut samantyylisiä uranvalintavaikeuksia,kuin sinulla..Mutta en todellakaan suosittele sinua, että vitkuttelet päätöksessäsi.Alat vaan tarttua tulevaisuutesi suhteen "härkää sarvista".Aikuisopiskelu on antoisaa,tulet huomaamaan.Menestystä tavoitteillesi.
Oman alan löytyminen voi olla joskus vaikeaa.Itsekin olen jo viisikymppinen,eikä omasta alasta ole tietoakaan.Hanttihommia tässä painetaan ja yritetään keksiä mielykkyyttä tekemiseen.
Toivottavasti löydät omam alasi!
Täällä myös ihan samanlaisia "ongelmia" kuin sinulla. Olen itse ylioppilas joka kävi ensin ekan vuoden AMK restonomiksi, ei ollut oma ala kun ei ole kielipäätä. No sitten kävin vuoden lähihoitajaksi ja siirryin siitä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, johon myös valmistuin. Nyt ollut kotiäitinä ja yhtään en haluaisi lähteä hoitotyöhön. Olen aina tykännyt piipertää jotain kaunista käsilläni josta siis näkisi työnjäljen. Olen hirveä perfektionisti ja työn pitää olla just eikä melkein että olisin tyytyväinen. Tämä hankaloittaa sitä että yhden asian loppuunvieminen pitkittyy.. Mikähän ammatti minulle sopisi? Toisaalta tykkään pärjätä miehille ja luulen ettei miesten kanssa tapahdu niin paljon ns. selkään puukottamista ja paskanpuhumista.. Mietinkin siis että olisiko puusepänala minua varten??"!!
Toivottavasti löydetään se oma juttu.. Minulla ei väliä vaikka ei hirveän hyvä palkka olekaan kunhan on mielekäs työ jota jaksaa tehdä..
Sinulle edellinen. Olen urasuunnittelun kouluttaja. AVO-testiä suosittelen minäkin. Suosittelisin miettimään kohdallasi myös sisustusalan opintoja tai jotakin käsillätekemistä. Voisit toteuttaa visuaalisia taitojasi.
Sisustussuunnittelusta en tiedä.. Missähän sitä vois ees opiskella..Kauanko tarttee kouluttautua.. En itse enää mielelläni lähde moneksi vuodeksi opiskelemaan kun pitäisi jo pian päästä tienaamaan kun on omakotitalo rakenteilla..
Juu kävin tekemässä jo aiemmin tuon AVOn testin ja kaikkein sopivin ammatti olisi sen mukaan lasinpuhaltaja :D No ei sitä työtä varmaan tältä seudulta löydy mutta oli paljon näitä käsityöpohjaisia aloja.. Tykkään tehdä käsitöitä ja ommellakin mutta ei siltäkään alalta helpposti työtä löydy.. no tämä puusepän ammattikin nousi listalla minulle sopivaksi ammatiksi.. Oiskohan se se...
Niin varasin ajan myös työkkärin ammatinvalintapsykolokilta.. Toivottavasti siitä ois apua...
Täytyy sen verran kommentoida puusepän hommista, että sinänsä se on antoisaa hommaa. Pääsee todellakin tekemään käsillään töitä ja näkemään työnsä jäljet mikä on kieltämättä nautinnollista. Homman huonoihin puoliin kuuluu se, että kiirettä tahtoo välillä pitää ja käytettävät koneet eivät ole yleensä sieltä turvallisimmasta päästä. Niiden käyttöä ei saa pelätä, mutta niitä täytyy muistaa kunnioittaa (minä unohdin). Ajoittain työ saattaa myös olla hieman itseääntoistavaa ja fyysisesti raskasta, mutta se lienee paljon työpaikasta kiinni. Puusepän taitoja kun tarvitaan aika monenlaisissa töissä, on vaikea kertoa alasta tyhjentävästi. Oikeassa työpaikassa se on kuitenkin oikein mukavaa puuhaa. Parhaimmillaan minusta silloin kun saa itse kehitellä puusta esineitä/koristeita ja kehittää asioita. Työmenetelmiä yms.
Itselläni kävi tuuri nykyisen työpaikan suhteen kun pääsin sisään täysin kokemattomana (saunansisustusta, yllättävän monipuolista hommaa). Aluksi luvattiin töitä "ainakin pariksi kuukaudeksi", mutta näinpä sitä pari vuotta oltu hommissa samassa paikassa. Tuuri tuntuu myös jatkuvan kun lähiaikoina pitäisi mahdollisesti lähteä reilun viikon työmatkalle erääseen euroopan valtioon tekemään ko. maan presidentille töitä. Melko mielenkiintoinen tilanne ja tilaisuus ukolle jolla ei alan koulutusta ole. Myös lyhyempiä työmatkoja on tuloillaan lapin suuntaan muutama kappale. On kuitenkin vähintäänkin ironista että ensin tämä työ vie minulta sormenpään lähes tuhoten soittoharrastukseni (kitaraa soittanut 10 vuotta, pianoa ~6) ja sitten se tarjoaa taloudellisestikin kannattavia tilaisuuksia jollaisiin varmaan harvoilla on mahdollisuus. Melkoinen vuoristorata tämä elämä.
Nyt tämänhetkinen tilanne vähän vaikeuttaakin päätösten tekoa liittyen asiaan miksi tämän ketjun taannoin pystyyn pistin. Mielenkiinnolla olisin mukana näkemässä miten tämä yritys kehittyy (ainut palkallinen työntekijä tällä hetkellä esimiehen lisäksi) ja tarjoutuuko jatkossa lisääkin mahdollisuuksia esimerkiksi juuri ulkomailla työskentelyyn. Tai kasvaisiko tämä kenties isommaksikin firmaksi, jolloin voisi olla mahdollisuus päästä hoitamaan vastuullisempiakin (ja vähemmän vaarallisia) tehtäviä. Toisaalta taas tekisi mieli yrittää turvata selusta opiskelemalla, vaihtaa ehkä alaa. Molempia vaihtoehtoja on vaikea saada yhtäaikaa (vaikka iltalukio onkin olemassa).
Hmm hmm.. Valintoja..
Mutta edelleenkin, kiitos kaikille vastauksista ja kannustuksista. On mukava lukea kokeneempienkin kirjoituksia ja huomata ettei tässä suossa ainoa ole. Vaikka sen on toki aina tiennytkin, niin konkreettisemmat esimerkit jeesaa paremmin. Ja itse myös omalta osaltani toivon onnea ja menestystä teille kaikille jotka sitä tarvitsevat. Se tuntuu olevan niin turhauttavan pienistä sattumien summista kiinni.
Hymyilytti kun lukasin nämä sun ensmmäiset viestisi, Guitar83. Ei sillä että naureskelisin millaisessa liemessä pyöriskelet, vaan sitä että kuviot on itselläni melko samat (olen tosin käynyt lukion, C:n papereilla ja 8 ka) ja samaa vuosimallia ollaan myös. Voisipa sanoa, että samassa venhosessa ollaan monessa asiassa. :)
Yo-pohjasta huolimatta tässä on menty jo useammat yhteishaut amk-linjoille niin, ettei edes kutsua valintakokeisiin ole tullut. Siinähän sitä turhautuu myöskin, kun ei pääse unelma-ammattiinsa edes yrittämään. Hanttihommia tehty tässä myöskin ja fysiikka alkaa prakailla jo itsellänikin. Oppimismotivaatiota kävin "testailemassa" urheiluhierojaopistolla ja vaikeasta teoriaosuudesta huolimatta, tai juuri sen takia, keskiarvoni 1-5 asteikolla oli 4,5. Tiedän siis pystyväni oikeaan opiskeluunkin, mutta kun....
Tsemiä vaan ja onnea ennenkaikkea. Toivottavasti löydetään molemmat itsemme viimeistään parin vuoden päästä opiskelemasta.